Hyytävää luettavaa (David & Leigh Eddings: Reginan laulu)
Taru Jähi
David & Leigh Eddingsin uusi menestysromaani Reginan laulu ilmestyi vuonna 2003 Suomessa (New Yorkissa vuotta aiemmin), ja se eroaa suuresti fantasiasta, jota he ovat yhdessä kirjoittaneet (Belgarath-velhon tarina, Polgara-velhottaren tarina, Althalus - matka maailman ääriin ja Rivan aikakirjat). Reginan laulu on suurilta osin psykologinen trilleri, joka sijoittuu 1990-luvun pieneen amerikkalaiseen taajamakaupunkiin. Reginan laulu kertoo kaksoissisarista, joista toinen tapetaan hyvin raa'alla tavalla ja toinen jää eloon ainoana silminnäkijänä. Kakoissisarissa on se huono puoli, että he ovat täysin samannäköisiä. Kysymys kuuluukin: kumpi tytöistä on jäänyt eloon, Regina vai Renata?
Eloonjäänyt "Tuplis" sulkeutuu omaan maailmaansa, jonne muilla ei ole pääsyä, puhuen kaksoskieltä, jota vain "Tuplikset" ymmärtävät. Yllättävää kyllä vain Mark, siskosten lapsuuden "remonttireiska", pystyy murtamaan "Tupliksen" mielen paksun muurin. Kuitenkaan "Tuplis" ei mainitse sanaakaan toisen sisaren kuolinyöstä.
Mark opiskelee ensin englantia maisteriksi asti ja aloittaa sitten työt, jotta voisi väitellä itsensä tohtoriksi. Tästä syystä Mark muuttaa toiselle paikkakunnalle ja hänen ja "Tupliksen" väliin jää monta monituista mailia. "Tuplis" kun haluaisi pitää Markin lähellään.
Osoittaessa jonkinlaisen toipumisen merkkejä "Tuplis" tahtoo samaan yliopistoon opiskelemaan, missä Mark alustavasti opettaa englantia ensimmäisen vuoden opiskelijoille. "Tuplan" lääkäri-tohtori Fallon on aluksi tätä ajatusta vastaan, mutta hyvät perustelut saadessaan hän antaa tytön yrittää.
Mark asuu opiskelija-asunnossa, jossa vallitsee kolmen naisen naisvalta (tosin saman verran siellä on miehiäkin). Mark tutustuu ruotsalaisiin siskoksiin Trishiin ja Erikaan, italialaiseen Sylviaan ja kahteen amerikkalaiseen, Jamesiin ja Charliehen, ja lopulta heistä tulee yhtä perhettä. Kaikkia heitä kiehtoo "Tupliksen" tarina, jota Mark joutuu kertomaan monia kertoja. Lopulta he pääsevät tapaamaan "Tupliksen", joka asuu samalla paikkakunnalla tätinsä Maryn kanssa.
Samaan aikaan paikkakunnalla iskee sarjamurhaaja, joka tappaa uhrinsa hyvin raa'alla tavalla. Samalla "Tuplis" alkaa nähdä painajaisia, joissa hän elää sisarensa kuolinyön yhä uudelleen.
Tapahtumat alkavat luoda omaa palapeliään, jossa palaset loksahtavat paikalleen viime metreillä. Kirjaa ei voi missään välissä laskea käsistään, tai jos on aivan pakko, niin ehkä lyhyeksi ajaksi.
Tarinan henkilöhahmot ovat aika luonnollisia, ja voisi melkein kuvitella lukevansa tositapahtumiin perustuvaa trilleriä. Mark, joka kertoo tarinan omasta näkökulmastaan, on nuori mies, joka pitää "Tupliksista" hyvin paljon ja pitää heitä lähes pikkusiskoinaan. Kuitenkin hän tavallaan rakastaa eloonjäänyttä "Tuplista" isällisellä tavalla. Hän haluaa pitää huolta "Tuplasta", vaikkakaan tyttö ei sitä halua.
Trish ja Erika ovat ruotsalaista syntyperää olevat siskokset, jotka ovat saaneet perintönä ison opiskelija-asunnon vanhalta tädiltään, joka makaa sairaalassa jonkinlaisen aivohalvauksen takia. Trish opiskelee lakitiedettä ja Erika on lääketieteen opiskelija, kumpikin hyvin perfektionisteja, mutta samalla hyvin säyseitä ja ystävällisiä "äitihahmoja".
Sylvia on italialainen psykologian opiskelija, jota kiehtoo "Tuplan" tarina syvästi. Hän haluaa tehdä tutkielman saadakseen gradunsa ja näkee "Tuplassa" mahdollisuutensa.
James on isokokoinen köriläs, joka opiskelee filosofiaa. Hän on lähes keski-ikäinen, mutta hyvin ystävällinen ja rauhallinen, vaikkei heti uskoisi hänen jurosta ulkonäöstään huolimatta.
Charlie, joukon uusin tulokas, on sitten hieman salaperäisempi tyyppi. Hänestä ei paljasteta suoraan, millaista tiedettä hän opiskelee, vaikkakin hän itse sanoo "olevansa yksinkertainen duunari".
Kirjan kieli on värikästä, ja se vie juonta eteenpäin melkein kuin hyvissä elokuvissa. Voisin melkein kuvitella valkokankaalle heijastetun kuvan pikku Markista ja kaksosista, jotka puhuvat keskenään kieltä, jota muut eivät voi ymmärtää. Tyyli tuo mieleen Stephen Kingin kauhukertomukset, vaikkakaan Reginan laulu ei tähän genreen kuulukaan. Kirjan loppu on hyvin ovela, ja siitä jää kysymyksiä auki, mutta loppujen lopuksi tarina on hyvin traaginen ja surumielinen. Itse olen fantasian ystävä, ja tämä kirja avasi silmät aivan toisenlaiseen maailmaan: tähän meidän maailmaamme. Reginan laulussa kuitenkin yhdistyy Kingin kirjojen tavoin kummitustarina, trilleri ja todellisuus.
Eddings tunnetaan fantasiastaan, ja tämä kirja on todellakin aivan poikkeava hänen aiemmasta tuotannostaan. Kuitenkin se jättää merkin hänen tekemiensä menetysromaanien keskelle. Itse olen lukenut muutamia Eddingsin kirjoja Reginan laulun lisäksi, ja täytyy sanoa, että aito Eddings-fani ei tule pettymään tähänkään romaaniin. Kirjaa kun ei voi mitenkään laskea käsistään, johtuu kai siitä, että lukujen loput ovat sellaisia, jotka jättävät kysymyksiä auki ja on pakko lukea seuraava luku saadakseen kysymyksiinsä vastaukset. Kerrassaan ovelaa, mutta sellaisenhan hyvän kirjan pitääkin olla.
Kirjan huono puoli on se, ettei kuolleen "Tuplan" kohtaloa paljasteta kokonaan. Se juuri on kai se koukku, johon kirjailija luottaa. Itse kun halusin niin tietää, mitä "Tuplalle" tapahtui ja miten. Odotin saavani tietää koko totuuden kirjan lopussa, mutta tulin pettymään, mutta se ei haitannut lukukokemustani. Oikeastaan sen pitikin jäädä salaisuudeksi, muuten kai lukuinto olisi lopahtanut siihen.
Hyviä puolia on taas vaikea käydä erittelemään. Kerronta on sujuvaa, eikä se paljasta kaikkea yhden luvun aikana, vaan jakaa vastaukset jokaiseen lukuun, jolloin lukuinto säilyy. Henkilöt ovat melkein kuin suoraan oikeasta elämästä, ja itse tarina vaikuttaa melkein kuin se olisi tapahtunut oikeasti. Tarinassa on paljon käänteitä, mikä tekee siitä yllättävän mielenkiintoisen ja lukukelpoisen.
Huomio: Kirja on lainattavissa koulumme kirjastosta.
|
Toimittaja(t): Taru Jähi
Muokattu: 4.5.2006 10:34
|
|
