Teksti lastenpsykiatrian ylilääkäri Anita Puustjärvi
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, Attention Deficit, Hyperactivity Disorder) on yksi tavallisimmista lapsuudessa esiintyvistä häiriöistä. Sitä esiintyy 4-10 %:lla kouluikäisistä lapsista (yleisimmin esiintyvyydeksi arvioidaan viisi lasta sadasta).
ADHD:n keskeiset oireet ovat keskittymiskyvyttömyys ja tarkkaavuuden ongelmat, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus. ADHD voidaan jakaa kolmeen alatyyppiin (tarkkaamattomuuspainotteinen, ylivilkkaus-impulsiivisuuspainotteinen tai yhdistetty tyyppi), joskaan jako ei ole tällä hetkellä käytössä olevan diagnoosikriteeristön mukainen.
ADHD-lapsilla on usein vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa; tunne-elämä saattaa kypsyä tavanomaista hitaammin. Myös aistitoiminnan säätelyn ongelmia (aistiyliherkkyys) ja hieno- ja karkeamotoriikan vaikeuksia voi esiintyä.
ADHD:n taustalla on yleensä perinnöllinen alttius, mutta myös raskauden ja synnytyksen aikaiset ongelmat saattavat aiheuttaa samankaltaisia aivotoiminnan vaikeuksia. Osa ADHD:n syntyyn liitetyistä geeneistä aiheuttaa häiriön vasta tietyn ympäristötekijän vaikutuksesta; esim. tietty geeni lisää lapsen ADHD-riskiä vasta, jos äiti tupakoi raskauden aikana. Ympäristötekijät, kuten varhainen vuorovaikutus, voivat lievittää tai vaikeuttaa lapsen oireilua.
ADHD-liitto ry
|