Ovi
Opettajan huoneesta lähtevä kahvin löyhkä, tuo kaikille kouluille ominainen haju, leijui heti ensimmäisenä nenääni. Ruskeat, ankeimmat näkemäni seinät ympäröivät minut. Rehtorin huone alkoi olla pelottavan lähellä. Sisään, ja taas alkaisi se sama juttu kuin jokaisessa koulussa. Esittelyt ja rehtorin utelias katse, kunnes hän paperit nähtyään kysyisi: "Miksi?" Ja kun vastausta ei kuuluisi, olisi tuomioni selvä. Taas joku uusi ongelmatapaus, lisää harmaita hiuksia rehtorin ja opettajien päähän. Mutta ei, ei tässä koulussa, ei enää sitä samaa. Nyt aloittaisin kaiken uudelta pöydältä.
Rehtorin kanssa kaikki meni onneksi hyvin. Paperit saatiin käytyä läpi onnistuneesti, ja mies tuntui jopa ymmärtävän tilanteeni. Ei ainakaan vielä palopuheita koulun tärkeydestä ja opiskelijan omasta vastuusta, vaan kannustava kädenpuristus ja sydämellinen tervetulotoivotus uuteen kouluun.
Rehtori jatkoi vielä tarinointiaan koulusta ja sen käytännöistä ja johdatti minua samalla tapaamaan luokkatovereitani. Seuraava askel olisi sitten se ratkaiseva. Uusi luokkani. Uusi elämäni. Kaikki olisi kiinni ensimmäisistä hetkistä. Ensimmäiset kommentit, ensimmäinen tunti. Se, miten porukka minut hyväksyisi ja millaiseksi tuntisin oloni luokassa, ratkaisisi kaiken.
Rehtorin ääni katosi jokaisella astumallani askeleella yhä kauemmaksi ja kauemmaksi sitä mukaa, kun lähestyimme luokkaa. Tunsin kuinka mahassani velloi, ja polvet allani tuskin kannattelivat minua.
Nyt näin sen edessäni. Vanhan nuhruisen oven. Täysin ilmeettömän, jo hieman saranoistaan irronneen ja kärsineen näköisen. Ainoastaan tuo yksi ohut laudanpätkä erotti minut uudesta luokastani. Vain sekuntien kuluttua olisin sisällä, arvostelevien katseiden alla.
Näin rehtorin käden matkalla kohti oven kahvaa ja tiesin; nyt se olisi menoa. Olisi minun mahdollisuuteni saada elämästä kiinni. Ovi aukeaisi uuteen maailmaan ja mahdollisuuksiin. Uudet ihmiset olisivat minun mahdollisuuteni.
Kahva painui alas ja ovi aukeni.
|
Toimittaja(t): "Uusi alku"
Muokattu: 20.11.2003 09:38
