Kirjan kanssa keskustellen
hänen sisällöstään
omastanikin
Kerroin kuulemani harakan nokasta,
sen nuorten kieliä viilaavan
mieliä muotoonsa asettelevan
matoja korvista väijyy
Kädet yhä pään puolilla poistuin
matojani ei saanut
Kirja kauhisteli, nyökkäsi hyväksyvästi
niiasin takaisin, kuvitin karkeasti
sinisen musteisen madon sivunsa reunalle
oOo
Olen puolukasta puhjennut
Kovin oudosti katsotaan sen paljastaessani.
Tulivatko toiset sitten lakoista?
oOo
Sammakoita hyppii suista korviin
ulos eivät raukat pimeästä kosteikosta osaa
Kuka ne ulos päästi?
puhtaista keuhkoista pimeään päähän
Siellä ne syöden kasvavat
vievät tilan muulta.
Lopuksi suurin ahnehtii toiset
yksin ylpeäksi jää kosteaan
rupikonnaksi kasvaa
kaiken muun limansa alle kadottaa.
oOo
|
Toimittaja(t): oppilas
Luotu: 14.12.2011 12:37
Muokattu: 15.12.2011 10:40
