Peda.net > Verkkolehtien etusivu > Mikkeli > Kalevankankaan koulu > Luova kirjoittaminen >>

Verkko-Reeta

  Kirjaudu toimitukseen >>
Etusivu > Fanifiktiota > FanFiction Green Day > Sisällysluettelo

FanFiction Green Day

"Täältä tullaan Hyde Park", manageri hehkutti keikkabussin mikrofoniin. "Hei jätkät...tänään on teidän suurin keikka ikinä...vähän meininkii nyt hei!"
Kukaan ei vastannut managerin kannustus huutoihin vaan istuivat vain hiljaa keikkabussin takaosassa, himmeän kattolampun valaisemina. Tyhjät viinapullot luisuivat pitkin lattiaa ja kaikesta näkyi, että eilis-illan rankka keikka Manchesterissa oli vienyt kaikkien voimat. Trei nojasi penkin selkänojaan pää hieman kallellaan ja hieman avonaisia silmiään katsoessaan vaikutti kuin hän olisi huumeissa. Mike makasi selällään pyöreän pöydän vieressä toinen jalka penkin reunalta roikkuen. Joe taas oli saanut käsiinsä alppien valkoisen kitaransa ja tapaili nyt heidän uuden biisinsä sanoja ja näppäili samalla hitaasti säestäen muutamia säveliä. Uusi laulu oli protesti itsemurhaiskujen tekijöille, teitenkin höystettynä perinteisin Green Day-tyylin sanoituksilla ja sarkasmilla.

Bussi kaarsi Hyde Parkin vierellä olevalle autiolle parkkipaikalle. Ovet aukesivat ja viileän tuulehduksen herättäminä bändi laahusti ulos bussista. Saatuaan silmänsa auki heidän silmiensä edessä kohosi suurin koskaan näkemänsä lava. Se koostui neljöstä eri osasta ja oli leveydeltään helposti 50 metrin luokaa.
"Vihdoin on Joella ainakin tilaa luovuudelleen", Trei huudahti heidän kävellessään kohti stagea.

Lavalla kaikki tuntui vieläkin paremmalta. Paikalle mahtuisi varmasti lähes 80 000 hysteeristä fania. Tunne lavalla olisi täydellinen. Se olisi heidän tähän astisen elämänsä huippu kohta. Heidän noustessa lavalle fanit hullaantuisivat ja kaikki olisi valmista alkamaan, eikä mikään voisi pilata tätä iltaa.

"Paras puoli tässä tähden ammatissa on se, että roudarit tekevät työtä ja itse saa vain keskittyä olennaiseen", Trei kuulutti mikrofoniinsa hauskuttaen samalla jo varhain paikalle saapunutta yleisöä kitaran soitto taidoillaan. Muut bädin soittajat olivat jo vetäytyneet backstagelle rauhoittumaan ja osaksi jo siirtämään ajatuksiaan illan keikkaa varten. Joe keskusteli teltan nurkassa kihlattunas kanssa hermostuneesti siitä, voisiko kihlattu jatkaa hänen kanssaan enää kauaa kiertuetta koska hänen raskautensa oli alkanut jo selvästi näkyä ja hänen olonsa muuttua tukalammaksi. He kuitenkin tulivat yhteiseen päätökseen, että olisi kaikkien edun mukaista, että Victoria lähtisi tämän iltaisen keikan jälkeen takaisin kotiin Oklahomaan. Billie Joe tarttui Les Pauliinsa ja alkoi taas tapailla St. Jimmyn alkutahteja. Pikkuhiljaa mukaan soittoon liiyytivät kaikki bändin jäsenet ja pian oli taas tunnelma katossa. Biisn jälkeen he päättivät pitää keikan kanraalit jo nyt eivätkä, kuten tavallisesti juuri ennen keikkaa. Näin heille jäisi paremmin aikaa pelkkään keskittymiseen.

Tunnelma bussissas oli muuttunut aamun synkistelystä lähes täydelliseen keikkahurmokseen. Yksi asia oli kuitenkin vielä hoidettava ennen keikkaa. Se oli käynti Lontoon sotahistorian museoon heidän uuden biisinsä tiimoilta.

Keikkabussi kierti pienen lenkin ja pysähtyi aurinkokatoksen viereen, josta johti pitkä punainen matto kohti kuninkaallisesti koristeltuja ovia.
"Ainiin pojat, unohdin tässä kertoa, että päätimme ennen sotahistoria messua käydä katsastamassa tämä meidän tämänkertainen loistohotelli! Eli olkaapa hyvät ja astukaa matolle",manageri kailotti bussin migrofoniin ja harppasi sen jälkeen pää kolmantena jalkana ensimmäisenä ulos bussista, siinä toivossa, että joku utelias lehtimies olisi aavistanut heidän matkasuunitelmansa oikein ja olisi nyt tullut ottamaan muutaman sensaatiokuvan tähtiesiintyjistä. Yllätys kyllä paikalle ei ollut