Istuin Sofian kanssa koulun käytävällä suunnitellen koulun juhlia.
Juhlista oli suunniteltu mukavaa yhdeksäsluokkalaisten jäähyväis tapahtumaa.
Mun poskia alkoi kuumottaa Niklaksen kävellessä ohi. Niklaksella on niin ihanat suklaasilmät.
"Moi" sanoo Niklas ja jatkoi kävelyään luokkaansa. Minä katsoin pitkään Niklaksen perään ja hymyilin hänelle. Niklas menee luokkaansa terveystiedon tunnille.
"Mitäs toi nyt oli?" kysyi Sofia.
"Ei mitään" sanoin. "Mä vaan taidan tykätä Nikestä."
Sofia alkoi huutelemaan koko koulun kuullen "Minna tykkää Niklaksesta, Minna tykkää Nikestää.."
"Lopeta apina!" tiuskaisin Sofialle.
"Okei okei, älä nyt suutu. Gorilla." Samassa me purskahdettiin nauruun ja alettiin hihittelemään kovaan ääneen.
Meidän juhlasuunnittelut eivät oikein edistyneet, koska me puhuttiin koko ajan pojista. Samassa käytävälle tuli hiljaista, Sofian ja Niken luokanvalvoja astuu ulos luokasta huutaen:
"Tytöt, jos suunnittelunne ei onnistu täällä, voitte samantien tulla minun luokkaani tunnille!"
Riemastuin ajatuksesta päästä samalle tunnille Niklaksen kanssa. Sofia katsoi mua pitkään ja nyökkäsi.
"Voisimmeko tulla sun tunnille?" kysyi Sofia. Ja niin me kerättiin meidän tavaran lattialta ja mentiin luokkaan.
Mun oli pakko vilkuilla koko ajan Niklasta. Mun sydän melkein suli kun Nikke katsoi mua pitkään ja hymyili. Se oli ihana tunne. Jospa Niklas sittenkin tykkää musta, ajattelin.
Sofia tökki mua vähän väliä kynällä selkään. Sofia istui mun takana. Mun vieressä oli tyhjä paikka, ja ikkunan vieressä istui Niklas. Opettaja ryhtyi selittämään jotain terveysliikunnasta, mua ei kiinnostanut pätkääkään sen löpinät. Opettaja kierteli luokassa ja katsoi samalla kirjoitammeko tärkeät asiat vihkoon. Mä en ollut kirjoittanut mitään siihen. Muutaman ison sydämen olin saanut tuherrettua. Opettaja käveli ohitseni katsoen vihaisesti. Aloin pyyhkimään piirroksiani.
Yhtäkkiä kello soi ja me päästiin pois tunnilta. Sofia syöksyi suoraan veljensä luokse ja mä menin mukaan. Sofia ja Niklas juttelivat jotain niiden perheasioita. Mä katsoin koko ajan Niklasta.
Niklas moikkasi mulle taas ja Sofia vinkkasi samalla silmää. Sofia alkoi kovaan ääneen kysymään Niklakselta, tietääkö hän, että tykkään Nikestä. Sain onneksi juuri ja juuri laitettua käteni Sofian suun eteen.
"Mitä sä koitat sanoo?" Niklas kysyi. Me oltiin Sofian kanssa ihan hiljaa ja sanoin Nikelle:
"Ei mitään, unohda".
Me mentiin Sofian kanssa luokkaan suunnittelemaan niitä juhlia. Sofia kertoi, että hän haluaisi juhliin paljon värejä ja kutsut voisivat olla vaaleanpunaiset. Mun mielestä ajatus oli hyvä. Ajattelin, että voisin antaa Niklakselle kutsun ja tekisin siitä todella hienon. Sofia alkoi leikkaamaan vaaleanpunaisesta pahvista kutsukortteja ja mä kävin hakemassa kuvisluokasta söpöjä sydäntarroja sekä tussipaketin.
Kirjoitin korttiin: "Sinut on kutsuttu koulumme juhliin! Juhlat ovat koulumme juhlasalissa perjantaina 23.5.2008 klo 18 alkaen. Pue päällesi parhaimmat vaatteesi ja ota kaverisi mukaan!"
Samalla liimasin korttiin pari sydäntä ja laitoin valmiin kortin kirjekuoreen, jonka päälle kirjoitin Niklas. Sofia oli jo tehnyt kolme korttia samaan aikaan kun ehdin tehdä vain yhden.
Parin tunnin päästä kortit olivat valmiita ja aloimme jakamaan niitä koulumme oppilaille. Mä jakelin puolet ja Sofia puolet. Korteista tuli todella hienot. Ainakin mun mielestä. Me käytiin viemässä kutsuja myös opettajainhuoneeseen. Opettajat ihastelivat meidän taideteoksia.
Kello oli jo melkein kaksi. Odottelin Sofiaa, hän oli käymässä vessassa. Niklas tuli mun luokse, ja kysyi olinko nähnyt Sofiaa. Mä sanoin, että Sofia oli vessassa. Niklas istahti mun viereen ja jäi odottamaan siskoaan. Sofia tuli vessasta ja samassa Nikke pomppasi ylös sanoen:
"Iskä soitti ja sanoi et se tulee hakee meidät koulusta, me lähetään mummin luokse."
Mä jäin yksin koululle. Mietin mitä voisin tehdä. Lähdin lopulta kävelemään kotiin. Matkan varrella Petra, meidän koulun goottityttö, tuli mua vastaan. Petralla oli musta hame ja siniset sukkahousut. Ne ei käyny yhtään sille. Mua alkoi melkein naurattamaan. Petra katsoi mua pahasti, mutta silti tervehti kysyen: "Miks mä en oo saanu tollasta kutsua?" Mä aloin kaivaa mun repun taskuja ja löysin sieltä kutsus, jossa luki Petra. Annoin kirjekuoren hänelle, Petra vain kiskaisi sen kädestäni ja aukaisi kuoren samantien.
"Miks ihmeessä nää on vaaleenpunasia, paljo hienompaa jos nää ois mustia!" Petra sanoi.
"Ne nyt vaan on." sanoin hänelle. Petra laittoi kutsun taskuunsa ja lähti jatkamaan matkaansa.
Mä käännyin kotipihalle ja työnsin avainta lukkoon. Kuului naks, ovi aukesi. Uppouduin tietokoneen ääreen, kävin kattoo sähköpostin ja surffailin netissä. Hetken kuluttua mulla oli aivan kaamea nälkä. Kävin jääkaapilla ja otin sieltä jugurtin. Sitten mietin vain Niklasta ja sitä, miten voisin kertoa hänelle, että pidän hänestä. Otin puhelimen käteeni, painoin kirjoita uusi viesti-näppäintä. Aloin kirjoittaa viestiä Niklakselle: "Moi! Voitasko me tavata illalla? T.Minna",
painoin lähetä painiketta ja viesti lähti Niklakselle. Mua jännitti ihan kauheasti, mitä hän vastaisi minulle. Hetken päästä puhelimeni piippasi. Viesti oli Niklakselta, siinä luki: "Moi! Tuutko vaikka viiden aikaan puistoon?" Mä olin ihan onnessani, laitoin Niklakselle viestin, että aika ja paikka sopii. Minulla on vielä pari tuntia aikaa valmistautua. Olen niin onnellinen, kun saan tavata Niklaksen ja puhua hänen kanssaan.
|
Toimittaja(t): Emma
Luotu: 18.3.2008 10:41
Muokattu: 25.3.2008 12:14
