|
Matti Rimpelä, Markun velipuoli, ehti kiireiltään poikkeamaan myös Valkeakoskella, joka on muiden kuntien tavoin herännyt pahoinvointikulujen jyrkkään kasvuun. Tilaisuus oli avaus kaupunginhallituksen edellyttämälle hankkeelle, jossa jotain tarttis varmaan tehdä. Se jotain näyttäisi kaikissa kunnissa tarkoittavan hallintokuntien välisten muurien madaltamista tai jopa poistamista silloin, kun on kyse perheiden hyvinvoinnin edistämisestä.
Rimpelän keskeisin sanoma eli pihvi olikin mielestäni juuri tämä: ongelma- ja yksilökeskeinen lähestymistapamme on johtanut nykyiseen tilanteeseen ja se tulee veronmaksajalle tavattoman kalliiksi. Resurssit tulisikin ohjata yhteisökeskeiseen lähestymistapaan, ja keskeisin yhteisöhän lapsen elämässä on oma perhe. Onnistuneena esimerkkinä mainittiin Imatra, jossa perhetyöhön panostaminen sai pahoinvointikulujen kasvun taittumaan.
Olisikohan tässä jotain oppimista myös koululla? Kun lukee uusista kurinpitoa koskevista lakiluonnoksista, näyttäisi lähestymistapamme edelleen olevan ongelma- ja yksilökeskeinen ja yhteisollistä näkökulmaa ripotellaan lopuksi päälle koristeeksi. Tuollainen näkökulma johtaa rangaistusten lisääntymiseen ja opettajan viran yhä suurempaan poliisitoitumiseen. Minusta pitäisi nyt kaivaa esille se kuvaus kahdesta koulun ääripäästä ja miettiä, missä kohtaa janaa oma koulumme on. Ja vielä tärkeämpää: millä kohtaa haluaisimme olla. Nuo ääripääthän ovat laitos ja työpaikka. Laitoksen tuntee henkilökunnan ja oppilaiden välisestä jännitteestä, runsaista rangaistuksista, passiivisesta oppilaskunnasta ja lukituista ovista. Työpaikan tuntee henkilökunnan ja oppilaiden yhteisestä tekemisen meiningistä, vähäisistä rangaistuksista, aktiivisesta oppilaskunnasta (enkä tarkoita pelkkää oppilaskunnan hallitusta) ja avoimista ovista, jolloin oppilaat saattavat jopa tulla aamuisin omasta tahdostaan hommIin tai jäädä vapaaehtoisesti työskentelemään myös koulupäivän jälkeen. Nämä ovat siis kuviteltuja ääripäitä, mutta lähes tuollaisia kouluja, molempia niistä, olen oikeassa elämässä kohdannut.
Nuorten ja lasten hyvinvointihanke keskittyy hallintosiilojen purkamiseen. Tänä keväänä tullaan järjestämään ainakin kolme lisätilaisuutta, joihin toivon meidänkin siilosta runsasta osanottoa. Mutta samalla kun kehittelemme yhteistyötä muiden tahojen kanssa, meidän tulee tarkastella myös omaa pesäämme ja pohtia, olisiko olemassa mitään keinoja, joilla ihan itse voisimme vähentää lastemme ja nuortemme pahoinvointia.
Jorma Riikonen
|
