Jari
Oli kaunis päivä. Olin Jennan kanssa mökillä, hän oli vielä sen ikäinen, että suostui tulemaan isäpapan kanssa mökkeilemään. Olin päättänyt kutsua Jarmon, veljeni, viettämään kesäpäivää kanssamme. Saunoisimme, nauttisimme olutta ja Jenna saisi limpparia. Loistava päivä oli tulossa. Kun Jarmo sitten saapui mökille, Jenna oli yhtä iloinen kuin ennenkin. En huomannut mitään muutosta. Olin tehnyt paljon töitä sinä päivänä ja minua alkoi väsyttää jo yhden oluen jälkeen. Sanoin Jennalle, että tekisi Jarmolle sängyn saunan puolelle, kun minä menin nukkumaan. Minä niin toivon... Jos vain voisin... Miksi en huomannut?
Jarmo
Jari meni sitten nukkumaan ja jäin Jennan kanssa terassille. Perskules, siitä oli tullut niin nätti tyttö, muistutti ihan äitiään. Katselin olut kädessäni, kun Jenna rahtas niitä sänkyvarusteita saunaan. Menin saunan ovelle. Katselin kun se pieni, maailman pahuudesta tietämätön tyttö teki sänkyä minulle. Minun teki mieleni opettaa maailmasta asioita. Menin saunaan sisälle. Laitoin oven lukkoon, samalla kun tyttö katsoi minua peloissaan. Hän uhkasi kiljua, mutta sanoin että ihan rauhassa, eihän sitä kukaan kuule.
Jenna
-Ei sitä kukaan kuule, se sano. Vittu, se oli oikeessa. Kyl mä sen itekki tajusi, mut sit purskahi itkuu, ku se alko lähestyy. Sen silmissä on jotain outoa. Se tuli lähemmäs ja nosti mun hameenhelmaa. Nyt siitä on kymmenen vuotta, en ole vieläkään tajunnu. En ole myöskää isää nähny kymmenee vuotee. Mul on nii ikävä isää. Mut sen jälkeen mitä Jarmo mulle teki, en oo halunnu nähä ees isää. Seuraava asia minkä muistan, on se kun Jarmo pyyhkii verta naamastaan. Laitoin vaalenpunaisen mekkoni kuntoon ja pyyhin silmäni. Jarmo meni maate, ja mä rikoin ikkunan. En oo ikinä juossu niin kovaa minnekkää.
Jari
Jennan äiti lähti toisen miehen matkaan nopeasti Jennan syntymän jälkeen. Väitti, etten rakastanut häntä tai Jennaa tarpeeksi. Jenna siis kasvoi ilman äitiä. Olen yrittänyt tehdä parhaani, suojella kaikelta pahalta, mutta seuraavana aamuna siellä mökillä, kun heräsin... Jenna oli poissa. Jarmo selitti että Jenna oli varmaan leikkimässä. Odotimme iltaan, eikä Jennaa kuulunut mistään. Niinpä käskin Jarmon soittaa poliisille ja lähdin itku kurkussa etsimään elämääni, maailman rakkainta ihmistä. Olin etsinyt aikaisemmin päivällä, mutta olin uskonut, kun Jarmo selitti että Jenna oli vain majassaan, eikä halunnut tulla pois.
Jarmo
Kyllä se Jari helposti usko, että soitin poliisille... Kyllä minä soitinkin, Maurille. Se tuli auton kanssa paikalle, mutta pidin huolen, ettei kukaan päässut Jennan jäljille. Estelin kaikilla mahdollisilla tavoilla, heittelin Jennan tavaroita ympäri pihaa ja huutelin löytäneeni johtolankoja. Ihan hävettää, kuinka ne kaikki usko minua. Eipä se Jenna sitten tullutkaan takaisin ja nyt kymmenen vuotta Jari on ollut poissa töistä, syyttää itseään. Niin pitääkin, mitäs jätti sen minun kanssa? Nyt sekin sai tietää, miltä tuntuu, kun maailma revitään päreiks selän takana. Perkele, mitäs meni naimaan mun ensirakkauden kanssa. Voi saatana, me oltiin just menossa naimisiin, ja sit yllätän Jarin mun naisen kanssa! Ei saatana, sattuu edelleen. Sitten Jenni tuli raskaaksi ja sai Jennan. Mutta ei se mitään... Sain maksaa potut pottuina. Minulle ei vittuilla.
Jenna
Mä menin naapurimökkiin ja kerroin mukaville asukkaille, että olin kaatunu pyörällä. Olin iha mustelmilla. Ei ne uskonu, mut tajus ettei mua saa päästää takas niiden luo.
Ne oli meidän vanhoja naapureita, ne kuulemma tunnistaa Jennin lapsen mistä vaan. Sit ne soitti äitin paikalle. Olin sillai vittu, pyytää maailman paskinta äitiä nyt tänne. Mut sit ku se tuli, en oo koskaan nähny yhtä kaunista naista. Ja se oli mun äiti. Siis ihan vitun mahtavaa. Se oli vielä sillo. Mut ne ei koskaan ilmottanu iskälle missä olin, piti vaan niinku salassa, suojeli niinku aarretta. Äiti oli vielä villimpi kuin ois uskonu. Sillä vaihtu miehet joka toinen yö. Mut ei se mua haitannu. En vaan ite halua ikinä harrastaa seksiä. Ne äänet... Ei vittu, kukaan mies ei koske muhun!
Jari
Kymmenen vuotta olen odottanut tytärtäni kotiin. Edes soittoa. Mutta koskaan ei kuulu mitään. Hän on nyt kaksikymmentä, kaunis aivan varmasti. Äitinsä tytär. Minun ja Jarmon välit menivät poikki pari vuotta sitten. Hän muuttui. Alkoi huorittelemaan Jennaa ja Jenniä. Olin paska isä hänen mielestään. Jenni oli paska äiti ja Jenna pieni teinihuora. En kestänyt enää, eräänä päivänä sain tarpeekseni ja hakkasin hänet. Elämäni hirvein ja paras päivä. Nyt en tiedä elämäni suuntaa, mutta päivä kerrallaan. En usko että Jenna on kuollut, toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Ainoa asia, joka hänen pitää tietää, on se, että rakastan häntä. Toivon, että hän antaa minulle anteeksi. Voi Jenna, anteeksi!
Jenna
Ei se isän vika ollu, että Jarmo teki mitä teki. Ei se voinu sille mitää.
- Morjes iskä, tuun kotiin. Käyn vaan eka Jarmolla, onks viimesiä sanoja sille?
|
