Lääkintäaliupseeri Eino Vänttisen jatkosota 1942-44
|
Eino Allan Vänttinen syntyi 7.4.1923 Juho Vänttisen kuusilapsiseen maanviljelijäperheeseen. Eino oli pojista kolmanneksi vanhin . Sotaa ei ennen vuotta 1939 ehditty pelätä, vaan perheessä elettiin tavallista arkea. Kutsunnat olivat syyskuussa 1941, joihin Einokin oli ikänsä puolesta kutsuttu. Asepalvelusta Eino kutsuttiin suorittamaan tammikuun 18. päivänä1942. Hän suoritti asevelvollisuutensa Pyhäjärven kunnassa jalkaväkikomppaniassa nro 11, koulutuskeskus nro 14. Helmikuussa 1942 hän siirtyi lääkintäaliupseerikouluun Lahden Hennalaan, mistä hän palasi takaisin Pyhäjärven Pyhäsalmelle saman vuoden toukokuussa. Pyhäsalmella oli rautatieaseman lähellä matkustajakoti, josta oli tehty sairastupa. Siellä Eino työskenteli kaksi kuukautta. Asevelvollisuutta suorittamassa olevat miehet kävivät siellä vastaanotolla, vaivoinaan mm. paiseita ja kuumetta. Sairauslomia heille määrättiin sairauksien mukaan. Sairaustuvalla toimi myös ns. hoitopuoli , jossa hoidettiin vuodepotilaita. Syyskesällä Eino kutsuttiin takaisin kotiin siviilitöihin. Olihan maatalossa tehtävänä mm. puintihommat ja perunannosto. Siihen aikaan puhuttiin maatalouslomasta. 03.11.42 Eino kutsuttiin Äänislinnaan HT4-koulutuskeskukseen, missä hän suoritti normaalin armeijan. 2.12.1942, Einon ollessa 19-vuotias, hän joutui JR30-pataljoonaan Ylä-Syvärille vartiointipalveluun.  Korsun edustalla Syvärillä 1943. Yksittäisistä tapahtumista Einolle on jäänyt mieleen mm. seuraava muisto: - Suomalaisilla oli tavoitteena ottaa venäläisiä vangikseen. Kerrankin oltiin tekemässä väkivaltaista tiedustelua. Tiedustelupartion mukana oli myös Eino toisen lääkintämiehen kanssa. Einon ja toisen lääkintämiehen tehtävänä oli noutaa haavoittunut aseveli venäläisten asemien edestä .. Matkalla sinne kaveri polkaisi miinaan ja alkoi yhtäkkiä huutaa: “Perkele nyt hävisi jalka!“ Kuitenkin hän kykeni könttäämään toisella jalallaan omiensa ,siis suomalaisten luokse. Eino sai toverikseen toisen aseveljen, jonka kanssa haavoittunut noudettiin. Jalkansa menettäneen miehen kohtalosta Eino ei sen koommin kuullut mitään. Toinen yksittäinen Einon mieleen erityisesti jäänyt tapaus koskee alikersantti Harmaisen kaatumista. Sala-ampuja ampui alikersanttia kiikarikiväärillä omista asemistaan. Tämäkin tapaus osoittaa, että venäläisillä oli hyviä, pitkälle kantavia aseita. Vartiovuorot olivat kaksi tuntia kerrallaan. Öisin vuorossaan oli kaksi ja päivisin yksi mies. Elämää korsussa Yhdessä korsussa asui yleensä yhteensä 10 - 11 miestä. Ajan kuluksi pelattiin korttia ja tehtiin esim. puutöitä. Etulinjoissa ei kuitenkaan pystytty keskittymään askartelutöihin sillä siellä tuli usein ns. äkkilähtöjä. Korsuissa riesana olivat luteet ja täit. Lude on syöpäläinen, joka viihtyy kosteassa ja liassa, ja imee verta ihmisestä. Rintamalla lämmitettiinkin ns. täisaunoja. Tällöin sauna lämmitettiin hyvin kuumaksi, ja vaatteet vietiin saunaan paistumaan, jolloin saivaret ja täit kuolivat kuumuuteen.  Vapaa-ajan viettoa korsussa Syksyllä 1943 Eino siirrettiin toiseen tukikohtaan eli vartiopaikkaan, joka sijaitsi kauempana korsusta. Sieltä Einolle jäi seuraava muisto: -Oli lauha päivä ja olin vartiovuorossa. Nousin poterosta, kuului laukaus, tuli sarjoja, mutta ei saanut sattumaan. Sen jälkeen vihollinen yritti heittimellä ampua linjoista, mutta nekään eivät osuneet. Sitten tilanne laukesi. Perääntymisvaihe Eino työskenteli perääntymisvaiheen aikana Erillispataljoonassa nro 17 lääkintäryhmässä. Työ oli pitkälti teltan pystyttämistä ja purkamista, koska rintamalinja siirtyi koko ajan takaisin Suomeen päin. Lääkintäryhmällä oli hevoskuljetus, jolla kuljettiin JSP:n (joukkosidontapaikka) teltta ja lääkintätarvikkeet. Ryhmässä työskenteli lääkärin lisäksi 7-8 miestä. Ensiaputeltassa tilanne oli usein varsin kaoottinen, kun siellä sidottiin haavoja ja lajiteltiin haavoittuneet ja ruumiit eri kuljetuksiin. Perääntymisvaiheen vielä ollessa käynnissä, Eino pääsi lomalle. Kotiinsa hän matkusti junalla. Juna joutui matkalla traagiseen onnettomuuteen Onttolan ylikäytävällä. Junan eteen ajoi linja-auto, jonka kaikki matkustajat kuolivat. Syyskuun 12. 1944 solmittiin aselepo Einon ollessa lomalla. Einolle kuitenkin kerrottiin, että venäläiset ampuivat vielä vuorokauden aselevon solmimisen jälkeen. Suomalaiset pohtivat kovasti, oliko ampuminen tahallista, vai eikö tieto aselevosta ollut tavoittanut venäläisiä. Eino kutsuttiin lomalta Hammaslahteen Jääkäripataljoona 9:ään odottamaan siviiliin pääsyä. Hammaslahdesta Eino kuitenkin vielä joutui Joensuun sairaalaan umpisuolileikkaukseen, joten siviiliin pääsy viivästyi kuukaudella. Einon asepalveluksen suorittaminen oli siis kestänyt 2 vuotta 10 kuukautta 12 päivää. Muuta Einon kertomaa: -Rintamalla miesten keskuudessa oli aina hyvä asevelihenki, vaikka miehiä oli rintamalla eri puolilta Suomea. Mm. siviilipaketit syötiin aina yhdessä porukalla. -Tapana oli, että kesäkuun 4. päivänä, Mannerheimin päivänä, miehet saivat “leikattua rommia“ yhden pullon viittä miestä kohti. Pullon etiketti jäi erityisesti mieleen, sillä siinä oli kuva puolikkaasta neekerin naamasta. Myös jouluna saatiin samanlainen pullo. -Sodan jälkeen hakeuduin poliisikouluun. Aluksi työskentelin poliisina Kemissä, ja sen jälkeen Heinävedellä eläkkeelle jäämiseeni saakka. |
Toimittaja(t): Päätoimittaja
Luotu: 26.10.2006 13:59
Muokattu: 10.5.2007 16:10