Ensin minun on pakko tunnustaa että emme voi syyttää tästä toisiamme.. On vaikeaa hyväksyä, että toivoisin sen olevan toisin. Olen niin monta kertaa yrittänyt vilpittömästi antaa anteeksi itselleni että en ole uskaltanut tai osannut sanoa tätä aiemmin..
en ole vieläkään valmis hyväksymään, että olemme takertuneet suhteesemme ja jokainen yhdessä vietetty hetki hukuttaa meitä syvemmälle ja syvemmälle. Tiedän että molemmat meistä haluavat päästä ylös, ennenkuin olemme molemmat liian heikkoja tekemään tätä. Ehkä olet tehnyt väärin minua kohtaan,ehkä et, en tiedä. Tämä on ainoa asia minkä voin sanoa tekemättä väärin sinulle:
En halua että kaikki kokemamme hetket, niin hyvät kuin pahatkin, muuttuvat merkityksettömiksi. Tiedät varmasti yhtä hyvin kuin minäkin, kuinka kaikki se mitä meillä vielä tutustuessamme oli on valunut hukkaan ja kadonnut. Välillämme ei ole sitä lämpöä ja selittämätöntä yhteyttä joiden voimalla jaksoimme yli vaikeimmistakin ajoistamme. Nyt me voimme vain kuvittella rakkautemme välillemme, koska se on ollut meille viimeinen oljenkorsi johon tarrata. Olet ollut minulle ensimmäinen ja viimeinen ihminen jonka luo mennä, jolle puhua ja jolta saada lohtua. Mieti miksi enää teemme sitä.. Velvollisuuden ja pakon tunteen takia. Mieti rakkauttamme. Sitä ei enää ole. Lämmöstä on tullut kylmyyttä ja yhteydestä etäisyyttä. Me näemme joka päivä, tottakai sehän on kaikkea sitä, mitä se ei saisi olla. Meihin pinttynyt jokapäiväinen rutiini. Yhtä pakollista kuin uni. Olen jo pitkään yrittänyt selvittää itselleni milloin tämä tapahtui meille, mutta en tiedä, tuskin sitä tietää meistä kumpikaan. Mutta olemme jo liian kauan työntäneet asian odottamaan tulevaisuuteen ja uskoneet toistemme tunteiden pystyvän paikkaamaan sen välillämme olevan aukon. Kummankaan tunteet eivät ole riittäneet siihen enää pitkään, pitkään aikaan. Elämän into ja halu päästä eteenpäin ei ole kadonnut, ei meiltä kummaltakaan, mutta haluamme sitä yksin, emme enää yhdessä.
Tämä on se kohta jossa tiemme eroavat, koska meitä ei ole tarkoitettu jatkamaan sitä yhdessä. Mutta usko ,rakkaani, siihen että heräämme eloon samalla kun kuolemme toistemme sydämmissä.
|
Toimittaja(t): DarkSun
Luotu: 17.1.2005 13:46
Muokattu: 24.1.2005 13:48