Olipa kerran kovakuorinen ötökkä. Sillä oli kultaiset siivet ja kuusi pientä ohkaista jalkaa. Sillä oli päässään tuntosarvet, ja tuntosarvien päässä oli pienet punaiset ja karvaiset pallot. Joka päivä se söi jätteitä, lihapullia ja kirvoja sekä joi kukkien kastevettä. Kunnes eräänä päivänä ötökkä aamuinnillaan tarrautui kiinni ongenkoukkuun ja joutui suureen kartanoon. Siitä seurasi, että ötökkä löysi kartanon vessasta uuden värikkään ystävän. Se oli tuhatjalkainen, jonka jokaisessa jalassa oli saapas. Eräänä aamuna tuhatjalkaisen yksi saappaista oli kadonnut. Ystävykset etsivät sitä kaikkialta. He kysyivät neuvoa myös kartonon vanhalta ja viisaalta koiralta, oliko tämä nähnyt tai kuullut kuka saappaan oli vienyt. Koira neuvoi, että kartonossa asusti myös harakka, jonka pahana tapana on piilotella kaikenlaisia tavaroita. Harakka kuului pitävän varsinkin värikkäistä ja kiiltävistä tavaroista. Ystävykset olivat lopen uupuneita etsiessään saapasta, kunnes he viimein, tullessaan ullakolle, näkivät hämähäkin ja sen kutoman kauniin verkon. Ja kaikkien yllätykseksi he näkivät kadonneen saappaan hämähäkin pitkässä, karvaisessa koivessa! Hämähäkki oli saanut saappaan harakalta, joka oli antanut sen hänelle 100-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Ystävykset odottavat, että on yö. Kun hämähäkki nukkuu, kaverukset hiippailevat verkolle. Ötökkä nappaa saappaan hämähäkin jalasta. Hämähäkki herää. Kaverusten on paettava nopeasti. Tuhatjalkainen sotkeutuu verkon lankoihin. Hämähäkki lähestyy sitä uhkaavasti yrittäen puraista. Ötökkä rientää lentäen paikalle. Se tönäisee hämähäkkiä, hämähäkki putoaa verkosta pölypalleroon. Lopuksi ötökkä irroittaa tuhatjalkaisen seitistä. Ystävykset elävät elämänsä onnellisena loppuun asti.
|
Toimittaja(t): 1 B-luokka + ope
Luotu: 12.4.2010 11:03
Muokattu: 13.4.2010 09:03