Kaunis mieli on ehdottomasti yksi ristiriitaisimmista elokuvista, jonka olen koskaan nähnyt. Sen juoni on erittäin omalaatuinen, ja näyttelijät suoriutuvat tehtävistään erinomaisesti, ja se on muutenkin erittäin hyvä elokuva omituisella tavallaan. Elokuva kertoo skitsofrenikko ja nobelisti John Nashista (Russel Crove), joka on nero, mutta hyvin ailahtelevainen persoona.
Elokuva alussa John opiskelee yliopistossa ja viettää aikaa ystävänsä eli kämppäkaverinsa kanssa ja laskemalla monimutkaisia matemaattisia laskuja kämppänsä ikkunaan. Hän keksiikin yllättäen erikoisen, mutta nerokkaan teorian, jota tänäpäivänäkin käytetään yleisesti. (Tästä huomaa tietenkin, että tarina on tosi.) Pian hän pääseekin samaiseen yliopistoon professoriksi ja menee myös naimisiin kauniin, vaaleaverikön oppilaansa kanssa. He saavat yhdessä myös lapsen. Sitten hän ''tapaa'' salaisen maanpuolustukseen liittyvän järjestön edustajan, ja hän pääsee tekemään huippusalaista työtä maansa hyväksi. Monimutkaisten vaiheiden jälkeen hänen vaimonsa saa tietää Johnin salaisesta ''työstä'', joka oikeasti on vain hänen kuvittelemaansa harhaa ja niin on myös hänen yliopisto aikainen kämppiksensä. Siitä alkaa ehkä jopa vielä monimutkaisempi tapahtumasarja, jossa kuljetaan Johnin elämän, lukuisten lääkkeitten, hoitojen, painajaismaisten harhojen ja riipaisevan surullisten kohtien läpi ja päädytään hänen elämänsä huippuhetkeen, jolloin hän saa arvostetun Nobelin palkinnon teoriastaan.
Elokuvan loppu on mielenkiintoinen, Se on täynnä yllätyksellisiä tapahtumia ja järkyttävän surullisia kohtia. (Elokuvaa katsoessa kannattaa varata myös nenäliinoja mukaan.) Tätä elokuvaa on vaikea kuvailla tai arvostella; se täytyy kokea itse.
|
Toimittaja(t): toimittaja
Luotu: 19.1.2005 17:08
Muokattu: 7.4.2005 14:40
