1980-luvun alussa rockissa ei tapahtunut mitään suuria muutoksia eikä mitään uutta ja shokeeraavaa suuntausta ollut näköpiirissä. 70-luvun suuret tähdet kasvattivat edelleen suosiotaan, ja rock-musiikki tuntui paisuvan sarjaksi stadionkonsertteja ympäri maailmaa. Kun tähän lisättiin vielä uusi musiikkivideobuumi, rock tuntui menettäneen kapinallisen asenteensa kaupalliselle levyteollisuudelle. Rockista oli tullut hyväksyttävää viihdettä, mutta myös 80-luku osoitti, että rock uusiutuu koko ajan, ja olipa silläkin omat kapinallisensa.

Monet alkuperäisistä punk-bändeistä olivat hajonneet 70-luvun lopussa, mutta punkin pohjalta syntyi 80-luvun alussa ns. uusi aalto, jonka kanssa punk jätti pysyvän jäljen rock-musiikkiin. Monet 80-luvun suosituimmista artisteista ja bändeistä olivat soittaneet punkkia tai uutta aaltoa, tai ainakin saaneet vaikutteita niistä. Esimerkkeinä niistä ovat mm. The Police, U2 ja Sting.

Vaikka musta musiikki olikin saanut 60- ja 70-lukujen aikana melko vakaan ja hyväksytyn aseman rock ja pop-musiikissa, 80-luku oli kuitenkin jonkinlainen viimeinen suuri läpimurto. Muun muassa koko 80-luvun menestyksekkäin artisti Michael Jackson, Prince sekä Whitney Houston rikkoivat myyntiennätyksiä ja myös konservatiivinen MTV hyväksyi mustan musiikin kanavalleen. 80-luvun alussa mustien keskuudessa sai alkunsa myös uusi hiphop-kulttuuri ravisuttaen rock-maailmaa rap-musiikillaan.

80-luvulla rockmuusikot alkoivat myös etsiä musiikkiinsa uusia soundeja vieraista kulttuureista. Tällöin heidän silmänsä avautuivatkin maailman suurille ongelmille, kuten nälänhädälle ja rotusorrolle, joihin he pyrkivät sitten ottamaan kantaa sekä laulujensa että erilaisten hyväntekeväisyyskampanjoiden kautta, joista esimerkkinä Bob Geldofin organisoima 80-luvun suurin rockkonsertti, 16-tuntinen hyväntekeväisyyskonsertti Live Aid vuonna 1985, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa Afrikan nälänhädän uhreille.

70-luvun diskomusiikki kuninkaineen sai myös väistyä, sillä niiden tilalle tuli uusi rytmikäs, funkpohjainen tanssipop, jossa uudella musiikkiteknologialla, kuten syntettisaattoreilla, oli suuri osa. Tämän suunnan tärkeimpiä artisteja olivat jo edellä mainitut Michael Jackson, Prince, mutta myös Madonna sekä englantilainen kokoonpano Eurythmics.

Perinteinen kitararock eli melkeinpä koko 80-luvun. Osittain sitä edustivat vanhat tutut kuten The Rolling Stones, Dire Straits, Tina Turner, ja Bruce Springsteen, mutta myös uusia kasvoja löytyi.

Myös heavymetal jatkoi kulkuansa vakaasti. Monien bändien soitto perustui paljolti vielä 70-luvulla luotuihin malleihin, mutta vähitellen perinteisen heavyn rinnalle nousi uusi heavymetal sukupolvi, jonka soundi oli aggressiivisempi ja tummempi kuin aiemman heavyn. Esimerkkeinä tästä olivat mm. Van Halen, Guns N'Roses, Led Zeppelin sekä Metallica.

Broadcast

Helsingistä kotoisin oleva Broadcast soitti amerikkalaista, länsirannikon tyylistä poprockia. Bändi nousi Freeway -ja Stuners-yhtyeiden raunioista vuoden 1980 tienoilla seuraavalla kokoonpanolla: Kim Lönnholm, laulu, Esa Kaartamo, laulu, kitara, koskettimet, Martti Reckhardt, kitara, Edu Kettunen, laulu, kitara, lyömäsoittimet, Seppo Allinen, basso ja Kari Miettinen, rummut. Studioissa nauhoitettu demo kulkeutui Finnlevyyn. Vaikka Broadcast ei ollut vielä silloin tehnyt yhtään keikkaa, levytyssopimus syntyi heti. Bändi sai taakseen levy-yhtiönsä voimakkaan tuen, jonka voimin se nousi nopeasti pinnalle. Single Pacific/Get The Groove surffaili radioaalloilla heti hyvällä menestyksellä. Esikoisalbumi ilmestyi v.1981. Musiikki oli hyvin tehtyä popia, joka saavutti melko hyvän suosion. Keväällä '82 ilmestyi Broadcastin toinen LP Heartbeat Paradise, joka jatkoi esikoislevyn linjoilla. Vuonna 1983 ilmestyi albumi Who's Got The Ball, jolta löytyy mm. Broadcastin ikivihreä You Break My Heart. Brittein saarilla Prestonissa saavutettu Battle Of The Bands -kilpailun voitto paalutti myös bändin itseluottamusta samoihin aikoihin. Sen sijaan ruotsalaisvoimin tuotettu Soon -kiekko (1984) osoittautui virhesiirroksi. Broadcast korjasi kurssinsa komeasti Step On It -albumilla vuonna 1987. Levyn julkaisua tukeneen kiertueen jälkeen bändi laski ankkurin. Edu Kettunen touhusi soolouransa parissa levyillään Edu Kettunen (1984), Eräänä yönä.. (1989) ja Kaupparatsun koira (1994), Kim Lönnholm tuplaplatinaa myyneen Minä olen muistanut -albuminsa (1989), sekä Esa Kaartamo Etäisyys-levynsä parissa (1993). Kaikkien miesten musiikista heijastui vanha Broadcast-soundi, joka raivasi tietä bändin paluulle. Myöhemmin mukaan tulleet muusikot Miri Miettinen, Masa Maijanen ja Jarmo Nikku siivittivät Broadcastin luovan tauon aikana mm. sellaisia bändejä kuin Gringos Locos, Havana Black ja Pepe Ahlqvist H.A.R.P. Kahdeksan vuoden hiljaisuuden jälkeen vuonna 1996 Broadcast julkaisi uusimman albuminsa Handcrafted.

Hanoi rocks

Yksi Suomen rock-historian kirkkaimmista tähdistä kautta aikojen on ehdottomasti Hanoi Rocks, joka saavutti aikanaan jopa jonkinlaista menestystä rapakon takana. Bändissä vaikutti viisi hullunrohkeaa miestä, joista ehkä tunnetuimpia ovat kitaristi Andy McCoy (Antti Hulkko) ja laulusolisti Mike Monroe (Matti Fagerholm). Kun heidän ensimmäinen single ”I want you” ilmestyi 1980, bändi oli jo tehnyt nimeään tunnetuksi menestyksekkäällä Suomen kiertueella. Ensimmäinen levy Bangkok Shocks, Shaigon Shakes, Hanoi Rocks saatiin kauppoihin 1981. Hanoi Rocksin rivaksta rockista oli huomattavissa Rolling Stonesin vaikutus ja heidän räikeä pukeutuminen ja ulkonäkö oli samansuuntaista kuin New York Dollsilla.

Hanoi rocks kiersi mm. Japanissa, Taiwanissa, Intiassa ja Keski-Euroopassa soittaen täysille saleille ja viettäen niinkutsuttua rokkielämää, johon olennaisena osana kuului viina, huumeet ja seksi. Ura jatkui nousevana aina vuoteen 1984 , jolloin bändin rumpali kuoli auto-onnettomuudessa. Surkeasta lopustaan huolimatta Hanoi Rocksin vaikutus suomirockin historiaan on suuri. 80-luvun puolesta välistä lähtien Suomessa alkoi syntyä paljon bändejä Hanoi Rocksin innoittamana. Näistä enlanniksi laulavista helsinkiläisbändeista muistamisen arvoisia ovat mm. Smack, Havana Black ja Nights Of Iguana, sillä myös he saivat nimeään kohtalaisen hyvin tunnetuksi Amerikassa. Jos sitä nyt voidaan jonkinlaisena mittarina pitää…

Kaikkien aikojen paras suomalainen rock-albumi (Rockradion yleisöäänestys v.1980)

1. Wigwam: Nuclear Nightclub
2. Tuomari Nurmio: Kohdusta hautaan
3. Eppu Normaali: Maximum Jee& Jee
4. Kojo: So Mean
5. Hector: Herra Mirandos
6. Hurriganes: Roadrunner
7. Wigwam: Beeing
8. Hector: Kadonneet lapset
9. Kari Peitsamo: jatsin syvin olemus
10. Isokynä Lindholm: Sirkus
11. Pepe & paradise: Niin vähän on aikaa
12. Isokynä Lindholm & Orfeus: Musiikkia
13. Pelle Miljoona & 1980: Viimeinen syksy
14. Jukka Tolonen: Tolonen
15. Maarit: Siivet saan

80-luku pähkinänkuoressa

1980
 Broadcast -yhtye perustettiin.
 Euroviisuissa Vesa-Matti Loiri kappaleella Huilumies, sijoitus 19/19.
 Hanoi Rocks -yhtye perustettiin.
 Hassisen Kone julkaisi esikois-LP:n Täältä tullaan Venäjä.
 Kauko Röyhkä julkaisi esikois-LP:nsä Steppaillen.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Mikko Alatalo kappaleella Rikoo on riskillä ruma
 Wigwam -yhtyeen Nuclear Nightclub valittiin kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi rock-albumiksi Soundi-lehden äänestyksessä.
 YLE aloitti Rockradio -ohjelman

1981
 Ensimmäinen Tuuliajolla -rockristeily.
 Euroviisuissa Riki Sorsa kappaleella Reggae Ok, sijoitus 16/20.
 Hanoi Rocks julkaisi esikois-LP:n Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks.
 J. Karjalainen & Mustat Lasit yhtyeen esikois-LP ilmestyi.
 Pave Maijanen levytti singlen Pidä huolta.
 Saimaa-ilmiö elokuvan ensi-ilta 11.09., elokuva Tuuliajolla rock-risteilystä.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Mikko Alatalo kappaleella Mummoni ja moukarinheitto.
 Yö -yhtye perustettiin.

1982
 22-pistepirkko voitti rock-SM kilpailut
 Dingo -yhtye sai alkunsa.
 Euroviisuissa Kojo kappaleella Nuku pommiin, sijoitus 18/18. Esitys ei saanut yhtään pistettä.
 J. Karjalainen & Mustat Lasit levytti singlen Ankkurinappi.
 Sielun veljet -yhtye perustettiin.
 Syksyn Sävel -kilpailun voitti Mika Sundqvist kappaleella Hormoonihiiret.

1983
 Euroviisuissa Ami Aspelund kappaleella Fantasiaa, sijoitus 11/20.
 Juice Leskinen sai erikois-EMMA palkinnon.
 Lapinlahden Linnut -yhtye perustettiin.
 Rumba -lehti alkaa ilmestyä.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Jonna kappaleella Minttu ja Ville.
 Yö sai Vuoden yhtye-EMMAn.

1984
 Dingo sai Vuoden yhtye-EMMAn.
 Edu Kettunen levytti ensimmäisen soolo-LP:nsä.
 Euroviisuissa Kirka kappaleella Hengaillaan, sijoitus 9/19.
 Mamba levytti ensisinglensä Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä / Anna minun olla.
 Peer Günt voitti rockin Suomenmestaruus-kisat.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Anja Niskanen kappaleella Ollaan hiljaa vain.

1985
 Dingon LP Kerjäläisten valtakunta ilmestyi.
 Dingo sai Vuoden yhtye-EMMAn.
 Ensimmäinen suomalainen CD-levy julkaistiin. (Riki Sorsa)
 Ensimmäiset paikallisradiot aloittivat lähetyksen.
 Euroviisuissa Sonja Lumme kappaleella Eläköön elämä, sijoitus 09/19.
 Freud Marx Engels & Jung -yhtye perustettiin.
 Suomi-rokkareiden Maksamme velkaa levy Etiopian hyväksi julkaistiin.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Pentti Lasanen kappaleella Luoksesi jään (Instrumentaali-kappale).
 Turo's Hevi Gee -yhtye perustettiin.

1986
 Eppu Normaali -yhtye sai Vuoden yhtye-EMMAn.
 Euroviisuissa Kari Kuivalainen kappaleella Päivä kahden ihmisen, sijoitus 15/20.
 Froikkareiden esikois-LP julkaistiin.
 Juice Leskinen sai nimikkotorin Juankoskelle.
 Juice kutsuttiin itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnaan.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Mikko Alatalo kappaleella Minna.

1987
 Euroviisuissa Vicky Rosti kappaleella Sata salamaa, sijoitus 15/22.
 Mamba sai Vuoden yhtye-EMMAn.
 Rauli Badding Somerjoki kuoli.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Showdown kappaleella Sommar '78

1988
 Euroviisuissa Boulevart kappaleella Nauravat silmät muistetaan, sijoitus 20/21.
 Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtye perustettiin.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Kirka kappaleella Surun pyyhit silmistäni.

1989
 A. Aallon Rytmiorkesteri -yhtye perustettiin.
 Don Huonot -yhtye perustettiin.
 Euroviisuissa Anneli Saaristo kappaleella La Dolce Vita, sijoitus 07/22.
 Kulta- timantti- ja platinalevyjen nimet muuttuivat: Kultalevy 25 000 myytyä levyä, Platinalevy (ent. Timantti) 50 000 levyä, Tuplaplatina (ent. Platina) 100 000 levyä.
 Syksyn Sävel kilpailun voitti Ari Klem kappaleella Pieni ystäväin.

70-luvun lopulla maahamme saapui äänekäs poikkikulttuurinen ilmiö, jota on pidetty merkittävimpänä nykymuotoista rockiamme muotoavana ja siinä edelleen vahvasti vaikuttavana tekijänä. Punk oli itse asiassa aluksi varsin marginaalinen ilmiö - 70-80-lukujen vaihteessa isompi osa nuorisosta veteli brylcreemiä tukkaansa tai tanssahteli discossa kuin työnteli hakaneuloja poskiinsa. Punkin liepeillä tapahtui kuitenkin yhtä jos toista, jolla oli suuria kerrannaisvaikutuksia: perustettiin elävän musiikin yhdistykset, amatöörimusisointi nousi uuteen arvoon arvaamattomaan, monet sittemmin suomiviihteeseen peruuttamattomasti juurtuneet aktit aloittivat uransa punkin piirissä. Punkin ja sitä seuranneen uuden aallon kohdalla voi nähdä myös sukupolvijaon vanhempaan rockmusaan: rääväsuiden aggressioiden kohteena olivat nimenomaan vanhat hämyt, kaavoihinsa kangistuneet virtuoosit, joiden musiikista katsottiin puuttuvan rockille ominainen terve uho. Käytännössä punk/uusi aalto kuitenkin ankkulturoitui alusta alkaen muihin nuorisomusiikin muotoihin: kantaaottavuutensa se sai laulelmaliikkeeltä, soundinsa jytä-purkkaperinteestä, jopa progen kimurantit kuviot löysivät tiensä uusyksinkertaiseen poljentoon. Aitoa sikapaahtoa on vaalittu myöhemmän HC- ja uuspunkin piirissä.

Uuden aallon nimissä tuotettu musiikki oli lainannut räävistä esimuodostaan lähinnä energian ja hätkähdyttämään pyrkivän asenteen: uuden aallon leiman alle lyötiin kuitenkin 80-luvun vaihteessa uskomattoman erityylisiä artisteja. Esim. Se, Hassisen Kone, Kari Peitsamo ja Tuomari Nurmio toivat kaikki esiin varsin erilaisia musiikillisia lähtökohtia. Hanoi Rocks, kaikkien aikojen näyttävin rockvientituotteemme, yhdisti punk-peräisen asenteen suuren maailman meininkiin ja tarjosi samalla kansainvälisen menestyksensä myötä esikuvan monelle 80-luvun meikkihevibändille. Meikkailua harrastettiin uutterasti myös ns. mustahuulien parissa. Uusromanttinen tai -synkkä liikehdintä rajoittui lähinnä Helsinkiin ja länsirannikolle, mutta sen muotivaikutteet näkyvät maanlaajuisina vielä tänäkin päivänä.

1980 starttasi Rockradio, ensimmäinen puhtaasti rockille omistettu yleisradion ohjelmaosuus. Vielä 80-luvun puoleenväliin rockiin asennoiduttiin mediassa enemmänkin osana yleistä kulttuuritarjontaa kuin tuottavana kaupallisena toimintana. Punkin ja uuden aallon myötä rohkaistuneet sanoitukset ärsyttivät (yhä), mutta samanaikaisesti suomirock valtasi itselleen paikkaa kulttuuriesablishmentista. Eräänlaisena vastareaktiona kulttuurirockille voi nähdä suureen suosioon kohonneen uusyksinkertaisuuden (J.Karjalainen, Broadcast) ja ns. junttirockin (Popeda, myöhäis-Eput, Kolmas Nainen). 80-90-lukujen myötä yhä suositummaksi kohonnut Eppu Normaali alkoi muistuttaa 80-luvun puolivälissä keskitien rockia a la Dire Straits: myös perinteiset molli-iskelmävaikutteet tunkivat surutta esiin melkein bändin kuin bändin tuotannosta. Poikkeuksena voi ehkä nähdä 80-luvun loppupuoliskon englanninkielisen rockin boomin, jonka edustajat (Boycott, Smack, Nights of Iguana, Havana Black, Peer Gunt) yrittivät uutterasti itseään läpi ulkomaillakin. Osa tämän suunnan edustajista päätyi kuitenkin suomenkieliseen iskelmärockiin (=Tommi Läntinen).

Mauttoman vuosikymmenen puolivälin meikkavien porilaisten boomi oli mielenkiintoinen ilmiö: sikäläiset popaktit omaksuivat pääkaupunkiseudulla 80-luvun alussa mustiin pukeutuneiden meikkaajien estetiikan ja tuottivat häpeämättömän sentimentaalista romantiikkaa, joka etenkin Dingon kautta nosti esiin maassamme ennenäkemättömän pikkutyttöjen faniliikehdinnän. Voidaan perustellusti sanoa, että vasta dingomanian myötä Suomi sai tuta suuren maailman faniliikehdintää.

1980-luvun loppupuolen lihavat vuodet tarjosivat mahdollisuuksia suurimittaiseen rockin markkinointiin, mikä näkyi pitkissä studioajoissa, ulkomaanmatkoissa ja kamojen koossa. Samaan aikaan erilaiset - ehkä hajoavaa postmodernia musiikkimakua heijastavat - alatyylit möyrivät rockin aluskasvillisuudessa tuottaen paitsi vilkkaan omakustanne- pienlevy-yhtiöverkoston, myös mahdollisuuksia suomalaiselle rock/popille ominaisten kummallisuuksien viljelyyn. 1990-luvun vaihteen laman ja samanaikaisesti tapahtuneen Suomalaisen joukkoviestinnän lopullisen kaupallistumisen myötä isot levy-yhtiöt alkoivat viimeinkin ottaa huomioon täkäläisten pienten markkinoiden realiteetteja ja niiden tuotanto standardisoitui nopeasti. Pienyhtiöt täyttivät edelleen musiikillisia marginaalitarpeita ja vastasivat myös osaltaan suomalaisen rockin kansainvälisistä kontakteista.