Lumivyöry katolta oli kasannut lumen ikkunan eteen. Ikkunasta näkyi tuskin pihalle, mutta sen vain tunsi. Oli kaamos. Väsymys kuitenkin väistyi sitä myöden, kun viimeisetkin unihiekat olivat varisseet pienistä silmäkulmista lattialle. Vilkaus kelloon sai pienet, pehmeät jalanpohjat kipittämään vasten tumman puhuvaa tammista parkettilattiaa.
Kello oli kahdeksan. Ulkona oli vielä pimeää, eikä yksikään pieni, edes hento aamuauringon säde antanut itseään ilmi. Kahvin lämmin tuoksu tavoitti Olivian hänen hurjalla matkallaan kohti olohuonetta. Kisa jossa ei saanut osua lattiaan, jännitti hänen mielensä. Matto, sohva, jakkara. Kisa, jossa pienen tytön henkinen kasvu soti vasten hänen vartalonsa kehitystä. Ei, hän ei välittänyt. Kukaan ei ollut näkemässä. Hän keskitti katseensa seuraavaan kohteeseen ja taisteli, kuin kyse olisi ollut elämästä ja kuolemasta. Hyppy tuolille kuitenkin epäonnistui.
Isän matala huudahdus pyöreän kahvimukin takaa ei helpottanut kipua. Pienen tytön silmissä pieni ruhje käsivarressa muistutti alati pulppuavaa veristä suihkulähdettä. Kipu vain kasvoi mitä enemmän hän katsoi sitä. Aamulehden tuorein painos oli laskettu alas pöydälle ja vakavuuden maalaamat silmät kohdistivat katseensa pieneen tyttöön, joka sai itsensä tuntemaan peukaloisen kokoiseksi. "Lopeta", isä sanoi matalasti murahtaen. Muuta hän ei sitten ikinä sanonutkaan. Hänen katseensa jäi seuraamaan kuinka Olivian hieman kumara selkä katosi olohuoneeseen.
Pikkukakkosen tunnari soi hieman liian kovalla ja Eila Roineen pehmeä ääni kantoi huoneessa, jossa violetti matto koristi lattiaa. Karvainen matto kutitteli paljasta selkää vasten. Kainalossa lämmitti turvalliselta tuoksuva, vanha T-paita. Olivia painoi kasvonsa vasten pehmeää, kulunutta kangasta. Lattiaa pitkin kantoi tömisevä viesti siitä, että joku oli astelemassa kohti olohuonetta. Olivia nappasi nopeasti kaukosäätimen ja nauroi mielessään kun Eila puhui nyt tyhjää. Askelten kuitenkin lähestyessä Olivia vaihtoi lopulta kanavaa ja piilotti reikiintyneen t-paidan nopeasti sohvan väliin. Vanhan T-paidan tuoksu palautti Olivian mieleen hyvien muistojen janan. Hailea tuoksu kaikui vielä jossain syvällä sisällä ja muistot kelautuivat läpi hänen mielessään. Hän vain sulki silmänsä, kun kuuli ovenkahvan painautuvan alas. Paita oli isän.
|
Toimittaja(t): oppilas
Luotu: 19.3.2012 08:39
Muokattu: 16.4.2012 08:25
