Kerron nytten yksi kerrallaan kolmesta ensimmäisestä sadusta jotain, koska en jaksa ihan kaikista saduista kirjottaa kun niitä on ainakin 10 hehee.
Olipa kerran pieni punainen kana, joka tarvitsi apua kotiaskareiden teossa. Se meni kysymään kavereiltaan jotka vain loikoilivat, eikä koskaan tehnyt mitään. Kun kana oli kysynyt 4 kertaa apua leivän tekemisessä oli sen viimeinen kysymys "Onpa minulla avuliaita ystäviä, mutta valitettavasti en minä enää tarvitse apuanne. Te ette halunneet auttaa minua vehnän kylvämisessä, ette sadon korjaamisessa, ettekä leipomisessa. Minä luulin, että ette te halua auttaa myöskään piiraan syömisessä, joten söinpä sen itse. JA SE OLI HYVIN HERKULLINEN PIIIRAS."
Siinä nähtiin jos ei ystävät auta ei ne yleensä kaiken vaivan nähnyt anna kavereiden tulla valmiiseen päytään nautiskelemaan.
Ja toinen satu.
Kanalla oli 100 naulapakettia. Susi tuli hänen uuteen sisustamattomaan kotiin, ja uhkasi syödä hänet. Kanapa sanoikin siihen. "Minulla on paljon nauloja ja osaan tehdä hyvää keittoa naulasta. Sinä voisit sillä aikaa purkaa tavarat laatikosta niin minä teen vielä tätä jonkin aikaa." Ja tämä käsky toistui noin 4 kertaa. Pian soppa oli valmista ja susi oli uuvuksissa kaikista askareissaan mitä kana oli pyytänyt tekemään. Kun keitto oli valmista sanoi kana näin. "Tämä keitto rupee olemaan valmista." Kun susi oli syönyt itsensä täyteen ei jaksanut susi syödä kanaa 25 kulhollisen jälkeen ja näin sästyi kana järkevällä ja hyödyllisellä tyylillä hengissä.
Kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri
Olipa kerran hieno kaupunkilaishiiri, ja hänellä oli serkku joka oli puolestaan maalaishiiri. Kaupunkilaishiiri päätti kutsua serkkunsa maalaishiiren käymään luonaan ja tutstuttaa hänt kaupungin elämään. Kaupunkilaishiiri mietti miten hän kutsuisi serkkunsa kylään. Loppujen lopuksi kaupunkilaishiiri päätti lähteä itse kasvotusten pyytämään häntä kylään. Kun kaupunkilais-, ja maalaisihiiri olivat matkalla kaupunkiin tuli kauhea rankkasade ja se joutuivat tulivan veden mukana viemäriverkostoon. Heidän onneksi sielä oli pari rottaa jotka nostivat heidät takaisin maanpinnalle. Kun viimein ja vihdoin hiiret olivat päässeet kaupunkiin tuli kissa joka aikoi syödä heidät, mutta tuskinpa korkokengillä pystyy juoksemaan mokomaa kissaaa pakoon, maalaishiiri ajatteli. Ja siinä nähtiin, että on parempi olla ihan normaali kuin esittää jotain "hienohelmaa".
Kirjalle antaisin arvosanksi 9-.
|
Toimittaja(t): Ida Virenius
Luotu: 7.4.2008 19:05
Muokattu: 13.4.2008 11:04
