Oikotie
Heitän pikkukivellä Saturnusta
ja sekunnin aikana piirrän sen matkan
kadotan sen silmistäni, mutta sitten löydän:
sitten se on perillä.
Liikun pysähdyksissä:
poljen mihinkään koskematta.
Kuljen kohti päämäärää,
mutta liike-energiani muuttuu
saumatta turhautumiseksi:
kiristelen hampaitani,
puristan käsiä nyrkkiin,
mulkoilen pahantahtoisesti -
ahaa, enkö onnistukaan?
Helvetti, minäkö,
suuri runoilija?
Suljen silmäni ja muutun pikkukiveksi.
Otan askelen kohti Saturnusta
ja sekunnin aikana piirrän matkani
kadotan jo määränpääni silmistäni, mutta sitten löydän:
sitten olen perillä.
|
Toimittaja(t): oppilas
Luotu: 11.10.2010 10:35
Muokattu: 25.10.2010 09:41
