Leijona
 Leijona Leijona on suuri, jopa kaksi ja puoli metriä pitkä kissapeto, ,joka voi painaa jopa 270 kg. Urosleijonan ruumiin pituus on 172 - 250 cm, naaraan 158 - 192 cm. Hännän pituus on 60 - 100cm. Urosleijonan paino on noin 150 - 270 kg, naarasleijonan paino on 122 - 182 kg. Uros ja naaras leijonat ovat erinäköiset, mikä kissojen kesken on poikkeuksellista. Urosleijonalla on vahva hartianseutu ja jykevä pää, jotka tekevät siitä painavan. Leijonien turkit ovat väriltään hiekanruskeita, pennuilla turkissa on täpläkuviointia. Harja. Urosleijonalla on komea harja, joka ulottuu päälaelta ja poskilta pitkälle selkään ja hartioille, peittäen myös rinnan. Uroksen harja aloittaa kasvamisen toisena taikka kolmantena elinvuotena. 5-vuotiaan uroksen harja on pitkä jo 24 cm ja kun leijona vanhenee, harja alkaa tummua takaa eteenpäin. Harjan väri vaihtelee vaaleanruskeasta punaiseen, ruskeaan ja mustaan. Harjan väri ja paksuus vaihtelevat yksilöittäin ja eräiltä urosleijonilta se myös puuttuu. Tuuhea ja iso harja on tehokas pelotin ja se saa uroksen jo muutenkin suuren pään näyttämään normaaliakin suuremmalta. Taistelujen tuoksinoissa harjasta on muutakin hyötyä, sillä se pehmentää pään lähelle tulevia toisten leijonien käpäläniskuja ja saalistettavien eläinten potkuja. Leuat, hampaat, kynnet ja häntä. Leijonan henkilökohtaisen aseistuksen muodostavat sisäänvedettävät, pitkät ja terävät kynnet - jotka sen liikkuessa sisäänvedettyinä säilyttävät terävyytensä - ja ennen muuta hampaat. Hampaiston muodostavat lyhyet etuhampaat, sahateräiset raateluhampaat ja noin kuusi senttiä pitkät kulmahampaat. Kun leijona saa pitävän otteen riistastaan, niin siinä sitä auttavat sen suuret leuat, jotka soveltuvat paremmin kiinni pitämiseen kuin puremiseen. Leuat liikkuvat vain "ylös-alas" ja niiden ote on kuin pihtien. Pitkillä kulmahampailla on muitakin tehtäviä, niillä saalis otetaan kiinni ja tapetaan. Tapetusta saaliista kulmahampailla on myös hyvä repiä lihaa, joiden pienemmäksi jauhaminen suussa tapahtuu raateluhampailla, jotka osittain korvaavat useimmilla muilla eläimillä olevat leveät poskihampaat, jotka petoeläimiltä puuttuvat. Ylä- ja alaleuassa olevat raateluhampaat toimivat vastakkain niin kuin saksien terät, kun alaleuka liikkuu ylöspäin, hampaat lähestyvät toisiaan ja leikkaavat lihan palasiksi. Levinneisyys. Leijona elää Afrikassa Saharan eteläpuolella savanneilla, useiden valtioiden alueella. Maita, joissa leijonaa vielä tavataan eniten, ovat Botswana, Keski-Afrikan tasavalta, Etiopia, Kenia, Tansania, Zaire ja Sambia. Mitä ilmeisimmin leijona on kuollut sukupuuttoon näistä maista: Djibouti, Gabon, Lesotho, Mauritania, Swazimaa ja Togo. Elinympäristöt. Silloin, kun leijonat vielä täyttivät Afrikan, niiden levinneisyysalue ulottui vuoriniityiltä savanneille ja pensasmailta kaikkein kuumimmille rannikkoseuduille. Leijonia tapasi puoliaavikoilta ja autiomaistakin. Leijonalla on periaatteessa kyky sopeutua selviytymään hyvin erilaisisssa ympäristöissä. Ratkaisevaa on vain se, että sille on oltava tarjolla riittävästi saalista ja vettä. Leijonien vedentarvekin näyttää olevan vaihtelevaa, sillä Somaliassa on kaadettu leijonia paikoilta, josta lähimpään vesipaikkaan on matkaa 50 kilometriä. |
Toimittaja(t): Jussi ja Joona
Luotu: 23.11.2006 10:22
Muokattu: 23.11.2006 11:14