|
|
Pia Göransson, Seija Junno
(julkaistu EriKa-lehden numerossa 3/2003; esitys Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressissa 2003)
Conductive Education is a rapidly developing area of practice for children and adults with neurological conditions. It is a highly developed system of special education, directed at teaching children and adults with motor disorders how they can move towards functioning independently. The teaching aims to develop the personality as a whole, including emotional and cognitive aspects, rather than simply concentrating on motor skills and functions.
- Melanie Brown
Petö-menetelmä
Menetelmästä käytetään usein myös nimeä Petö-menetelmä tai -pedagogiikka. Andras Petö (1893-1967) oli unkarilainen lääkäri ja erityisopettaja. Hän työskenteli kymmeniä vuosia ensin lääkärinä, mm. ortopedisten, psykiatristen ja polio-potilaiden parissa. Tutustuttuaan CP-vammaisiin nuoriin hän kehitti myöhemmin Petö-menetelmän, jota on Unkarissa toteutettu jo 1940-luvulta lähtien. Petö näki, että CP-vamma on erityinen oppimisvaikeus, joka on oikeanlaisella ohjauksella voitettavissa. Hänen peruskysymyksensä on: Miten auttaa lasta auttamaan itse itseään?
”Give a fish to a hungry man and you will save him from starvation today. Teach him to fish. He and his family will prosper and be happy for a lifetime.”
Petön aikana aloitettiin konduktorien yliopistollinen koulutusohjelma. Konduktori yhdistää käytännössä lapsia ohjatessaan työssään opetuksen, kuntoutumisen sekä lasten hoitamisen. Konduktorien koulutus Unkarissa antaa yleisen peruskoulunopettajan pätevyyden. Siihen kuuluu lisäksi runsaasti lääketieteen, psykologian, fysioterapian, toimintaterapian ja puheterapian alaan kuuluvia opintoja. Konduktiivinen opetus on nykyisin levinnyt laajalti eri maihin. Se on avoin konsepti, jota Petön periaatteita kunnioittaen sovelletaan kuhunkin kulttuuriin sopivaksi.
Ortofunktio
Konduktiivisessa opetuksessa autetaan CP-vammaista oppimaan asioita, jotka auttavat häntä elämään rikasta ja aktiivista elämää. Petö nimitti ortofunktioksi tilaa, joka on dysfunktion vastakohta. Tällä hän tarkoitti koko yksilön persoonallisuuden kehittymistä suuntaan, joka mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen: Kykyä olla aktiivinen, osallistua ja toimia yhteiskunnan jäsenenä käyttäen maksimaalisesti omaa potentiaaliaan. Siksi myös lapsen oppimisen tulee tukea ja vaikuttaa koko hänen persoonaansa. Tämä näkyy konduktiivisen ohjelman suunnittelussa ja kaikissa järjestelyissä.
Konduktiivisessa ohjelmassa vahvistetaan mm. seuraavia oppimisvalmiuksia:
- vuorovaikutustaidot
- kommunikoiminen
- oman kehon hallinta ja liikkuminen
- kehon ja ympäristön hahmottaminen, suunnat ja avaruudelliset käsitteet
- aistitoiminnat, aistitiedon tulkitseminen ja hyödyntäminen toiminnassa
- kognitiivinen oppiminen
- sosiaaliset taidot
- leikki
- toimintamalleja arkipäivän tilanteisiin
- tahto ja motivaatio
- aikakäsite
Tiedämme kaikki, että CP-lapsi tarvitsee paljon apua, ohjausta ja terapiaa kehittääkseen henkisiä ja fyysisiä valmiuksiaan. Opittavat asiat ovat kompleksisia, joten niitä on myös opetettava monimuotoisesti. Siksi konduktiivinen opetus yhdistää lapsen kannalta opettamisen, kuntoutuksen ja perushoidon ja samalla kehittää parempia liikemalleja, parantaa tasapainoa ja kehittää asennon hallintaa, lihasten koordinaatiota ja kontrollia sekä vahvistaa lihaksia. Tämä tapahtuu askel askeleelta, vähän kerrassaan. Motoriset tehtävät ja tehtäväsarjat perustuvat lapsen normaaliin kehitykseen.
Petön periaatteet
Petön kehittämää pedagogiikkaa voi tarkastella hänen kehittämiensä viiden periaatteen mukaan, joita kaikkia käytetään oppilaan aktiivisuuden ja oppimisen tukemiseksi.
1. Ryhmässä toimiminen ja ryhmän kannustava voima.
2. Moniammatillisen tiimin (Unkarissa konduktori) ohjaus ja opetus.
3. Ympäristö, joka tukee oppimista ja aktiivista toimintaa.
4. Ohjelma, joka on monipuolinen ja tavoitteisiin pyrkivä.
5. Rytminen intentio, kielen ja rytmin käyttäminen oppimista ja toimintaa koordinoimaan ja tiedostamaan.
Konduktiivisen opetuksen keinoja, joilla houkutellaan lapsen motivaatiota ja aktiivisuutta:
Ryhmä - yksilöllisyys ryhmässä, yksilöllisesti sovitut suoritustavat; keskustelu
- lapset toimivat ryhmässä; harjoittelu ja leikin avulla oppiminen toiselta
- ryhmä motivoi, antaa palautetta ja kannustaa
- ryhmässä toimitaan myös pareittain, pienryhmissä; välillä itsenäisesti harjoitellen
Tiimi
- Lapsen avustaja tuntee hyvin lapsen asiat ja tavoitteet ja ohjaa sekä kannustaa häntä positiivisella tavalla. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja siksi uskaltaa opetella uusia asioita.
- Avustaja avustaa lasta yksilöllisesti tilanteen mukaan.
- Lasta kannustetaan – autetaan vaikean kohdan yli… ja varmistetaan onnistuminen.
Ympäristö
- Ympäristö on rakennettu houkuttelevaksi. Lapsen uteliaisuus herää…
- Ilmassa on positiivisen odotuksen tuntua…
- ja hyvää huumoria; myös henkilökunnan kesken.
- Tehtävien suorittamista autetaan tilanteen mukaan sopivin välinein (mm. petö-plintti, tasot, tikkaat, kahvat ja lapsen omat välineet, mm. tuet, lastat).
- Tunneilla käytetään opittavaan aiheeseen sopivaa aisteja houkuttelevaa välineistöä.
Ohjelma
- Liikkeillä on konkreettinen tavoite (intentio). Harjoittelu tapahtuu usein leikin varjolla.
- Käytetään paljon tuttuja harjoituksia, vain vähän kerrallaan uutta ja vaikeampaa.
- Käytetään sopivia ongelmanratkaisutilanteita.
- Tehtävät ovat hyvin suunniteltuja, selkeitä. Ne rakentuvat pienistä osista rakentuen suuremmiksi kokonaisuuksiksi (motorinen suunnitelma).
- Tehtävät sisältävät pedagogisia muunnelmia, tuttu tehtävä puetaan uuteen asuun.
- Tehtävien suorittamista autetaan tilanteen mukaan sopivin välinein (mm. petö-plintti, tasot, tikkaat, kahvat ja lapsen omat välineet, mm. tuet, lastat).
- Yksilöllistä suoritustapaa vaihdellaan tilanteen ja tehtävän mukaan.
- Aistien harjoittaminen sisältyy oleellisena ohjelmaan.
Rytminen intentio
- Suorituksella on alku, kesto ja loppu.
- Oppimisessa käytetään ”minä-kieltä”, jonka toivotaan vähitellen kehittyvän lapsen sisäiseksi kieleksi.
- Puhutaan ääneen ja toistetaan kulloinkin suoritettavat tehtävät. Käsitteet liitetään omaan kehoon, jonka toivotaan vaikuttavan kielelliseen kehitykseen.
- Rytmit ja laulut, lorut sitovat liikkeet yhteen.
Fasilitaatio
Konduktiivisessa menetelmässä korostetaan fasilitaatiota sanan laajassa merkityksessä. ”To make easy, to aid, to assist.” Fasilitaatio ei ole mikään erillinen keino, vaan osa oppilaan päiväohjelmaa kullousenkin tilanteen mukaan. Tapa, jolla fasilitaatiota käytetään, johtaa lapsen persoonallisuuden tasapainoiseen kehittymiseen ja auttaa häntä tavoitteiden saavuttamisessa. Motorista toimintaa esimerkiksi kävelyä fasilitoitaessa huomioidaan: avustuksen suunta (takaa, sivulta, edestä), määrä (kaksi aikuista, yksi aikuinen, apuväline) ja laatu (avustuksen aika, avustuksen manuaaliset otteet, verbaalinen tai muu avustus). Asteittain avustusta keventämällä huomataan edistyminen. Yksilöllistä fasilitaatiota opetetaan aina kaikille lapsen kanssa työtä tekeville.
Arjen tilanteiden hyödyntäminen
Arkipäivän tilanteet tarjoavat oppimisille parhaat harjoittelumahdollisuudet. Petö-menetelmässä vahvistetaan strukturoidun ohjelman avulla, tietyillä luontevilla tavoilla tavallisimpia arkielämässä vaadittavia taitoja: istuminen, kädenkäyttö, siirtymiset, ruokailu, pukeutuminen, liikkeiden koordinaatio, tasapaino jne. Yhtä taitoa voi käyttää moneen toimintaan.
Opetamme lasta esimerkiksi ojentamaan kättä ja ohjaamaan käden liikkeitä, tarttumaan, pitämään kiinni ja irrottamaan otteensa, jotta hän voisi paremmin syödä, pukea, kammata hiukset, kirjoittaa jne. Joka kerta kun hän liikuttaa kättään hänelle sopivalla tavalla, on taas tilaisuus oppia lisää! Fasilitaatio voi olla myös sanallista tai se voi tapahtua ympäristöä muokkaamalla.
Petö-pedagogiikalla voi parantaa huonoja liikemalleja tietoisen oppimisen avulla. Päivittäisissä tilanteissa liikkeet saavat konkreettisen tarkoituksen, tavoitteen. Petö huomasi myös, että tärkeitä hetkiä oppimisille ovat usein ohjelman lisäksi ohjelman välissä olevat tuokiot, joita ei ole erityisesti ohjelmoitu. Miten lapsi istuu silloin? Miten hän käyttää käsiään? Kuinka häntä silloin avustetaan tai ohjataan? Onko hän passiivinen, vai voiko hän tehdä jotain itse ohjautuvasti? Osaako hän keksiä itselleen tekemistä tai löytää kaverin? Pienet arkiset hetket muodostuvat näin tärkeiksi oppimisen foorumeiksi, joita voi hyödyntää. Arkipäivän kokemusten monet toistot lisäävät myös motorisen oppimisen tehokkuutta.
Valtaistaminen (empowerment) Konduktiivinen opetus toimii parhaimmillaan lapsen valtaistajana. Positiivinen ilmapiiri ja herkästi reagoiva avustus antaa tilaa lapsen omalle kokemiselle ja auttaa häntä löytämään voimavaransa. Tärkeää ei ole pelkästään se, mitä tehdään vaan miten tehdään ja milloin? Mitä tälle asialle voimme tehdä? Petö-menetelmässä on erityisen tärkeätä, että lasta kannustetaan yrittämään. Hän voi aina tehdä jotakin ja oppia vähän lisää; vaikeavammainenkin. Häntä rohkaistaan kohtaamaan haasteita. Häntä ei auteta liikaa, eikä myöskään tehdä puolesta. Avustajan rooli on lasta herkästi tilanteen mukaan kuunteleva ja vahvistava. Lapsen tarkka tunteminen lisää luottamusta aikuiseen ja luo oppimiselle otollista hyvää ilmapiiriä. Aikuinen tietää mitä lapsi osaa ja mitä häneltä voi vaatia. Lapsella on turvallinen olo. Näin aikuinen voi vähitellen siirtää vastuuta lapselle hänen omista asioistaan. Tiedämme, mitä hän on juuri oppimassa tai minkä taidon hän hallitsee jo hyvin. Kun lapsi opettelee uutta taitoa, häntä palkitaan jo yrityksestä. Lapselle on tärkeätä saada kokea onnistumisen iloa!
Pirstaleisuudesta kokonaisuuteen
Näemme usein CP-vammaisen monet ongelmat, avuttomuuden ja tunnemme oppimisen ja kuntoutuksen moninaiset haasteet. Liikuntavammaiselle oppijalle on suuri haaste jaksaa ponnistella sellaisten taitojen oppimiseksi, jotka useimmille ihmisille ovat automaattisia, itsestään selvyyksiä. Perinteisessä koulu- ja kuntoutusmallissa toimintoja harjoitellaan erikseen. Koulupäivästä ja harjoittelusta tulee lapselle pirstaleinen. Konduktiivisen opetuksen mallissa aikuiset voivat auttaa lasta yhdistämällä asiat yhdeksi kokonaisvaltaiseksi ohjelmaksi – luoda ehyen koulupäivän, jonka sisällä harjoitteleminen ja oppiminen tapahtuu. Konduktiivinen opetus katsoo lasta kokonaisuutena ja tuo esiin lapsen potentiaalin – hänen voimavaransa.
Tiimin voimalla
Työskentely lapsen kanssa edellyttää johdonmukaista toimintatapaa kaikilta hänen kanssaan työskenteleviltä aikuisilta. Henkilökunnan yhteistyö on moniammatillista tiimityötä. Konduktiivinen opetus vaatii tasa-arvoista suhtautumista työhön, luovuutta ja valmiutta tuoda oma ammattiosaaminen koko tiimin käyttöön. Konduktiivinen tiimi työskentelee yhdessä. Suunnittelu, toteutus ja arviointi toteutetaan yhdessä sovitulla tavalla. Yhteinen työ vaatii aikaa ja edellyttää sovittuja käytäntöjä ja opetusjärjestelyjä. Työntekijöille muodostuu vähitellen myös yhteinen näkemys lapsen asioista. Yhdessä tekeminen on antoisaa mutta myös kuormittavaa. Konduktiivinen työtapa tuo tiimin jäsenille myös uudenlaisia työrooleja – avustajasta ohjaajaan, tehtäviä vaihdellen, toiselta ammattilaiselta oppien.
Prosessi
Konduktiivinen opetus, sen käyttöönottaminen ja jatkuva kehittäminen on prosessi. Se on prosessi, jossa autamme lasta auttamaan itse itseään. Opetamme häntä toimimaan, jotta hän voisi oppia toimimalla! Konduktiivinen opetus perustuu Petön ajatuksiin mutta on avoin ja elävä, ajassa ja kulttuurissa muuttuva konsepti. Se on aina sitä tekevien ihmisten näköinen tapa toimia ja se perustuu ammatilliseen osaamiseen ja kokemukseen. Työn pohjana tulee olla tietotaito joka syntyy vain kouluttautumalla.
Ruskeasuon koulun konduktiivinen opetus ja rinnakkaisluokkakokeilu 2002-2003
Ruskeasuon koulussa on vuodesta 1998 lähtien sovellettu konduktiivisen opetuksen mallin mukaista opetusta ja ohjausta esi- ja alkuopetuksen erillisissä ryhmissä, kotiluokissa sekä oppilaan arjessa koulupäivän aikana. Menetelmä valittiin kokeiltavaksi sillä halusimme tehostaa kuntoutusta tuomalla sen oppilaan elämään, lähemmäksi arkea. Halusimme myös eheyttää lapsen pirstaleista koulupäivää opetuksen, kuntoutuksen, avustamisen ja hoidon ”sekamelskassa”.
Seuraavassa kerromme koulumme rinnakkaisluokkakokeilusta, missä on konduktiivinen opetus punaisena lankana esi- ja alkuopetuksessa lukuvuonna 2002-2003.
Ryhmä:
Luokassa oli viisi koulunsa aloittavaa ja toiset viisi 1-2-luokkalaista. Iältään oppilaat olivat 5-9-vuotiaita. Pienet, uudet oppilaat olivat olleet aiemmin viikon selvittelyjaksolla koulussamme, joten meillä oli jo vähän yhteisiä kokemuksia. Oppilasryhmässä on 3 tyttöä ja 7 poikaa. Oppilailla on erilaisten neurologisten vammojen lisäksi erilaisia lisävammoja esim. epilepsia, näkövammat, lihasheikkoudet, kielelliset vaikeudet. Oppilaista kuusi kävelee itsenäisesti tai dallaria apuna käyttäen ja neljä käyttää pyörätuolia.
Tiimi:
Rinnakkaisluokassa, josta käytämme kotiluokka-nimitystä, työskenteli kahden opettajan lisäksi neljä hoitajaa ja yhden oppilaan henkilökohtainen avustaja. Tiimiimme kuuluivat myös vastuufysioterapeutit, puheterapeutti, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja, laaja-alainen erityisopettaja ja neuropsykologi. Heidän kanssaan teimme tiivistä yhteistyötä heti lukuvuoden alusta. Suunnittelimme koko lukuvuodelle säännölliset kokoontumisajat luokkatiimille ja hojks-tiimille sekä hojks-ajat kunkin oppilaan perheelle. Työnohjauksen opettajien ja hoitajien kanssa aloitimme vuoden 2003 alusta. Kutsuimme vanhemmat alkusyksystä vanhempainiltaan, jossa kerroimme kotiluokan ja kerroksemme solujen toiminnasta ja tulevista ryhmistä. Meillä oli kaksi vanhempainpäivää, toinen messutyyppinen koko perheelle ja toinen opetuksen seuraamista. Vanhemmat ovat tietysti olleet tiiviisti hojks-neuvotteluissa lapsensa kanssa. Olemme tehneet yhteistyötä myös samassa kerroksessa olevien luokkien kanssa, koska meillä on yhteisiä oppitunteja opetuksen ja kuntoutuksen myötä vrt. konduktiivinen opetus. Solukokouksia meillä oli 1-2 kertaa kuukaudessa. Koulun sisäinen perehdytyskoulutus käynnistyi heti syksystä. Lisäksi meillä oli itse kullakin omien ammattiryhmien kokoukset.
Oppimisympäristö:
Luokkatilaksi saimme kesäremontin jälkeen uutuuttaan hohtavan, ison luokkatilan. Plintit, tasot, tikkaat yms. konduktiiviseen opetukseen kuuluvat välineet houkuttelivat oppilaita opintielle! Luokkamme pystyy jakamaan liukuovella erillistiloiksi. Toinen pääty on peili-ikkunaa, joten sen takana voi seurata opetusta oppilaita häiritsemättä. Vierailijoita onkin ollut lukuvuoden aikana paljon. Koulun pihalta pääsemme suoraan Keskuspuiston kätköihin. Kevään aikana on kerroksemme välitunti- ja oleskelutila muuttunut leikkiin houkuttelevaksi tilaksi. Meillä on myös mahdollisuus esim. vesileikkeihin ja leipomiseen. Tietysti käytämme koulun jumppasalia, kirjastoa, uimahallia. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä erillisistä motoriikkatiloista. Yksi sellainen sijaitsee kerroksessamme.
Viikko-ohjelma:
Seuraavassa lyhyesti kerrottuna viikko-ohjelmamme: Kotiluokkalukujärjestyksen lisäksi teimme kullekin oppilaalle oman lukujärjestyksen, koska oppilaat on erilaisin perustein suunniteltu konduktiivisen opetuksen ryhmiin, joissa harjoitellaan taitoja, joista he hyötyvät, esim. motoriikkaryhmät ja kommunikaatioryhmät. Ryhmissä harjoiteltavia taitoja pyritään siirtämään eri tilanteisiin koulupäivän arkeen. Kokemuksemme mukaan tämän mahdollistaa parhaiten se, että terapeutin/terapeuttien lisäksi ryhmässä toimivat myös oppilaat tuntevat opettajat ja hoitajat. Moniammatillinen näkökulma avartuu käytännön opetustilanteissa. Oppilaiden lukujärjestyksiin on varattu aikaa siirtymisiin esim. oppitunnit alkavat kello 9.30, joten on aikaa arjenhallinnan asioihin (riisumiset, wc-asiat, liikkuminen alakerrasta ylös 4. kerrokseen omalla haasteellisella apuvälineellä). Periaatteenamme on, että luokassa oppilas istuu oppitunneilla tasolla tai työtuolissa. Mietimme myös vaihtelevia työskentelyasentoja esim. seisomateline tai matolla eri perusasennoissa. Myös henkilökunnan tiimityölle ja yhteiselle suunnittelulle varattiin lukuvuoden aikana enemmän aikaa. Kuvat, videot, kirjalliset tavoitteet ryhmien toiminnasta selkeyttävät yhteistä suunnittelua, tavoitteiden asettelua ja opitun arviointia. On myös tärkeää, että oppilas pikkuhiljaa hahmottaa oman viikkonsa ja oppii ottamaan vastuuta omista, joskus ihan pienistäkin asioistaan. Tähän hän tarvitsee aluksi aikaa ja selkeitä tavoitteita. Onnistumisen kokemukset ja kannustaminen lisäävät motivaatiota harjoitteluun. Arjenhallintaan on sisältynyt myös oppilaiden luokkaruokailu, johon myös opettaja on osallistunut. Konduktiivisen opetuksen ajattelumalli on auttanut meitä luomaan pohjaa kokonaisvaltaiselle oppimiselle, joka sisältää sekä opetuksen, hoidon/avustuksen että kuntoutuksen.
Koulumme opetussuunnitelma on uudistettu esi- ja alkuopetuksen osalta vastaamaan Opetushallituksen ohjeita. Olemme painottaneet arjenhallinnan tärkeyttä ja oppimisvalmiuksien tukemista ja vahvistamista koko esi- ja alkuopetuksen ajan. Oppilaan hojks (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) ohjaa siten myös moniammatillista tiimiä käytännön työssä.
Konduktiivisen opetuksen periaatteita noudattavien ryhmien lisäksi meillä on ollut liikunnassa väriryhmät oppilaiden taitojen perusteella. Liikuntatunneilla on harjoiteltu esim. leikkejä, pelejä ja kilpailuja sisällä ja ulkona. Oppilaat ovat myös saaneet uinnin opetusta.
Osa oppilaistamme on vaikeasti puhevammaisia. Onkin ollut tärkeää saada ryhmäämme puheterapeutin tuki kommunikoinnin apuvälineiden käytön suunnittelemiseen ja opastamiseen. Käytössä ovat manuaaliset keskustelukansiot, opetus- ja leikkitilanteisiin suunnitellut tilannetaulut. Puheterapeutti on ohjannut pienryhmää, jossa on ollut omat, yksilölliset tavoitteet. Suun motoriikan ja puheen tuottamisen ”virittämiseksi” olemme pitäneet kahta suujumpparyhmää. Puheterapeutti on myös rentouttanut oppilaita liikuntatuntien jälkeisellä välitunnilla kasvohieronnalla.
Yhteistä, luovaa toimintaa olemme suunnitelleet kädentaitojen tunneille. Yhteinen aamupiiri on houkuttanut päivän aiheeseen. Toimintaterapeutti on toiminut tunneilla avustajana, samalla ohjaten mm. työskentelyasentoja, käsienkäyttöä.
Rinnakkaisluokkatyöskentely:
Oppilaiden taitojen lisääntymisen ja tuntemisen myötä olemme pystyneet myös hyödyntämään rinnakkaisluokassa eriyttämistä ja yhdessä työskentelyä. On syntynyt yhdessä tekemisen iloa. Isommassa ryhmässä sosiaaliset taidot vahvistuvat ja oppiminen herkistyy mallioppimisen myötä. Isompi ohjaa pienempää. Joskus päinvastoinkin. Myös hoitajat ovat kokeneet avustamiseen siirtymisen helpompana, kun tuntee oppilaan taitoja. Positiivista on myös se, että aina voi tarvittaessa keskustella ja avartaa ammatillisuuttaan, kun opettajakaveri tai kuka tahansa tiimin jäsen on lähellä. Järjestelyjen sujumisen myötä tuli myös hetkiä, jolloin toinen opettaja pystyi havainnoimaan oppimistilanteita, mikä sitten auttoi uuden suunnittelussa. Myös arvioinnissa, materiaalin valmistamisessa, retkien ja juhlien järjestämisessä oli toisen tuki tärkeä. Jatkamme rinnakkaisluokkatyöskentelyä myös tulevana lukuvuonna – kouluelämä tietysti tuo muutoksia – mutta perusta on jo luotu.
Koulutus:
Koska Suomessa ei vielä ole tarjolla konduktiivisen opetuksen opiskelumahdollisuutta yliopistotasolla, on Ruskeasuon koulun henkilökunta tutustunut konduktiiviseen opetukseen vierailemalla ulkomailla ja kouluttautumalla monin tavoin (mm. ulkomaiset asiantuntijat Ruskeasuon koululla). Olemme järjestäneet myös paljon koulutusta itse, sekä henkilökunnalle että ulkopuolisille. Perehdytysohjelmamme on tällä hetkellä 30-tuntinen kokonaisuus.
Ei taikatemppu:
Konduktiivinen opetus ei ole mikään taikatemppu, jolla saavutetaan ihmeitä vaan sinnikästä ja tavoitteellista työtä. Konduktiivinen ohjelma on merkityksellinen ja sen tulokset pysyvämpiä, kun se saa paikkansa lapsen päivittäisessä elämässä, koulussa, kotona ja vapaa-aikana.
Lähteitä:
Arima, L., Göransson, P., Lahdenperä-Mustajärvi, M., Malmström, E., Rintamäki, M. 2001. PPP raportti & CD-levy. Ruskeasuon koulu.
Brown, M. & Mikula-Toth, A. 1997. Adult Conductive Education, A Practical Guide. UK.
Brown, M. 2003. Luennot Ruskeasuon koululla.
Brown, M. 2003. Residential Educational Modules.
Cotton, E. 1991 (reprinted). The Basic Motor Pattern. The Spastics Society. London.
Cotton, E. 1991 (reprinted). The Hand as Guide to Learning. The Spastics Society. London.
Jernqvist, L. 2001. Luennot Ruskeasuon koululla.
Kirkeskov, A. 1996 ja 1999. Luennot Ruskeasuon koululla.
Määttä, P. 1994. Konduktiivinen opetus liikuntavammaisten lasten varhaiskuntoutuksessa ja opetuksessa. Erityisopetuksen tutkimus- ja menetelmätieto. 1/1994. Jyväskylä.
O’Connor, J. & Yu, E. 1998. Moving Ahead. The Spastics Association of Hong Kong.
Tatlow, A. 1999 ja 2000. Luennot Ruskeasuon koululla.
The Fourth World Congress of Conductive Education. 2001. Abstracts. London.
Understanding Conductive Education. 1998. UK.
Withal, L. & Cotter, C. 1996. Applying Principles of Conductive Education in Schools. Australia.
Nettiosoitteet paikoista, joihin Ruskeasuon koulun opintokäynnit ovat kohdistuneet 1993-2002:
www.conductive-education.org.uk/
www.peto.hu
www.craighalbert.co.uk
|
|
|