Tiikerin, kissaeläimistä suurimman, turkki on oranssinpunainen ja mustanjuovikas. Tiikerit ovat sopeutuneet monenlaisiin eri elinympäristöihin. Tiikereitä esiintyy Indonesian ja Malesian ikivihannista monsuuni-ilmaston metsistä Sundarbansin mangrovesoille, ja aina Venäjälle, Siperian koivuvaltaisille metsämaille asti. Tiikerit ovat lihansyöjiä ja niiden ainoa vihollinen on ihminen.
Tiikereistä kaikista suurin on amurintiikeri. Uros voi kasvaa jopa 3,3 m pitkäksi ja painaa jopa yli 300 kg. Naaras on noin 2,6 m pitkä ja painaa 100-170 kg. Sumatrantiikeri on alalajeista pienin. Uroksen keskipituus on 2,4 m ja -paino noin 120 kg. Naaraat ovat noin 2,2 m pitkiä ja painaa noin 90 kg. Siperian tiikeri voi saalistaa jopa karhuja, jotka ovat sitä isompia.

Naarastiikerit saavuttavat sukukypsyyden 3-4 vuoden iässä, ja urokset 4-5 vuoden iässä. Tiikerinaaras kantaa pentujaan 104-106 päivää ja synnyttää yleensä 2-3 pentua kahden-kolmen vuoden välein.
Tiikeri on erittäin uhanalainen eläin. Tiikereistä erotetaan kahdeksan alalajia. 1900-luvulla kolme alalajia kuoli sukupuuttoon. Balintiikeri 1940-luvulla, kaspiantiikeri 1970-luvulla ja jaavantiikeri 1980-luvulla. Jäljellä olevista lajeista äärimmäisen uhanalaisia ovat amurin-, eli siperian-, kiinan- eli amoyn-, indokiinan- ja sumatrantiikerit. Näistä kiinantiikeri on lähes hävinnyt. Niitä on jäljellä enää vain 30-40 yksilöä. Kahdeksas alalaji Bengalin-, eli intiantiikeri on erittäin uhanalainen.

Tiikeri ei saalista ihmistä ruuakseen. Se tappaa ihmisen vain tuntiessaan itsensä uhatuksi eikä tällöinkään syö tätä. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että tiikeri on historian aikana tappanut enemmän ihmisiä kuin mikään muu kissapeto. Tiikerin arvellaan surmanneen vielä 1800-luvulla vuosittain peräti tuhat ihmistä. Erään tiikerin kerrotaan tappaneen yksin 430 ihmistä, mutta näihin tilastotietoihin on suhtauduttava varovasti, sillä niiden todenperäisyydestä ei useinkaan ole takeita.
|
Toimittaja(t): Kalle ja Jussi-Pekka
Luotu: 23.11.2006 10:22
Muokattu: 23.11.2006 11:07