Olen lukenut Marita Hanhian kirjoittaman Karkulaisen. Kirjassa seikkailee Sami-niminen poika.

Juoni: Samista elämä on nastaa! Samin likkkaystävä Laura antaa potkua suoniin. Kotona on kuitenkin vaikeata, iskä ottaa eniten päähän. Mutta onneksi äiti saa aikaiseksi välirauhan.
Sami lähtee enonsa rekan kyydissä kiertelemään Eurooppaa. Aluksi Samista se on kivaa, mutta lopulta hän kyllästyy ainaiseen ajeluun.
Kun he pääsevät takaisin Suomeen, Sami on iloinen nähdessään isän ja äidin. Nyt kotonakin on helpompaa ja elämä hymyilee jälleen.

Hauska kohta: -Niin minnes me nyt sitte mennään, Sami aloitti, vaikka tiedolla ei ollut varsinaista merkitystä. Hänestä oli hyvä istua autossa, katsella ohikiitävää maisemaa ja harmaaata asfalttia. Hän tunsi olevansa irti, vapaa ja joka kilometrin jälkeen yhä enemmän irti ja vapaa.
Annan kirjalle neljä tähteä.