Olen TUSSITAULU. Kaikki piirtelevät ja kirjoittavat naamaani. Minuun liimataan sinitarralla ja magneeteilla kaiken maailman lippuja ja lappuja, mutta välillä tuntuu, että minua ei tarvita ollenkaan, kun voidaan käyttää piirtoheitintä, liitutaulua tai jotain muuta kuin minua. Opettaja ei ymmärrä minua, hän kirjoittaa minuun välillä niin kauhealla käsialalla, että minua hävettää, kun joku muu tulee luokkaan. Silloin, kun on musiikin tunti joudun kuuntelemaan kauhea rääkymistä. Mutta kyllä minä joskus saan kaunistakin musisointia kuunnella. Välillä naamani on, kuin sikolätti. Siihen on piirretty, kirjoitettu ja töhritty kaikenlaista. Mutta vielä kauheampaa on, kun minun naamani pyyhitään ja kastellaan märällä tussitaulun pyyhkimellä! Minuun lätkitään päivät pitkät magneetteja ja vaikka mitä, mutta onneksi yöllä on rauha maassa. Mutta seuraavana aamuna se alkaa taas, kauhea huuto ja mekkala. Vaikka on minun elämässäni jotain hyvääkin, sillä näenhän minä kaiken mitä luokassa tapahtuu. Näen kaiken mitä Antti pelleilee edessäni sekä kuulen mitä Iida ja Linda juttelevat ystäväni vesihanan edessä. Yöllä minä juttelen luokassa asustavien ystävieni kanssa. Tällainen se minun elämäni on.
tarinan kirjoitti: Elli Pesonen
OLEN OPETTAJAN TUOLI
Aamulla on rauhallista, mutta kun kello lähenee kahdeksaa, viidennen luokan oppilaat tulevat kouluun.
Yleensä he menevät pianoystäväni luokse, ja alkavat soittaa. Piano sanoi minulle, että hänestä oli mukavaa, kun opettaja Raija Kurkela sanoi oppilaille, ettei pianoa saa soittaa koko ajan.
Luokassa minua käytetään vain silloin, kun opettaja ei ole paikalla. Oppilaat leikkivät niin että toinen istuu kyydissä ja toinen työntää. Joskus saan hurjia kyytejä.
Lapset pitävät minusta, mutta opettajaa en ymmärrä. Hän ei koskaan käytä minua. Mikä minussa on vikana, olen pehmeä, minussa on kiva istua? Mutta ei. Hän aina istuu kovalla, puisella pöydällä. Tuolit ovat tehty istumista varten. Kyllä opettajan takki minusta pitää. Hän tykkää olla minun selkänojallani.
Käsityön tunnilla minä olen onnellinen, koska silloin minua käytetään niin kuin pitääkin. Joskus kun opettaja lähtee pois, oppilaat istuvat minussa.
Muutkaan opettajat eivät käytä minua paljon. Uskonnon tunnilla Tuomo-opettaja istuu minussa ja rullaa minulla ympäri luokkaa.
Vaikka iltaisin tykkäänkin olla rauhassa, kyllä minä silti haluaisin, että minua käytetään.
Mutta kyllä tykkään olla luokan tuoli, koska saan katsella vuodesta toiseen kun oppilaat kasvavat.
By: LInda Lemmetyinen
Viimo, joka eläytyi OMAKSI PENAALIKSEEN
Miksi Antti aina heittelee minua? Eikö hän tiedä, että olen kallis penaali? Minun pitäisi säilyttää koulutavaroita eikä olla Antin koripallona. Minä olen kokonaan mustan värinen ja minuun on kirjoitettu tekstiä. Onko tyttöjen pakko joka välitunti soittaa pianoa? Se kuulostaa kauhealle. Onkohan pianosta tullut heille pakkomielle? Onneksi luokassa on hiljaista, kun tytöt ovat syömässä. Hyvä, etteivät pojat osaa soittaa. He ovat enemmän kiinnostuneet diaboloista. Koulun jälkeen luokassa on rauhallista, jos Viimo on unohtanut minut koululle. Silloin voin jutella muitten tavaroitten kanssa.
Huh huh onpas raskasta elämää.
The end
ANTTI SUPERPALLONA
Miksi minua aina pompotellaan ja paiskotaan? Tämä ei ole enää yhtään hauskaa. Olenhan pieni vaatimaton kumipallo, mutta minullakin on tunteet.
Kerrankin, kun en jaksanut enää pomppia minut paiskattiin lelukoriin! Se oli kuin vankila! Mutta ah sitä riemun päivää kun pääsen ulos. Karkaan omistajani käsistä onttoon lähipuuhun, harmi vain aina minut sieltä. Hmm. Pitäisiköhän vaihtaa piiloa?
Yön rauhaisina tunteina juttelen parhaan ystäväni, kumiankan kanssa. Kumiankka on kyllä aikamoinen kerskailija. Muka suosittu, kun pääsee kylpyyn. Saisi hukkua sinne. Kerran minäkin pääsin kylpyyn, kylläpäs se virkisti.
Ennen olin suosittu uutuuslelu, jonka kaikki halusivat. Nyt en enää pysty hyppäämään polvea korkeammalle. Huomenna saatan olla pinnoitetta pyöränrenkaassa tai paikka vanhassa kumpparissa.
Nyt olen vain kumi murskaa…
The end
Antti Hyttinen
OLEN LUOKAN OVI
Voi ei, suojautukaa!! Joku on taas tulossa minua kohti. Täällä ei saa hetkeäkään omaa rauhaa! Miksi meille oville ei ole keksitty jotain suoja- varustetta, joka pehmentäisi kivun, joka tulee kun ovi paiskataan kiinni?
Minua aina potkitaan, hakataan ja roikutaan kahvassa kuin olisin jokin räsynukke. Minut voi avata ja sulkea ihan rauhallisesti.
Iltaisin juttelen parhaan ystäväni sohvan kanssa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Silloin tällöin pidämme kokousta, johon osallistuvat yleensä pulpetit, vesihana, laatikosto, soittimet ja monet muut pienet ja isot esineet. Kokouksissa mietimme, miten meidän asemaamme luokassa voisi parantaa.
Mutta onhan minussa jotain hyvääkin. Jos minua ei olisi, ei olisi iloisia ja nauravia oppilaitakaan... Olemme rumpujen kanssa hyviä kavereita, joskin välillä riitelemme. Olen aika hyvässä paikassa, koska joka iltapäivä kuulen paljon salaisuuksia ja muuta hauskaa, mitä oppilaat juttelevat.
Salla Lappalainen
OLEN VESIHANA
Minä olen kohtalon kolhima vesihana, joka asuu Joensuun Itä-Suomen koulussa.
Juttelen aina parhaan kaverini saippua-automaatin kanssa öisin. Kerromme
toisillemme elämän tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Kun kello lyö aamupäivällä
varttia vaille kaksitoista, on minun kauhun hetket. Silloin alkaa ruokailu. Minua
pelottaa, kun oppilaat kaahaavat luokseni tuhatta ja sataa. Pitäisi kai hieroa ystävyyttä
kellon kanssa. Hänhän on ajan kulun kuningas. Mutta kyllä minun elämästäni jotain hyvääkin löytyy. Siivooja putsaa minut kaikista lioista ja minä vain nautin hieronnasta! Vielä kun olisi kunnon pehmusteet. Fairyn kukkais-tuoksu on kyllä paras pesuaine. on upeaa katsella itseään kiillotettuna ja hyvän tuoksuisena. Hyvää jatkoa vaan teillekin, kuolevaiset.
LInda Vairinen
OLEN LUOKAN MANKKA
Koko ajan joku juoksee ohi ennen tunnin alkua. Eikö kukaan huomaa minua? Sitten kun he laittavat CD:n sisälleni, he panevat bassot täysille. Haluaisin, että minussa soitetaan rauhallista musiikkia. Kun luokassa pannaan radio päälle, niin kaikki oppilaat lupaavat olla hiljaa, mutta heti, kun pannaan radio päälle, niin alkaa kova melu ja opettajan pitää sammuttaa minut.
Ja minua ärsyttää se, kun pianoa soitetaan. Miksi ei minua voi laittaa päälle? Pianon soitossa kädet väsyvät, mutta kun minut pannaan päälle, niin voi vaikka koko luokka tanssia.
Musiikin tunnilla on ihana kuunnella oppilaitten laulua. Mutta kun he laulavat Pieni sydän, niin Antti laulaa sen pilaversion. Kaikista ihanin laulu, jonka he ovat laulaneet on Rakkaus on lumivalkoinen. He luulevat, etten kuule heidän laulua. Voisin vaikka nauhoittaa sen kasetille.
Minun sisareni on viereisessä luokassa. Me juttelemme aina ilmastointikanavien kautta.
Me pidämme muiden kanssa kokouksen koulun loputtua.
Minun kanssa samassa luokassa ovat sohva, rummut, piano, pulpetti, tussitaulu, taulutussi, sisäkengät, opettajan pöytä, opettajan tuoli, piirtoheittimen kangas, vesihana, luokan ovi ja kello. Ne ovat luokanesineitä ja samalla minun kavereita.
Minusta olisi ihanaa pitää parin vuoden tauko jossain etelässä.
Minä vihaan soittovälitunteja siksi, että oppilaat soittavat pianoa ja rumpuja eri rytmissä. Jos he soittaisivat samassa rytmissä, se kuulostaisi paljon järkevämmältä.
|