|
|
Teksti lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita Puustjärvi
Lapsista n. 10–25 %:lla esiintyy psyykkisiä häiriöitä tai niiden oireita. Tutkimusten mukaan oireilevia lapsia on kaupungissa enemmän kuin maaseudulla ja häiriöitä on pojilla enemmän kuin tytöillä. Perheen huono ansiotaso ja huonot asumisolosuhteet lisäävät tilastollisesti oireilua. Myös kulttuuri ja sen tuomat käyttäytymisodotukset vaikuttavat häiriöiden ilmenemiseen.
Lapsen psyykkinen oireilu voi olla lyhyt- tai pitkäkestoista, muodoltaan vaihtelevaa ja esiintyä yhdessä tai useammassa lapsen elämään liittyvässä tilanteessa (koti, koulu, harrastukset). Se voi myös näkyä eri tavalla eri ihmisten seurassa. Oireilu voi liittyä tilapäisiin stressitekijöihin (kuten elämänmuutoksiin) tai pidempiaikaisiin monimuotoisiin ongelmiin. Pitkäkestoisimmissa häiriöissä on taustalla usein perinnöllistä sairastumisen alttiutta, johon ympäristötekijät vaikuttavat sairastumisriskiä lisäten tai vähentäen.
Oireet vaihtelevat lapsen iän ja kehitystason mukaan. Tavallisimpia oireita ovat levottomuus, ärtyisyys, uhmakkuus, itkuisuus, keskittymisvaikeudet, oppimiskyvyn heikkeneminen, ongelmat kaverisuhteissa, erilaiset fyysiset vaivat (päänsärky, vatsavaivat), mielialamuutokset, pelot, ahdistus, käytösoireilu, raivarit, aggressiivisuus ja arvaamattomuus. Oirekuva voi muuttua lapsen kasvaessa, vaikka häiriö pysyisi samana. Toisaalta samanlaiselta näyttävät oireet voivat johtua eri asioista (levottomuus voi olla merkki ADHD:sta, masennuksesta, kaltoinkohtelusta jne.).
Psyykkisellä häiriöllä tarkoitetaan sellaista pitkäkestoista oireilua, joka häiritsee vakavasti lapsen jokapäiväistä elämää ja esimerkiksi koulusuoriutumista. Tavallisimpia psyykkisiä häiriöitä lapsilla ovat masennus, pelot ja ahdistushäiriöt (kuten koulupelko) sekä käytöshäiriöt. Harvinaisempia ovat pakko-oireinen häiriö, syömishäiriöt ja psykoottiset oireet. Neuropsykiatrisista häiriöistä puhutaan, kun häiriöillä on vahvasti neurologinen pohja, mutta ongelma vaikuttaa kuitenkin psyykkiseen kehitykseen ja selviytymiseen. Tavallisimpia neuropsykiatrisia häiriöitä ovat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), Aspergerin syndrooma ja nykimishäiriöt. Useamman psyykkisen häiriön yhtäaikainen esiintyminen on melko tavallista, jolloin esim. masennukseen liittyy käytöshäiriöoireita. Yksi häiriö voi myös altistaa toisen puhkeamiselle esim. ADHD voi aiheuttaa epäonnistumisten kierteen, joka laukaisee masennuksen. Joskus lapsen ongelmat sopivat useamman häiriön määritelmään ja kokonaisvaikutelma ratkaisee, mikä diagnoosi lapselle asetetaan.
Ympäristötekijät voivat suojata lapsen normaalia psyykkistä kehitystä ja kasvua tai vaarantaa sitä. Suojaavista tekijöistä tärkein on se, että lapsella on lähipiirissä ainakin yksi läheinen, turvallinen ja lapselle aidosti läsnä oleva aikuinen. Etenkin kouluiässä kehitystä suojaavat myös toimivat kaverisuhteet ja lapselle mieluinen harrastus, kuitenkin niin, että aikaa jää myös vapaalle olemiselle ja levolle. Temperamentti voi myös olla lasta suojaava tekijä. Erityisesti sopeutuvuus, avoimuus ja positiivinen suhtautuminen uuteen helpottavat vastoinkäymisistä selviytymistä. Vaikka ujous ja varautuneisuus vaikeuttavat lapsen elämää monissa tilanteissa, voi myös niistä tulla sopivalla aikuisen tuella lasta suojaavia piirteitä. Sen sijaan sosiaalisten taitojen vaikeudet voivat vaarantaa lapsen kehitystä ja vaativat aina lapsen opastamista sopiviin sosiaalisiin tapoihin. Vanhemmat voivat häiritä ja vaarantaa lapsensa kehitystä epäjohdonmukaisella, arvaamattomalla kasvatustyylillä, lasta mitätöivällä asenteella, alkoholin ja muiden päihteiden käytöllä ja perheväkivallalla. Joskus vanhempien omat, hoitamattomat mielenterveyden ongelmat ovat lapsen oireilun taustalla. Lapsen kannalta huono asuinympäristö (esim. runsaasti alkoholiongelmaisia ihmisiä, väkivaltaa, ei lapsille sopivaa tekemistä tai harrastuksia) saattaa käynnistää ja vahvistaa ongelmallisen käyttäytymisen kierrettä.
Psyykkistä oireilua mahdollisesti laukaisevia stressitekijöitä ovat elämänmuutokset, menetykset ihmissuhteissa ja erilaiset traumaattiset tapahtumat (kiusatuksi tuleminen, väkivallan näkeminen jne.). Lyhytaikaisena lievä stressi ei yleensä häiritse pysyvästi lapsen kehitystä, mutta toistuvana, voimakkaana tai pitkittyvänä (esim. perheväkivalta, koulukiusaaminen) se voi pysäyttää kehityksen. Stressi huonontaa sosiaalisia taitoja ja jaksavuutta, mikä näkyy herkästi ihmissuhteissa ja koulussa. Toisaalta stressitilanteesta selviytyminen yleensä tukee kasvua ja kehitystä.
Lasten psyykkisten häiriöiden ennuste riippuu häiriöstä, kehitystä suojaavista ja vaarantavista tekijöistä sekä hoidon ja tukitoimien saatavuudesta. Varhaisella puuttumisella paraneminen on nopeampaa, häiriön vauriovaikutusta kyetään vähentämään tai jopa estämään vakavampaa sairastumista.
Miten opettaja voi tukea psyykkisesti oireilevaa oppilasta.
|
|
|