Meidän koulu "Liisan tarinat" - kulttuuripäivillä syksyllä 2006
Huoltoasemalla tapahtuu kaikenlaista. Ihmiset syövät baarissa, tankkaavat autoja bensa-automaatista ja lukevat lehtiä pöytien ääressä. Siellä on myös monenlaista väkeä. Aikuisten ja lasten lisäksi huoltoasemalla käy myös paljon nuoria. Siellä käy myös rekkamiehiä ja tavarantoimittajia. Huoltoasemassa huoneet ovat todella isoja, varsinkin baari ja ostoskeskus. Melkein joka paikassa on kolikkopeliautomaatteja. Ulkopuolella on usein ummehtunut haju. Ihmisten käyttämä polttoaine haisee voimakkaasti. Tupakatkin haisevat ilkeälle. Huoltoasemalla kuulee myös monenlaisia ääniä. Jokaisessa huoltoasemassa on tupakkahuone. Ilkeän hajun lisäksi sieltä kuuluu naurua. Ainahan kuulee myös lasten itkua, jos he eivät ole tyytyväisiä. Huoltoasemalla riittää toimintaa!
Jo aamulla aikaisin Shellille alkaa tulla ihmisiä. Yksi rekkakuski, joku mies, tankkasi juuri autonsa ja vanha nainen tuli ostamaan maitoa lapsenlapsensa kanssa. Roteva taksikuski osti kahvia ja pullaa. Tällaista tämä on melkein joka aamu, Shell on avoinna 24 tuntia, joten henkilökunta tapaa jos jonkinmoista väkeä. Päivällä puheensorina kantautuu korviin joka puolelta. Tupakanhaju pistää nenään kun astun huoltoaseman painavasta ovesta sisään. Kävelen karkkihyllylle. Hmm... karkkipussi vai suklaata? Mietin hyvän aikaa, kunnes päädyn suklaaseen. Menen kassalle, maksan ostokseni ja lähden kotiin. Yleensä iltaisin Shell on pullollaan väkeä. Shellin päivät eivät ole kummoisia...
Arska ajaa huoltoasemalle. Hän käy ostamassa kahvin ja possumunkin. Vähän ajan päästä, kun Arska on juonut kahvinsa, tulee huoltoasemalle pitkä mustiin pukeutunut mies. "Kaikki alas, tämä on ryöstö!" Mies ei huomaa Arskaa, joka hiipi hänen taakseen ja kolkkaa hänet. Arska sanoo: "Soittakaa poliisit." Vähän ajan päästä poliisit olivat jo huoltoasemalla. Poliisit pidättävät miehen ja vievät hänet poliisiautolle. Sitten Arska tankkaa auton ja lähtee.
Olen huoltoaseman pihassa. Ihmiset tankkaavat autojaaan, pesevät ikkunoita ja ysitieltä kuuluu auton ääniä, kun ne ajavat ohi. Ojien varret ovat hyvin roskaiset. Kiertelen pihassa.. Muuten on raikas tuoksu, mutta bensa-automaatin kohdalla lehahtaa pistävä tuoksu. Kun avaan huoltoaseman oven kuulen, kuinka puheensorina kantautuu ihmisryhmän yli. Ihmiset juttelevat säästä, benssn hinnoista ja matkailusta. Menen istumaan pöytään. Ruuan, pullan, kahvin ja viinereiden tuoksu tulvii sieraimiini. Menen tilaamaan kahvin ja pullan. Jonoa on hirveästi, astiat kilisevät takahuoneessa ja työntekijät nauravat hyville vitseille. Saan tilaukseni, otan lehden ja menen takaisin pöytään. Luen lehdestä eri aiheista ja kuuntelen viereisen pöydän puheensorinaa. Yhtäkkiä kuului kilinää ja räsähdys, kun jonkun kuppi putosi. Ihmiset kääntyivät katsomaan, en tuntenut sitä henkilöä. Vein tavarat pois ja poistuin huoltoasemalta.
Olipa kerran Taisto. Hän ajoi joka päivä Walmetilla ympäri Lievestuoretta ja hänellä oli aina iso musta ja tyhmä koira mukana. Joskus kun hän ei ajanut Walmetilla, hän ajoi kivikautisella Ladalla. Joka aamu Taisto meni Shellille ryystämään kahvia ja juttelemaan kavereidensa kanssa. "Otan tänäkin aamuna kahvia", hän sanoi tarjoilijalle. Mutta tarjoilija oli kokelaana ja kaatoi Taiston mukiin vahingossa teetä. Taisto, niin tyhmä kun oli, ei älynnyt tätä virhettä, ennen kuin maistoi juomaansa. Se oli hirveää. Hänen elimistönsä ei ollut tottunut teehen ja hänestä tuli hullu. Silmät kierossa Taisto marssi Walmettiinsa ja lähti vetämään donitsia keskelle Ysitietä. Eipä hän ehtinyt montaa donitsia pyöräyttää, kun hän törmäsi toiseen autoon. Taisto kuoli. Hänen viimeiset sanansa kuulemma olivat:"Sumppia! SUMPPIA!"
Astun huoltoaseman ovesta sisään. Minua vastaan tulvii keitetyn rasvan haju, joka lyö kasvoilleni ja saa minut voimaan pahoin. Lähden kävelemään kohti lehtitelinettä, josta otan päivän lehden mukaani ja suunnistan kassalle. Maksan lehden ja otan kahvin. Suuntaan lähimmälle vapaalle pöydälle vain huomatakseni, että sen pintaa koristaa senttien likakerros. Viereisen pöydän mies ei tiedä tästä maailmasta mitään. Hän on kylän entinen pankinjohtaja. Hänestä huomaa, että hän on aloittanut aamulla jo vettä vahvemmalla tavaralla. Siirrän katseeni ikkunaan. Seuraan katseellani ihmisiä, jotka tankkaavat autoihinsa heidän mielestään ylihinnoiteltua bensaa. Huomaan huoltoaseman omistajan auton. Sen mustana kiiltävään pintaan on yön aikana maalattu komea tähdenlento. Huoltoaseman jukeboksi aloittaa Marraskuu-biisin. Se iskee suoraan ytimeen. Päätän lähteä pois kohtaamaan julman maailman, joka heikoille vain nauraa.
Arska astuu sisään muutama euro kädessään ja tilaa kahvin ja pullan. Tupakkahuoneen remakka nauru kantautuu Arskan korviin ja hän päättää mennä kuuntelemaan päivän polttavia aiheita. Hän ottaa lehden, juo kahviaan ja kuuntelee rekkamiesten juttuja. Arskan kaveri Timppa tulee tankkaamaan kolhuista Ooppeliaan. Arska tarjoaa pullan ja kahvin Timpalle. Timppa ei voi vastustaa keittiöstä tulevaa ruoan tuoksua, vaan ostaa aterian. Arska menee pelaamaan pelikonetta ja 120 euroa. Arska huutaa innoissaan: "Kahvia kaikille!" Päivän päätteeksi hän huomaa tuhlanneensa kaikki rahansa ja lähtee kotiin mielessään:"Huomenna sitten uudestaan."
Heka astuu juuri huoltoaseman sisälle kun kello lyö 7.00. Hän hoipertelee tiskille ja sanoo: "Kahvi ja pulla:" Heka ojentaa kaksi euroa ja kävelee pöytään rekkamiesten seuraksi. Heka ihailee oven pielessä olevaa kasvia ja kuuntelee autojen ääntä. Yllättäen Heka kävelee pelinurkalle ja työntää koneeseen kaksi euroa. Kun Heka lähtee pelikoneelta, hän naureskelee kovaan ääneen. Rekkamiehet kääntyvät katsomaan Hekaa, joka on voittanut neljä euroa. Kello lyö 8.00, kun Heka kävelee uudestaan tiskille ja tilaa aamupalan. Hän menee omaan pöytään ja syö. Heka kävelee ulos ja hyppää Walmetin kyytiin. Hän ajaa oman mökkinsä pihaan.
Tiukkaan nahkarotsiin ja pitkiin bootseihin pukeutunut pyöreähkö mies päräyttää Shell Helmisimpukan pihaan mustalla liekkikuvioisella prätkällä. Kun hän avaa Shellin ulko-oven, tupakointitilasta lemahtaa ynseä tupakan haju. Hän astelee ronskisti tiskin eteen. Mies katselee hetken hinnastoa ja päättää sitten ostaa kupposen kahvia, munkin ja VM- lehden. Hän pitelee tarjotinta kädessään ja etsii vapaata pöytää. Hän istahtaa lehtitelineiden vieressä olevaaan pöytään. Mies avaa lehden nenänsä eteen ja maistelee samalla munkkia. Höyry tupruaa munkin sisuksista. Hetken kuluttua hän on syönyt munkkinsa ja ryystää loput kahvit. Sitten hän astuu ulos huoltoaseman ovesta, tankkaa menoplinsä ja lähtee.
|
|
|
