|
|
Recycling and Sustainable Development - Kierrätys ja kestävä kehitys
Sisältö:
Johdanto
Kestävä kehitys
Kierrätys
In English
Linkkejä
Lähteet
Johdanto
Ihminen on riippuvainen luonnosta ja sen tuottamista raaka-aineista. Tähän asti olemme
käyttäneet luonnonvaroja varomattomasti ja yli tarpeidemme. Viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat kuitenkin havahtuneet äärimmäisten luonnonilmiöiden lisäännyttyä: luontoa on suojeltava, kasvihuonekaasujen päästöjä ja luonnon varojen kuluttamista on vähennettävä, jotta tulevat sukupolvet voisivat nauttia turvallisesta ja terveellisestä elinympäristöstä.
Ihmisten tietoutta kestävästä kehityksestä sekä kierrätyksestä olisi lisättävä. Lapset tulisi kasvattaa ympäristöä ajatteleviksi, jotta tulevaisuuden päättäjät ajattelisivat entistä enemmän ympäristöä. Ihmisten on toimittava NYT, jotta luonnon ylikuormittuminen loppuu ja ilmaston lämpeneminen saadaa pysäytettyä.
Meistä jokainen voi vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen päivittäisten valintojemme kautta. Jätteiden lajittelu, kierrätys ja energian säästö ovat perinteisiä toimintatapoja. Kestävän kehityksen valintojen ja tekojen tulisi muodostua rutiineiksi ja osaksi normaalia toimintaamme. Pieninkin teko on suuri, jos jokainen ihminen tekee sen.
Kestävä kehitys
Mitä tarkoittaa?
Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken väestön tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.
Suomen kestävän kehityksen toimikunta määritteli 1995 kestävän kehityksen
maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaksi jatkuvaksi ja ohjatuksi yhteiskunnalliseksi muutokseksi, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Toimikunnan tulkinnan mukaan kestävä kehitys sisältää neljä ulottuvuutta: ympäristötaloudellisen eli ekologisen, taloudellisen, kulttuurisen ja
sosiaalisen ulottuvuuden.
Ulottuvuudet
Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat ekologisuus, taloudellisuus, kulttuurillisuus ja sosiaalisuus. Pääideana on, että ekologiselle kestävyydelle luodaan edellytykset taloudellisin, kulttuurisin ja sosiaalisin keinoin.
Ekologinen kestävä kehitys:
Liittyy kiinteästi taloudelliseen kasvuun. Päästöt eivät saisi ylittää luonnon sietokykyä.
Nykytekniikan avulla päästöjä on saatu vähennettyä, mutta myös kehitysmaissa uudet menetelmät pitäisi saada pian käyttöön. Metsien uusiutumista valvotaan erittäin tarkasti. Luonnon monimuotoisuutta on alettu arvostaa myös kehitysmaissa.
Luonnonvarojen säästeliäs ja ympäristön kannalta turvallinen käyttö edellyttää ihmisten arvomaailman ja kulutustottumusten muuttumista kestävän kehityksen mukaiseksi, eli ekologista elämäntapaa.
Taloudellinen kestävä kehitys:
Taloudellinen kehitys on muuttunut kestävämpään suuntaan mm. siten, että tuotteiden käsittelyä uusiksi raaka-aineiksi niiden elinkaaren loppupäässä on lisätty. Uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisääntynyt, joskin sen suhteellinen osuus energiankulutuksesta kasvaa hitaasti.
Kulttuurinen kestävä kehitys:
Kulttuuriseen kestävyyteen pääsemme parhaiten sillä, että olemme tekemisissä toisten kulttuurien edustajien kanssa. Siten opimme ymmärtämään toistemme tapoja ja asenteita, ja suhtautumaan ennakkoluulottomasti ihmisiin heidän taustastaan riippumatta.
Kulttuurinen kestävä kehitys mahdollistaa vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien moninaisen säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen. Kulttuurisesti kestävässä yhteiskunnassa tuetaan erilaisten kulttuuristen ryhmien identiteettiä ja elinvoimaisuutta, vahvistetaan kansanperinnettä sekä hoidetaan ja ylläpidetään kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja elinympäristöjä.
Sosiaalinen kestävä kehitys:
Turvaa kaikkien ihmisten tasa-arvon, hyvinvoinnin ja osallisuuden. Maailmanlaajuisesti sosiaalinen kestävyys edellyttää, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet riittävään ravintoon, turvalliseen asumiseen, työhön ja koulutukseen. Suomessa sosiaalisen kestävyyden suurimpia haasteita ovat työttömyyden vähentäminen sekä syrjäytymisen ja sosiaalisten erojen kasvun ehkäisy.
Kierrätys
Kierrätyksellä tarkoitetaan kotitalouksien ja liikkeiden poisheitettävien mutta käyttökelpoisten tavaroiden toimittamista tällaisia tavaroita tarvitseville. Keskeisenä tarkoituksena on luonnon ja ympäristön suojelu, energian säästö ja kulutusideologian hylkääminen.
Jäteongelmiin alettiin törmäämään Suomessa ensimmäisen kerran toisen maailmasodan jälkeen nopean teollistumisen ja elintason lisääntymisen vuoksi. Suomessa jätehuollosta määrää jätehuoltolaki, jonka 2 pykälän mukaan "Jätehuolto on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että jätteet voidaan käyttää uudelleen tai muutoin hyödyksi ja ettei jätteistä aiheudu haittaa ympäristölle."
Jätteiden määrän lisääntyminen jatkuu edelleen ja jätteiden kirjo laajentuu koko ajan. Suomessa tuotetaan vuosittain noin 80 miljoonaa tonnia kiinteää jätettä, jos kaikki maa- ja metsätalouden hukka-aines luokitellaan myös jätteeksi. Jätteiden hyödyntämisaste vaihtelee suuresti. Maa- ja metsätalouden jätteistä pystytään esimerkiksi karjanlantaa ja puunkorjuujätettä hyödyntämään hyvinkin paljon. Sen sijaan kaivosteollisuuden rikastusjäte pääasiassa vain läjitetään. Rakennusjätteen täsmällistä määrää on vaikea arvioida, koska suurin osa rakennusjätteestä kuljetetaan kaatopaikoille muun yhdyskuntajätteen mukana.
Käytännössä yhdyskuntajätteitä on mahdollista käsitellä pääasiassa neljällä eri tavalla:
1. Sijoittamalla jätteet kaatopaikalle
2. Polttamalla palamiskelpoisia
3. Käsittelemällä kompostoituvia jätteitä biologisesti
4. Kierrättämällä jätteitä
Yhdyskuntajätteiden käsittelytavat Suomessa (prosenttiosuus kaikista):
Kaatopaikka sijoitus (>75 %)
Yksinkertainen, mutta ympäristön kannalta huono ratkaisu on viedä jätteet kaatopaikalle. Suomessa oli enimmillään 700 kaatopaikkaa, mutta niiden määrä on jatkuvasti laskussa. Harvaan asutussa maassa ei kaatopaikan perustaminen ole ongelma, mutta tiheään asutussa Keski-Euroopassa kaatopaikkoja on selvästi vähemmän ja ne huolehtivat suuremman väestömäärän jätehuollosta kuin Suomessa. Suomalaisilla kaatopaikoilla on havaittu seuraavanlaisia ympäristöongelmia:
-Osa kaatopaikoista on auki ympäri vuorokauden. Tällöin kuka tahansa voi tuoda kaatopaikalle millaista jätettä tahansa. Tällöin kaatopaikalle kertyy väistämättä myös ongelmajätteitä.
-Osassa kaatopaikkoja jätettä poltettiin avotulella. Tällöin on vaarnana, että epätäydellisessä palamisessa muodostuu orgaanisia supermyrkkyjä, mm. dioksiineja.
-Osa kaatopaikoista oli sijoitettu pohjavesi- ja soranottoalueelle. Tällöin vaarana on pohjaveden pilaantuminen.
Poltto (<10 %)
Jätteiden polttaminen on käytännöllistä, koska näin saadaan jätteen tilavuus murto-osaan alkuperäisestä ja samalla saadaan energiaa. Jätettä polttamalla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Jätteiden poltto on kuitenkin ongelmallista. Sekalaisen yhdyskuntajätteen poltossa vapautuu ympäristöön monenlaisia haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja. Polttomenetelmän on oltava erittäin tasokas, jottei ilmaan pääsisi haitallisia aineita. Tämä tekee menetelmän erittäin kalliiksi. Jätteiden polttamisen yhteydessä menetetään myös niiden mahdollinen jalostusarvo. Poltettava jäte olisikin syytä lajitella, koska jäte voi sisältää aineita, jotka eivät sovellu poltettavaksi tai aineita, jotka ovat liian arvokkaita poltettavaksi.
Suomessa toimii tällä hetkellä vain yksi jätteiden polttolaitos Turussa. Laitoksen ongelmaksi ovat muodostuneet raskasmetallit, kuten elohopea ja kadmium, jotka karkaavat savukaasujen mukana ilmakehään. Raskasmetalleja ja muita ympäristömyrkkyjä jää myös poltossa syntyvään tuhkaan. Helsingin ja Lahden jätteenpolttolaitokset on jouduttu lopettamaan niiden ympäristöongelmien vuoksi.
Teollisuusjätteen poltto on selvästi ongelmattomampaa kuin yhdyskuntajätteen. Teollisuus käyttää polttoaineena mm. kaarnaa, jätepuuta ja lietettä. Erityisen tärkeää on ns. mustalipeän poltto sellu- ja paperiteollisuudessa. Mustalipeä on sellukeitossa käytettyihin kemikaaleihin liuennutta puuainesta.
Biologinen käsittely (<10 %)
Eloperäistä jätettä voidaan mädättää jätelietteen kanssa biokaasureaktoreissa. Mädätettäessä jätteet hajoavat metaaniksi ja humukseksi. Metaani voidaan polttaa ja näin saadaan energiaa. Mädättämisessä syntyvän metaanin polttaminen on hyödyllistä myös siksi, että se on voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin metaanin poltossa syntyvä hiilidioksidi. Suomen ensimmäinen metaania tuottava ja polttava jätteiden käsittelylaitos sijaitsee Mustasaaressa Vaasan lähistöllä. 1,8 MW:n tehoisessa laitoksessa käsitellään vuosittain 25 000 tonnia yhdyskuntajätettä ja 10 000 tonnia jätelietettä. Myös jäteveden biologisessa puhdistuksessa syntyvää lietettä voidaan mädättää ja syntyvää kaasua polttaa.
Eloperäinen biojäte, kuten ruuantähteet, voidaan kompostoida joko kiinteistöjen pihoilla tai suurissa keskuskomposteissa. Kompostointikokeilut ovat osoittaneet, että komposti toimii hyvin jopa kerrostalossa tiheään asutetussa kaupungissa. Oikein toteutettuna hajuhaitat jäävät vähäiseksi. Kompostoinnin tuloksena saadaan ravinnerikasta ruokamultaa.
Kierrätys (11-25 %)
Ympäristön kannalta paras ratkaisu on jätteiden kierrättäminen. Yhdyskuntajäte sisältää monenlaista käyttökelpoista raaka-ainetta. Ongelmaksi muodostuu jätteiden lajittelu. Käytännössä jätteet tulisi lajitella niiden syntysijoilla eli kuluttajan kotona, tehtaissa tai rakennusten purkutyömailla. Tämä vaatii ihmistyövoimaa ja tulee kalliiksi. Yhdyskuntajätteiden koneellista lajettelua on myöskin kokeiltu, mutta tämäkin tulee kalliiksi.
In English
Sustainable Development
Sustainable development is a collection of methods to create and sustain development which seeks to relieve poverty, create equitable standards of living, satisfy the basic needs of all peoples, and establish sustainable political practices all while taking the steps necessary to avoid irreversible damages to natural capital in the long term in turn for short term benefits by reconciling development projects with the regenerative capacity of the natural environment.
In Finland, the promotion of sustainable development has been comprehensively adopted as the goal of broad cooperation between the government, the private sector, interest groups and NGOs, the scientific community, the education system and the media. Recently, Finland has been well-placed in international comparisons pertaining to competitiveness and sustainability.
Finnish municipalities are also active in promoting sustainable development. In 2002, 86 per cent of Finns lived in municipalities that either have established or are in the process of establishing their own local agenda 21. In order to assess the impact of the national policy for sustainable development, Finland has published national sustainability indicators. These are supplemented by a report on natural resources and environment, which is appended to the national budget.
Recycling
Recyclable materials, also called "recyclables" or "recyclates", may originate from a wide range of sources including the home and industry. They include glass, paper, aluminum, asphalt, iron, textiles and plastics. Biodegradable waste, such as food waste or garden waste, is also recyclable with the assistance of microorganisms through composting or anaerobic digestion.
Recyclates need to be sorted and separated into material types.
Recycling does not include reuse where items retain their existing form for other purposes without the need for reprocessing. Many different materials can be recycled but each type requires a different technique.
Finland particularly has a good record in recycling waste paper, cardboard and drinks containers. An efficient system encouraging the re-use of bottles through returnable deposits has been operating in Finland for decades, with recovery rates in recent years of 97-98 %. The deposit system also covers aluminium drinks cans nowadays. Many towns and cities collect biodegradable waste separately, and it is intended that the disposal of organic waste in landfills will be gradually phased out altogether.
Kauhava and Tampere are good cases in point when it comes to the organisation of recycling in Finland: Kauhava is a small, rural town in the northern part of the province of Western Finland, with a little over 8,100 inhabitants (Population). Kauhava is quite sparsely populated: even though the majority of the population nowadays lives in the town centre, some of the population is scattered in smaller hamlets farther away from the centre. A good indicator of the size and density of the population is the organisation of public transportation. Public transportation has not been developed, as it would be inefficient in such a sparsely populated area as Kauhava. Thus, people are dependent on their own cars.
Tampere, on the other hand, is a large city with over 200,000 inhabitants (Population), situated in the southern part of the province of Western Finland. Tampere has an efficient public transportation system, which indicates a high population density. Using buses is often faster and easier than driving one’s car.
Linkkejä
http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/ekovinkit/ekovinkit.html
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4270&lan=en
http://www.wwf.fi/english/
http://www.luontoliitto.fi/
http://www.fairtrade.net/
http://www.palpa.fi/eng/
http://www.pyr.fi/en/index.htm
Lähteet
www.ymparisto.fi
www.edu.fi
http://www.uta.fi/
http://www.ykliitto.fi/yktieto/kestava.htm
http://virtual.finland.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=25672
http://sokl.joensuu.fi/aineistot/kasvatustiede/didaktiikka/didaktiikka-kehitys/kestava_kehitys.htm
TOP koululaisen tietokeskus-tietosanakirja
Ympäristö-, kierrätys- ja muita merkkejä
 
 
 
 
 
|
Editor(s): JenniEricaAnni
Created: 10.2.2007 15:32
Modified: 16.3.2007 20:03
|
