Olipa kerran pieni kissanpentu. Sen nimi oli Milla. Eräänä päivänä kun se meni ulos, se näki suuren vanhan kissan. Sen nimi oli Murre. Se oli hyvin vanha jo 37 vuotta vanha. Ne olivat joskus nähneet toisensa mutta kauan kauan sitten. Siksi isompi kissa sähisi.
-Hei Murre, etkö tunnista minua? Olen Milla. Tulin kysymään vähän neuvoja, koska isosiskoni on sairas. Olisiko sinulla neuvoja flunssan parantamiseen?
-Kyllä minä sinut tunnistin,tietenkin. Niin mitä sinä kysyitkään? Ainiin, kyllä minä tiedän yhden parantamiskeinon. Se on hyvin harvinainen kasvi, jonka nimi on kissankello. Se sijaitsee tulivuoren lähellä olevassa viidakossa.
-Mitä tarvitsen mukaan?
-Sinne on niin pitkä matka, että tarvitset paljon ruokaa ja juomaa mukaan. Ota myös jotain tavaroita avuksi, ainakin teltta.
-Okei, lähden heti matkaan. Niin Milla alkoi pakkaamaan.
Seuraavana päivänä Milla oli valmis lähtemään matkaan. Kun aamu valkeni, Milla lähti heti matkaan. Milla käveli satamaan.
-Saanko lainata venettäsi, Merikissa?
-Toki saat, pikku kissanpentu, jos,käytät pelastusliivejä.
-KIITOS PALJON! Tottakai käytän liivejä.
Merellä Milla kohtasi kiltin valaan, joka teki aaltoja mereen. Niin Milla pääsi aalloilla nopeasti rantaan.
-Kyllä oli hurjaa mennä kovilla aalloilla. Oo, tuolla se viidakko onkin.
Niinpä Milla meni heti viidakkoon ja alkoi seurata muita kukkia. Pian Se löysikin sinikellon. Sitten se palasi rantaan ja sieltä se meni veneellä satamaan. Sieltä se meni pika pikaa kotiin valmistamaan lientä sinikellosta. Viikon päästä isosisko parani ja kaikki oli taas hyvin.
|
Toimittaja(t): Marika Schulze ja Anni Matikainen, 3.lk
Luotu: 2.2.2011 18:22
Muokattu: 8.2.2011 21:33
