|
|
Kissojen kaupunki
Eräässä kaupungissa jossa vilisi paljon kissoja, oli eräs hyvin kissarakas ihminen. Hän oli koko kaupungin ainoa kissaihminen joka piti kissoista. Hän asui perheensä kanssa kaupungin laitamilla, koska kaupungissa ei ollut tilaa niin suurelle perheelle kuin tämä oli. Perheessä oli isä, äiti, kaksi lasta ja kuusi kissaa. Kissojen määrä lisääntyi aina joka vuosi ainakin kahdella, sillä kaupunki vilisi kissoja. Laura oli toinen perheen lapsista. Hän oli kymmenen vuotta vanha ja rakasti kissoja. Laura liikkui usein kotinsa lähettyvillä ja katseli pihalla olevia kissoja. Hän oli tuonut kotiinsa ainakin neljä kissaa pihalta ja nimennyt ne sitten.
"Äiti, pihalla on yksi ihana kissa", Laura sanoi tultuaan koulusta kotiin. Laura ei pitänyt koulusta, koska hänellä ei ollut yhtään ystävää. Kun Laura oli kertonut olevansa kissarakas kaikki ystävät kaikkosivat hänen luotaan. Laura käveli olohuoneeseen ja pisti television päälle. Sieltä ei tullut mitään ohjelmaa, joka olisi kelvannut katseltavaksi. Laura sammutti television ja ihmetteli miksi äiti ei ollut vastannut hänelle. Ehkä hän on vielä töissä, Laura mietti. Lauran äiti oli yleensä töissä vain yhteen, koska silloin lapset tulivat koulusta kotiin. Laura meni tekemään itselleen paahtoleipää ja katsoi samalla olisiko hänen äitinsä keittiössä. Ei ollut. Lauraa alkoi hieman ihmetyttää, sillä tavallisesti tähän aikaan oli ruoka.
Kello oli kolme kun Lauran äiti tuli kotiin. Laura oli tehnyt läksyt ja syönyt välipalaa. Hän oli juuri taas miettinyt missä äiti viipyi kunnes kuuli oven aukeavan. Laura ryntäsi eteiseen ja näki äitinsä.
"Missä sinä olit?" Laura kysyi äidiltään.
"Jouduin tekemään ylitöitä ja kävin kaupassa", Äiti vastasi ja nosti kauppakassia. Laura näki, että siellä oli kaikkea. Hän ei enää ihmetellyt mikä äitiä oli viivyttänyt. Laura palasi olohuoneeseen missä hän katsoi televisiota, koska oli löytänyt sieltä mielenkiintoisen ohjelman mikä käsitteli avaruutta. Lauran mieleen putkahti, kissa minkä hän oli nähnyt pihalla tultuaan koulusta kotiin. Hän kävi katsomassa oliko kissa vielä pihalla.
Pihalla kissa istui tarkalleen siellä missä se oli istunut kun Laura oli nähnyt sen ensin. Kissa oli melkein kokonaan valkoinen, mutta sen toinen korva oli musta ja toinen harmaa. Kissan silmät olivat siniset. Kissalla ei ollut kaulapantaa, sillä kukaan ei omistanut tässä kaupungissa yhtään kissaa. Laura katsoi tarkasti kissaa ja näki sen liikahtavan hermostuneesti. Laura silitti kissaa ja kissa katsoi häntä sinisillä silmillään ihmetellen. Kissa oli selvästi rotukissa, jostain varmasti karannut. Kun Laura oli katsonut kissaa ensimmäisen kerran, hän ajatteli sen olevan melkein kuin patsas, sillä kissa oli niin liikkumatta ja hiljaa. Lauran äiti tuli pihalle ja ihmetteli, miksi Laura oli ollut niin kauan pihalla. Vaikka Laura olikin ollut pihalla vain muutaman minuutin, äidistä se tuntui ikuisuudelta. Laura kertoi kissasta äidilleen, joka katsoi sitten kissaa. Äiti piti kissasta, mutta sanoi että taloon ei tulisi kuutta kissaa enemmän.
"Mutta äiti! Kissahan on niin söpö!" Laura vastusteli, sillä hän halusi kissan.
"Niin, mutta seitsemän kissaa olisi jo liikaa", Äiti vastasi rauhallisesti.
Myöhemmin sisällä Laura meni huoneeseensa eikä tullut sieltä enää ulos. Laura sanoi äidilleen, että ei tulisi ulos ennen kuin saisi kissan. Äiti ei kuunnellut ollenkaan Lauraa, sillä hän pysyi päätöksessään joka oli: Ei lisää kissoja! Laurasta kissoja oli liian vähän, äidistä liikaa. Laura ajatteli vain kissaa ja alkoi ihmetellä ikkunasta ulos katsoessaan, miksi se istui vielä samassa paikassa missä oli istunut jo silloin kun Laura oli tullut koulusta kotiin. Laura avasi hiljaa huoneen oven ja hiipi pihalle katsomaan kissaa.
Ulkona kissa istui edelleen siellä missä se oli istunut jo hyvin kauan. Kello oli kohta jo kuusi ja kissa istui silti vielä samassa paikassa. Laura yritti ottaa kissan syliinsä, mutta ei onnistunut siinä. Kissa nimittäin rimpuili pois ja juoksi sitten karkuun. Laura huusi kissan perään, joka oli jo kaukana. Kissa vai katsoi vielä Lauran perään ja sitten juoksi pois, kaupunkiin.
Seuraavana päivänä kun Laura meni kouluun, hän näki saman kissan istuvan taas samassa paikassa kuin eilen. Nyt hän ei välittänyt kissasta ollenkaan, sillä se oli rimpuillut pois Lauran sylistä. Laura katsoi vain kissaa ja lähti kävelemään kohti kouluaan. Matkalla kouluun Laura ihmetteli, miksi kaupungissa oli niin autiota. Liikennevalot eivät olleet päällä eikä mikään muukaan näyttänyt toimivan. Ikkunoissa ei palanut valot ja mikä kummallisinta oli ei kissoja näkynyt ollenkaan. Yleensä kissoja vilisi kaduilla ja talojen edessä. Nyt niitä ei ollut missään. Laura mietti olisiko koulullakin yhtä hiljaista.
Kun Laura meni kouluun hän näki, että koulun etupiha oli tyhjä. Ilmeisesti kaikki olivat sisällä ja hän olisi myöhästynyt tunnilta, mutta katsottuaan valkoista rannekelloaan Laura totesi, että tunnin alkamiseen olisi kymmenen minuuttia. Lauraa alkoi jo hieman pelottamaan joten hän käveli suoraan koulun sisälle katsoakseen olisiko siellä ketään.
Koulun sisällä Laura katsoi jokaiseen huoneeseen vessa mukaanlukien, mutta ketään ei löytynyt. Se Lauraa ihmetytti eniten. Miksi koulussa ei ollut ketään vaikka oli koulupäivä? Laura päätti lähteä kotiin jossa äiti ainakin olisi sillä hänellä oli tänään vapaata töistä. Välillä Laura mietti oliko tämä vain unta ja nipisti itseään käsivarresta kuten oli nähnyt joidenkin tekevän. Laura huomasi olevansa hereillä, tai sitten tämä oli vain kauheaa painajaista tai huono pila. Laura lähti nopeasti takaisin kotiin.
Kotona Laura huusi, että oli kotona. Kukaan ei kuitenkaan vastannut ja Lauraa ihmetytti miksi hänen äitinstä kaikki tavarat olivat paikoillaan. Lauraa alkoi peloittaa ja sitten hän juoksi ulos kirkuen
:"Missä kaikki ovat!" Kukaan ei kuitenkaan vastannut hänelle. Kaupunki oli tyhjä, niin kissoista kuin ihmisistä. Laura alkoi miettimään, että mitä jos hän olisi koko maapallon ainoa ihminen. Äkkiä Laura näki jonkun varjon tulevan häntä kohti. Hän ei vielä erottanut mikä se oli, koska se oli niin kaukana. Lähemmäs tultuaan Laura huomasi, että varjo oli kissa joka oli rimpuillut hänen sylistään pois. Kissa ei kuitenkaan ollut tavallisen kokoinen vaan kuin jättiläinen. Suurempi kuin ihminen ja suurempi kuin puut ja talot. Kissa katsoi Lauraa ja maukaisi. Ainakin se kuulosti maukaisulta, jos olisi ollut paljon hiljaisempi. Äkkiä Laura huomasi oman kotinsa. Se oli aivan jättiläisen kokoinen, suurempi kuin kissa. "Mitä ihmettä täällä tapahtuu!" Laura huusi ja sitten hän katsoi kaikkia kaukana olevia kaupungin taloja. Ne olivat valtavia. Äkkiä Laura huomasi itse, että hän oli kutistunut. Ruohonkorretkin olivat häntä suurempia. Laura huomasi, että kutistuisi koko ajan pienemmäksi ja pienemmäksi. Sitten Laura näki jotain, mikä sai hänet pudottamaan silmät päästään.
Laura katsoi ihmeisään kissoja, jotka olivat häntä ainakin miljoona kertaa suurempia. Hän juoksi karkuun, mutta kissat saivat hänet helposti kiinni. Sitten Laura katsoi ihmistä, joka oli saada hänen silmänsä putoamaan päästä. Ihminen oli kävelemässä hänen ohitseen, eikä huomannut Lauraa, vaikka hän kuinka huusi. Kissat juoksivat karkuun kovaa vauhtia, kun ihminen tuli katsomaan mitä ne ihmettelivät ja ajoivat takaa. Laura tekeytyi maahan liikkumattomaksi jottei ihminen huomaisi häntä. Pian Laura huomasikin, että ihminen oli äiti, Lauran äiti.
"Äiti! Minä olen täällä!" Laura huusi niin kovaa kuin jaksoi, mutta äiti ei kuullut mitään. Äkkiä hän huomasi Lauran ja ihmetteli, miksi hän oli niin pieni. Lauran äiti vei Lauran kotiin, sillä Laura oli juossut hyvin kauas talosta, että sinne palaaminen olisi kestänyt ikuisuuden.
Talossa äiti pisti Lauran pöydälle ja sitten sanoi
:" Odota siinä, tulen kohta." Laura piteli korviaan, koska äidin puhuminen oli hänelle kuin huutamista. Laura kutistui koko ajan pienemmäksi ja pienemmäksi, kun hän odotti äitiä. Lopulta Laura oli niin pieni, että näki pöydän takana olevan sohvan kuin maapallona, niin hän ainakin arveli. Äkkiä kissa hyppäsi pöydälle ja näki Lauran. Kissa odotti Lauran olevan sille tarkoitettua ruokaa joten se aikoi syödä Lauran. Laura huomasi kuitenkin ajoissa ja juoksi karkuun, mutta kissa sai hänet kiinni ja avasi suunsa syödäkseen Lauran.
Laura avasi silmänsä ja huomasi olevansa tavallisen kokoinen. Herätyskello soi vieressä ja Laura tajusi, että kaikki oli ollutkin vain unta, vaikka hän oli kokeillut ja luullut olevansa hereillä. Hän nousi ylös, puki vaatteet ja söi aamupalaa. Pian Laura lähtikin kouluun, mutta pihalla hän huomasi erään kissan, joka vain istui paikoillaan. Lauraa ei kuitenkaan huvittanut unen jälkeen ihmetellä kissaa, sillä kissa oli meinannut syödä hänet.
|
Toimittaja(t): Johanna Backman
Luotu: 28.1.2011 08:54
Muokattu: 25.3.2011 09:02
|
