Peda.net > Verkkolehtien etusivu > Äetsä >
Logo
  Kirjaudu toimitukseen >>
Etusivu > 4. Petäjäinen leipä > Sisällysluettelo

4. Petäjäinen leipä

”On se Maunu, tosiaankin nerokas mies”, ajatteli rovasti, ”pönkittää valtaansa niin helpoilla keinoilla… mutta on se vaan… verovapaus…”
” No päivää! Elinakin tullut kirkkotyömaalle. Eväitä tuomaan, vai? Ja onpas sinulla kauniit nauhat hiuksissasi!”
” Päivää”, sanoi Elina arastellen, muistaen heti pahat ajatuksensa, ja tukistuksen, ”sinnehän minä”.
Elina jatkoi äkkiä matkaa.
”Minnes minä olinkaan menossa”, jatkoi rovasti keskeytyneitä ajatuksiaan, ”aivan herrainpäiville, hän muisti.”

Tuomas painoi töitä vahvoilla käsivarsillaan, kunnes huomasi rovastin. Silloin lähti lakki päästä kuin se olisi ollut tulessa. Oli rovastilla sentään niin paljon arvovaltaa. Elinakin siellä taustalla käveli, eväitä tuomaan, olisi Tuomas tuumiskellut, mutta nyt oli oltava hiljaa, ellei jotain kysytty. Onneksi rovasti vain käveli ohi, sanattomasti, ja Tuomas pääsi takaisin töihinsä.
”Jaahas”, virkkoi Tuomas ”se taitaa olla ruokatauko”. Istuessaan syömään petäjäistä leipää, sillä hän oli vähän köyhemmistä oloista, hän sivusilmällään huomasi, että Elinan perheellä oli oikein voitakin.
”Mitäs ihmeen asiaa Jaakonpojalla tänne on”? ihmetteli hän puoliääneen. Mutta jätti asian sikseen, koska työt oli tehtävä, ja niiden jälkeen piti vielä tehdä aatelisillekkin hommia.
"Pirun ruattalaiset"