Peda.net > Verkkolehtien etusivu > Elimäki >

KiLu - lukiolaisten kirjoituksia

  Kirjaudu toimitukseen >>
Etusivu > Kevään 2013 artikkeleita > "Pisti pillit säkkihinsä" - säkkipilli maailmalla ja Suomessa > Sisällysluettelo

"Pisti pillit säkkihinsä" - säkkipilli maailmalla ja Suomessa

Soitin nimeltä säkkipilli, mitä siitä tulee mieleen? Luultavasti soitin, jota skotlantilainen henkilö soittaa kiltti yllään jossakin päin Skotlannin nummia sumuisassa säässä. Lisäksi nimi saattaa tuoda mieleen soittimen tuottaman, joidenkin mielestä jopa korvia riipivän äänen. Säkkipilli ei ole mitenkään yleinen soitin Suomessa, joten tavallisten tallaajien keskuudessa siitä ei ehkä tiedetä yllä mainittuja seikkoja lukuun ottamatta kovinkaan paljon. Siispä onkin nyt syytä syventyä aiheeseen ja ottaa selvää, mitä kaikkea tuosta Ylämaan vähemmän tunnetusta soittimesta oikein selviää.

Säkkipilli on tuhansia vuosia vanha ja alun perin ruokosoitin, joka on levinnyt Lähi-idästä ympäri maailmaa, erityisesti Eurooppaan, kerrotaan suomalaisen säkkipilliyhtyeen "Helsinki Pipes and Drumsin" sivuilla (http://www.bagpipe.fi/). Samoilla sivuilla kerrotaan myös näin: Säkkipillin leviämistä auttoivat kansanvaellukset sekä erityisesti Rooman imperiumin nousu. Säkkipilli sai Euroopassa keskiajalla erilaisia paikallisia ja kansallisia piirteitä ja nykyään tunnetaankin erilaisia säkkipillin muotoja Euroopassa yli 80. Kyse ei siis olekkaan pelkästään yhdestä soittimesta, vaan nimellä säkkipilli kutsutaan jo pelkästään Euroopassa noin montaa soitinta.

Lisäksi Helsinki Pipes and Drumsin sivuilla mainitaan säkkipillin historiasta myös, että se oli alun perin ulkokäyttöön tarkoitettu soitin, jota soitettiin juhlissa esimerkiksi tanssin säestyksenä. Kuitenkin, kun juhlat alkoivat siirtyä sisätiloihin sekä musiikki alkoi muuttua monimuotoisemmaksi, säkkipillin äänenvoimakkuutta alettiin laskea ja viritystä muuttaa, jotta sillä voisi soittaa muiden soittimien kanssa, sivuilla kerrotaan.

Varmaankin tunnetuin säkkipillityypeistä on Skotlannissa soitettu Ylämaan säkkipilli (Great Highland Bagpipe). Se on muuttunut ajan kuluessa vain vähän. Vartiotornin verkkokirjaston sivuilla (http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102002889) kuvaillaan Ylämaan säkkipillin rakennetta. Pilli koostuu seuraavista osista:

Puhallusputki: Putken päässä on paineventtiili, ja putki on kiinnitetty säkkiin ontolla puuhylsyllä, joka on sidottu säkissä olevaan reikään. Soittaja puhaltaa putken kautta säkkiin ilmaa ja saa säkkiä puristamalla ilman virtaamaan melodia- ja bordunapillien läpi.
Lehdykät: Parhaat ruokolehdet saadaan Arundo donax -nimisestä heinäkasvista, jota kasvatetaan tätä tarkoitusta varten Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa
Melodiapilli: Tällä pillillä soitetaan melodia seitsemän sormiaukon ja alapuolella olevan peukaloaukon avulla. Ääni tuotetaan kaksinkertaisen lehdykän avulla. Pilliin tulee ilmaa säkistä, jota soittaja puristaa käsivarrellaan.
Bassopilli: Bordunapilli, joka on samanlainen kuin tenoripillit, mutta viritetty kaksi oktaavia alemmalle kuin melodiapilli.
Liitoskohdat: Tehty pääasiassa norsunluusta, valaanhampaasta tai muunlaisesta luusta, mutta nykyään käytetään myös muovia.
Tenoripillit: Bordunapillejä, joita on kaksi. Molemmissa värähtelee yksinkertainen lehdykkä, ja ne molemmat on viritetty samalle korkeudelle, oktaavin melodiapilliä alemmaksi.
Säkki: Tehdään perinteen mukaan eläimennahasta ja päällystetään tavallisesti skottiruutuisella kankaalla.
Puumateriaali: Alkuaikoina käytettiin jotain vaaleaa paikallista puulajia – usein puksipuuta – joka värjättiin mustaksi. Myöhemmin alettiin suosia eebenpuukasveihin kuuluvaa Brya ebenus -nimistä painavaa, kovaa puuta, jota saadaan Länsi-Intiasta, mutta myös muita puulajeja on käytetty, esimerkiksi Dalbergia melanoxylon -nimistä eebenpuulaatua, jota saadaan Afrikasta.

Huh huh! Noin monesta eri osasta koostuvaa soitinta on varmasti vaikea soittaa. Soittotekniikka onkin tuossa mainittu eri osien yhteydessä ja kuulostaa melko haastavalta. Jos siis haluaa opetella soittamaan säkkipilliä, kannattaa etsiä itselleen pätevä opettaja, sillä soittamaan tuskin oppii kirjoista itsekseen opiskelemalla. Poikkeuksena tietysti, jos sattuu olemaan ainutlaatuinen luonnonlahjakkuus.

Ensimmäisenä ei tule mieleen, että Suomessa olisi koskaan soitettu säkkipilliä, mutta Timo Leisiön ja Juha Tainion teoksen ”Pisti pillit säkkihinsä” (Tampereen ylioppiston kansanperinteen laitos, Arkki 13, 1988) mukaan on olemassa todisteita siitä, että säkkipilliä on soitettu täällä Pohjolan perukoilla keskiajalla.Versioita oli erilaisia vaihdellen maakunnittain, mutta yleisesti niitä kutsuttiin rakkopilleiksi. Nimi juontuu siitä, että säkkipillien pussi oli tehty joko sian rakosta tai koiran nahasta. Rakkopillit olivat ylämaanpilleihin verratuna hieman yksinkertaisempia, Leisiön ja Tainion teoksessa kuvaillaan. Nykyisin Suomessa on alettu soittaa ylämaan säkkipilliä kerrotaan Helsinki Pipes and Drumsin sivuilla. Harrastus on varsin uusi, harrastajia noin kymmenkunta ja yhtyeitäkin löytyy yksi, juuri tuo mainittu Helsinki Pipes and Drums. Yhtye aloitti toimintansa vuonna 1991 nimellä MacGregor Highlanders ja muutti sitten nimensä vuonna 1997. Yhtye on esiintynyt vuosien varrella festivaaleilla ja televisiossa ja pukeutuu aina esiintyessään skottilaiseen kilttiin. Sivut kuvailevat yhtyeen tavoitteeksi hankkia uusia oppilaita, joita opettaa tällä hetkellä kaksi opettajaa, sekä yhtyeen ja säkkipillin soiton yleensä, tekeminen näkyvämmäksi ilmiöksi. Heihin kannattaakin siis ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut säkkipillin soitosta.

Skottilaisessa kansanmusiikissa käytetään usein säkkipilliä, mutta säkkipilliä käytetään monissa muissakin musiikkityyleissä, muun muassa rockissa, jazzissa sekä klassisessa musiikissa. Esimerkinä toimii australialaisen rockyhtyeen AC/DC:n kappale It’s a long way to the top (if you wanna rock n' roll) (albumilta T.N.T, 1975, Australia), jonka soolossa kuullaan säkkipillin ja sähkökitaran varsin mallikaan kuuloista vuoropuhelua. Tämä ei ollut itselleni uusi tieto, mutta se, että säkkipilliä on käytetty myös niin monissa muissa musiikkityyleissä, yllätti.

Näin nousi esiin tästä ”tuntemattomasta” soittimesta varsin paljon uusia ja yllättäviäkin faktoja. Säkkipilli ei ole maailman yleisin soitin muualla kuin kotimaassaan Skotlannissa sekä jonkin verran myös Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa, mutta kuten Suomessa, myös muuallakin varmasti on alettu kiinnostua soittimesta ja se tulevaisuudessa luultavasti yleistyykin. Jos siis tarjoutuu tilaisuus päästä soittamaan tai kuuntelemaan säkkipilliä, siihen kannattaa tarttua. Ei kuitenkaan väkisin, jos soittimen ääntä sattuu syvästi ihoamaan.





Lähteet:
http://www.bagpipe.fi/
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102002889
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_nontraditional_bagpipe_usage
Timo Leisiö – Juha Tainio: ”Pisti pillit säkkihinsä” (Tampereen yliopiston kansanperiteen laitos, Arkki 13, 1988)