Uutisten lukija oli kalpea kuin lakana ja näytti kuin olisi nähnyt aaveen . Hän alkoi puhua hengästyneellä äänellä hyvin hitaasti:
"Hyvää iltaa seitsemän uutisista. Juuri saamamme tiedon mukaan aurinko sammuu kymmenen minuutin kuluttua. Kehotan kaikkia pysymään rauhallisina ja shokki-tiloja on vältettävä. NASA: lta saadun tiedon mukaan elinaikaa auringon sammumisen jälkeen on noin 15-30 minuuttia. Kehoitan kaikkia hakeutumaan sisätiloihin. Ihmisiä lastataan parasta aikaa kaikkiin lähtövalmiisiin avaruussukkuloihin ja -raketteihin. Presidentti on antanut suruvalittelunsa tapahtuvasta ja toivoo onnea ja menestystä tuonpuoleisessa. Jokaisella on lupa lopettaa työnsä ja palata perheensä luokse. Odottakaa mahdollisia lisätietoja ja pysykää sähköisten viestintävälineiden lähettyvillä ".
Televisio meni mustaksi, uutistoimiston väki tietysti rynnisti parasta aikaa koteihinsa, kuten kaikki uutisen kuulleet. Vai näin me sitten kuolemme. Istuimme hetken hiljaa olohuoneessa, ja sitten äiti kysyi, miten aiomme viettää viimeiset puolituntia. Jotenkin saimme kehitettyä suunnitelman rauhallisesti. Koska aurinko sammuisi, tulisi hyisen kylmä, joten isä riensi hakemaan polttopuita varastosta. Hän vei polttopuut alakerran saunaan ja aloitti sytyttämään tulta kiukaaseen. Äiti ja siskoni keräsivät keittiöstä ruokaa sekä muutamia tarpeellisia tavaroita, kuten radion, kännykät ja valokuvia ja monia muita tavaroita ajanvietteeksi. Minä soitin sillä välin sukulaisille ja hyvästelin heidät perheen puolesta. Nieleksin itkun pois.
Muut lähtivät jo alas, minä otin vielä muutaman huovan ja tyynyn mukaan. Isä oli kantanut lauteelle patjan. Kiuas alkoi lämmittää nopeasti ja päätimme avata saunan oven jonkin ajan kuluttua. Istuimme kaikki ylälauteelle. Siskoni istui isän syliin, minä nojasin pääni äidin olkaa vasten. Kaikki oli kuin pitkän suunnitelman tulos, meillä oli siellä maailmanlopunleiri.
Aloimme katsella kuvia ja jutella menneistä. Nauroimme minun ja siskoni lapsuuskuville, muistelimme jouluja ja juhannuksia, kertasimme lomamatkojen maisemia yhdessä. En muistanutkaan kuinka monta kesää olenkaan viettänyt mökillä. Kaikki muistivat vain hyviä hetkiä, huonot olivat unohtuneet. Mietin täytyykö tämän loppua, enkö enää saa kokea sitä tunnetta kun herää kesä-aamuna auringon paisteeseen ja lintujen lauluun, enkö enää saa nukahtaa sateen äänen sen ropistessa mökin kattoon tai nähdä lumen tekevän maailmaastani valkoisen.
Radio oli auki, mutta se vain surisi hiljaa. Söimme voileipiä, hedelmiä, sipsejä, ja joulusta säästyneitä suklaita ja marmeladeja. Äiti oli ostanut viikonlopuksi limsaa. Mussutimme niitä kuvia katsellessamme. Välillä joku huudahti: "Kaatsokaa tätä." Hän sai hymyn toisten kasvoille. Arvailimme millaista ulkona olisi, miten pimeää siellä olisi ilman aurinkoa. Emme kuitenkaan uskaltaneet mennä katsomaan. Kun kaikki kuvat oli katsottu ja aikaa oli kulunut puolisen tuntia, isä lisäsi jälleen puita kiukaaseen. Lattialla oli vielä iso kasa polttopuita. Hän nousi takaisin lauteelle ja me kaikki painauduimme toisiamme vasten. Kukaan ei puhunut, kaikki oli hiljaista, vain tuli rätisi kiukaassa.
Nostin pinosta kuvan, siinä oli mökki ja meidän perhe. Kuvassa oli kesä, olin silloin 12 vuotta. Pidin sylissäni mummoni pientä koiraa. Äidin silmälaseissa kimmelsi aurinko, siskollani oli lemmikkejä hiuksissa ja isän kasvot olivat maalitahrojen peitossa, hän oli maalannut aitan. Me istuimme mökin portailla ja hymyilimme kameralle. Mökin takana näkyi tyyni järvi ja sininen, pilvetön taivas. Muistin hetken erityisen hyvin. Katsoin kaikkien nauravaisia kasvoja. Kyyneleet tulvivat silmiini, laskin kuvan kädestäni ja siirryin istumaan lauteen nurkkaan. Painoin pään käsiini ja annoin itkun tulla.Tunsin kosketuksen hiuksissani, äiti katsoi minuun ja huomasin hänen silmissään kyyneleitä.
Yhtäkkiä radio päästi oudon, henkäykseltä kuulostavan äänen ja kolea ääninen mies alkoi puhua: " NASA:lta saamamme tiedon mukaan aurinko palaa jälleen. Kaikkia eloonjääneitä ja lähetyksen kuulevia kehotetaan kuuntelemaan tämä tiedote loppuun asti, ennen kuin toimitte mitenkään. Sammumisen on avaruustieteen professori Martti Onkasen mukaan aiheuttanut hyvin voimakas kaasuräjähdys auringon pinnalla. Professori Onkanen, mitä voitte kertoa tapauksesta?"
Me kaikki odotimme hiirenhiljaa professorin lausuntoa, isä käänsi radiota kovemmalle. Lyhyen tauon jälkeen professori alkoi puhua epävarmasti ja kuulostaen jotenkin pelästyneeltä: "Olemme kaikki täällä aivan hämmästyneitä ja kaikki on tapahtunut yllätyksellisesti. Olen kertakaikkiaan äimistynyt kun kukaan ei havainnut mitään sammumiseen viittaavia merkkejä aikaisemmin päivällä. Kaikki koneet olivat toiminnassa, mutta ehkä tällaiset ilmiöt eivät näy tutkassa. Eräs tutkija oli kuulemma ollut mittaamassa auringon ultraviolettisäteilyn määrää, kun hän havaitsi voimakasta sykähtelyä auringossa. Tutkimusten perusteella tulos sykkeelle oli selvä.Vielä kummallisemmaksi kaikki muuttui, kun aurinko leiskahti uudestaan tuleen. Olemme sitä mieltä, että välitöntä haittaa tästä ei ollut maailmalle, mutta on mahdotonta varmistaa asiaa näin nopeasti."
Uutisten lukija puhkesi taas puhumaan: "Kiitos professori. Siis asiaa on tutkittu nopeasti ja on lähes varmaa, että elämä jatkuu normaalisti. Asiasta lisätietoa heti alkavassa erikoislähetyksessä. Tässä...ööh aiheemme tältä erää, ...tuota noin... hyvää illan jatkoa."
|
Toimittaja(t): Korhonen Netta
Luotu: 15.2.2005 16:10
Muokattu: 12.1.2006 09:12