Kesä
Kesä... Mitä siitä sanoisinkaan.
Suomen kesä on sateinen. Tai ainakin silloin sataa, kun sitä vähiten toivoo. Juuri sinä päivänä, kun piti olla kauniit kesähäät ja auringon piti paistaa, sataakin vettä kuin aisaa. Sillä viikolla kun piti olla lasten telttaleirillä isosena, sataa vettä niin, että juuri sinun telttasi kohdalle tulee suuri puro ja eihän sen teltan pohja lopunperin kestänytkään vettä. Aamulla huomaat herääväsi vesisängystä ihan kirjaimellisesti.
Näinhän siinä yleensä käy. Silloin kun pitäisi paistaa aurinko, sataa kaatamalla vettä. Miksi siis kuunnella säätiedotuksia. Katsot vain kalenteria murphyn lain lasien läpi niin tulet näkemään aina seuraavan viikon sään tarkasti. Eihän sitä toisaalta aina ole kuitenkaan satanut silloin kun murphyn lain mukaan tulisi sataa, mutta näitä tapauksia on ihmeen harvassa. Jos jokin vain voi mennä pieleen, se menee kyllä pieleen.
Lapsuuden kesät. Oi ne olivat aina aurinkoisia. Niinhän sinä luulet. Sitä aina muistellaan niitä lapsuuden kesiä niin aurinkoisina, lämpöisinä ja iloisina, täynnä touhua ja seikkailuja. Niin vissiin. Niitä sateisia päiviä ei vain muista kun tylsistyit siellä pöydän alla pikkuautojen seassa ja nukuit niiden ohitse. Itse muistan istuneeni monet ukonilmat kuistin pöydän alla.
No onhan kesä ihanaa aikaa. Tai ainakin melkein. Itse vietän sen leireillen tänäkin vuonna. Siis juoksen yöllä lasten perässä metsässä ja tiskaamassa käsin koko leirin astioita. Mukavalta kuullostaa eikö vain? Itse ainakin nautin siitä. Kuntokin kohoaa mukavasti.
Rebeccah
On se kesä sitten ihanaa aikaa...
|
Osastot
Pieniä kertomuksia
tekstejä, joissa ajankohtaisuus, tämä hetki on läsnä.
runotekstejä laidasta laitaan
|
