@ikkä 2010-2011

Uhraus

On myöhäinen elokuun ilta. Istun Kurt Wallanderin kanssa Marebo-järven rannalla pensaiden suojissa odottamassa. Ystadin poliisien mukaan seuduilla sattuneiden outojen eläinrääkkäystapausten johdosta, on syytä epäillä miestä, joka on erittäin sala-kavala. Odotamma häntä hiirenhiljaa piilopaikassamme. Minä valmistaudun painamaan kaiken mieleeni. Tänä yönä meillä ei ole tarkoitusta hankkia muutakuin todisteita, jonka perusteella mies voidaan tarpeen vaatiessa myöhemmin pidättää, mikäli rikos todella tulee tapahtumaan.

Ilta alkaa jo kääntyä yöksi, kunnes huomaan kauempana vedessä muutaman vaalean läiskän. Ensin vain kolme, sitten neljä ja pian niitä on jo ainakin kahdeksan. Enään ei menisi kauaa, kun mies ryhtyisi toimiin. Otan esille omat yönäkölasini, jotta näkisin paremmmin ja näen Wallanderin tekevän vieressäni samoin. Hän kuiskaa minulle hiljaa odottavansa tänään melkoisen karmeaa katsottavaa ja huomaan ihoni menevän kananlihalle. Kauempana mies katselee vaaleita eläimiä ja odottelee hiljaa paikallaan.
joutsenet[1].jpg

Eläimet tulevat lähemmäksi miestä ja pian pystyn erottamaan ne selkeämmin. Mies ottaa taskulampun taskustaan ja valaisee sillä eläimiä. Niiden kauniin valkoiset höyhenet loistavat pimeää taustaa vasten, ne ovat kerrassaan upea näky. Wallander tökkäisee minua hellästi kylkeen ja viittoo minua katsomaan rantaan. Aivan rannan juuressa näen leivänpaloja sekä hieman kauempana suihkepulloja. Linnut astelevat leipiä kohti hitaasti, kuin tutkaillen, onko se turvallista. Wallander supattaa suihkepullojen olevan luultavasti rikoksen tekoväline, sillä hänen tietojensa mukaan ne on täytetty bensiinillä. Wallanderin normaaliin työnkuvaan kuuluu harvemmin vakoilu, mutta tässä tilanteessa Ystadin poliisi ei voinut muuta, kuin lähettää jonkun tarkastamaan tilanne, sillä tilanne on jatkunut liian pitkään ilman, että riittäviä todisteita oli saatu.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa kauaa. Joutsenet ovat innokkaina leipäpalojen kimpussa, eivätkä reagoi, kun mies kävelee bensiinillä täytettyjen suihkepullojensa luokse. Ehkä ne eivät huomaa tai vaan välitä hänestä enään, meille se on yhdentekevää. Wallander on seurannut epäillyn miehen toimia jo pidemmän aikaan ja hän on viettänyt viime aikoina paljon aikaa järvellä, ruokkien lintuja. Suurinosa linnuista on nyt syönyt itsensä täyteen leipää ja asettunut makuulle maahan. Ennenkuin ehdin kysyä Wallanderilta lisätietoa tilanteen jatkumisesta, hän kumartuu jo minua kohti ja kuiskaa hiirenhiljaa miehen aloittavan pian uhrauksensa.

Näen miehen kävelevän hitaasti kohti lintuja. Muutama niistä vilkuilee häntä epäluuloisesti, mutta huomaan niiden hetken päästä taas rentoutuvan. Nyt hän alkaa valmistautua vaikeempaan osioonsa koko uhraus-operatiossaan. Hänen tulisi olla hyvin nopea ja

määrätietoinen, jotta onnistuisi. Minä ja Wallander vedämme nopeasti henkeä järkytyksestä, kun näemme miehen suihkauttavan bensiiniä hyvin nopeasti lintujen päälle. Linnut säikähtävät äkkinäistä liikettä ja levittävät siipensä noustakseen lentoon. Mies kuitenkin sytyttää toisen suihkepulloistaan tuleen. Wallanderin kehotuksesta otan juuri näitä tilaisuuksia varten saamani pimeäkameran, jolla otan äänettömästi kuvia tapahtumasta. Miehen suihkepullot leimahtavat palamaan ja ennenkuin yksikään lintu on ehtinyt nousta ilmaan, mies heittää palavan pullon lintujen sekaan. Joutsenet leimahtavat tuleen bensiinin ansiosta ja nousevat lentoon yksitellen. Ne yrittävät lentää kipua pakoon, mutta se ei onnistu. Saan todella tehdä töitä, yrittäessäni kuvata tapahtumaa, mutta oksat tulevat tielleni ja Wallanderin jatkuva tyytymätön mutistelu vieressäni häiritsee. Näen jokaisen palavan joutsenen tippuvan yksitellen järveen. Kaikkeen tähän ei ollut ehtinyt kulua minuuttiakaan ja nyt oli taas täydellisen pimeää, kun joutsenet ovat vajonneet veteen kuolleina.

Mies siivoaa jälkensä nopeasti. Hän heittää suihkepullot järveen, reppun selkäänsä tutkaillen vielä ympäristöä siltä varalta, että olisi sattunut unohtamaan jotain. Mitään ei kuitenkaan näy, joten mies ottaa kännykkönsä esille ja soittaa. Mies puhuu kuuluvalla äänellä selittäessään nähneensä palavia joutsenia Romeleåsenin notkossa. Mies sulkee puhelimen ja viskaa sen järveen. Vilkaisen Wallanderia ja näen hänen kirjoittavan jotain muistiin.

Olen nyt menossa tapaamaan Kurt Wallanderia. Tapahtumista on nyt kulunut muutama päivä. Astun sisälle Wallanderin toimistoon, jossa hän jo istuu rennon oloisena. Aloitan kyselemällä peruskysymyksiä. Wallander vastailee rutiininomaisesti, kunnes tulen kysymyksii, jotka liittyvät näihin outoihin tapahtumiin, jotka minäkin näin. Wallander kertoo tapauksen ratkenneen lähestulkoon. Muutamiin kysymyksiini hän vain toteaa olevansa kommentoimatta asiaa. Kuitenkin saan selville, että epäilty mies on pidätetty ja hän on tunnustanut järvellä tapahtuneet eläinrääkkäykset sekä liutan muita samankaltaisia tapauksia. Wallanderin mukaan motiivina oli ollut eräänlainen kosto, josta hän kuitenkin vaikenee eikä kerro minulle enempää. Kiitän hänen ajastaan ja lähden kohti kotiani. Mieleni on aika tyhjä tällä hetkellä, enkä oikein tiedä mitä ajatella. Kuitenkin mieltäni kalvaa, miksi mies teki tämän kaiken ja uhrasi sille niin paljon aikaa ja vaivaa.

Kuva 1: Joutsenet lentämässä Marebo-järven yllä
Kuva 2: Palamaan sytytetty joutsen vedessä
Kuva 3: Yöllisen Marebo-järven maisemaa

Toimittaja(t): jki10Lähdesmäki Henna

Luotu: 14.1.2011 21:50

Muokattu: 2.2.2011 12:07

<<>>