|
|
ARTIKKELI
Penttilä, J. & Virtanen, A. 2011. Yliopisto-opiskelijoiden työelämään orientoituminen. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, K. Makkonen & P. Pynnönen (toim.) Opiskelijaterveys. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 176-177.
TYÖELÄMÄTIETOJEN JA -TAITOJEN OPPIMISEN PAIKAT (pilottiaineiston pohjalta lokakuussa 2009)
Yliopisto-opiskelijoita (N=489, n=287) pyydettiin pilottikyselyn yhteydessä kertomaan, mitkä nykyisen yliopistokoulutuksen opinnoista olivat konkreettisesti laajentaneet heidän näkemystään ja kokemustaan työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista. Opiskelijoita kannustettiin kysymyksen yhteydessä mainitsemaan yksittäisiä kursseja nimeltä. Seuraavassa tuodaan esille alustavia tuloksia opiskelijoiden näkemyksistä.
Jotta eri alojen työelämätietojen ja -taitojen oppimisen paikat tulisivat selkeästi esille, opiskelijat on jaoteltu neljään ryhmään. Ensimmäinen opiskelijaryhmä koostuu opettajaksi opiskelevista. He ovat joko luokanopettajaksi tai liikunnanopettajaksi opiskelevia opiskelijoita. Toinen ryhmä koostuu yhteiskunta-käyttäytymistieteellisten alojen generalisteista, joilla tarkoitetaan pääaineenaan sosiologiaa, filosofiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia, sosiaalityötä, kasvatustiedettä, aikuiskasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa opiskelevia opiskelijoita. Kolmas ryhmä koostuu matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoista eli heillä pääaineena on kemia, matematiikka, fysiikka tai biologia. Neljäs ryhmä koostuu taloustieteilijöistä eli taloustieteellisen tiedekunnan opiskelijoista.
Opettajaksi opiskelevista opiskelijoista suurin osa mainitsi konkreettisimmaksi näkemyksensä avartajaksi työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista harjoittelut. Näillä he tarkoittivat erilaisia opintoihinsa liittyviä opetusharjoitteluita, jotka vastauksista päätellen ainakin osittain oli linkitetty osaksi jotakin isompia kokonaisuuksia. Esimerkiksi liikunnanopettajaksi opiskelevat mainitsivat useimmiten tässä yhteydessä yhdeksi merkittäväksi oppimiskokemuksekseen kummikouluharjoittelun. (Vilkaisu liikunnanopettajaksi opiskelevien tutkintovaatimuksiin paljastaa, että kummiharjoittelulla tarkoitetaan opintojen toisena vuonna alakoulussa suoritettua opetusharjoittelua, jonka kautta opiskelijat saavat kokemusta liikunnanopettajan työstä.) Myös muita opintojaksoja kuin harjoittelut mainittiin. Luokanopettajaksi opiskelevat mainitsivat nimeltä yksittäisiä POM (perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot) -opintojaksoja sekä erityispedagogiikan perusopintojen kursseja. Liikunnanopettajaksi opiskelevat korostivat monessa yhteydessä terveystiedon opintojaksoja työelämätietämyksensä kehittäjinä. Mielenkiintoista oli myöskin, että kummankin alan opettajaksi opiskelevat nostivat esille sellaisia aineopintoihin liittyneitä opintojaksoja, jotka liittyivät eritoten vuorovaikutustaitoihin liittyvän osaamisen oppimiseen ja syventämiseen.
Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisten alojen generalistien kohdallakin opintoihin kuuluvat harjoittelut seminaareineen nousivat keskeiselle sijalle tuotaessa esille konkreettisia työelämätietojen ja -taitojen oppimisen pintoja. Harjoitteluiden lisäksi sekä yhteiskuntatieteilijät että kasvatustieteilijät mainitsivat hyvinä työelämätietojen ja -taitojen oppimisen paikkoina ns. alumnityyppiset kurssit. Niillä tarkoitettiin kursseja, joissa luennoitsijoina tai alustajina toimivat työelämässä olevat henkilöt. Yleensä näihin opintojaksoihin liittyi luentojen kuuntelemisen lisäksi jonkinlainen oppimistehtävä, joka linkitti luennoilla opitun työelämään. Myöskin varsinaiset alumnipäivät ja -illat mainittiin merkittävinä työelämätietämyksen oppimisen paikkoina, samoin sivuaineopinnot, kuten esimerkiksi johtamisen sivuaineopinnot. Kasvatustieteilijät mainitsivat opintojensa konkreettisina työelämäkytköspintoina yleisopintoihinsa lukeutuvan Orientaatio työelämään -opintojakson sekä HOPS-keskustelut. Kumpikin generalistiryhmä toi esille, että kieli- ja viestintäopinnoissakin opitaan työelämän kannalta relevantteja tietoja ja taitoja. Yhteiskuntatieteilijät mainitsivat tässä yhteydessä erityisesti kaksi opintojaksoa: työelämän tekstitaidot ja kirjoitusviestinnän perusteet, joskin totesivat, että erilaisista kokous- ja neuvottelukursseista on ollut myös hyötyä. Kasvatustieteilijät näkivät puheviestintään ja kommunikaatio- tai vuorovaikutustaitoihin liittyvät kurssit hyödyllisinä.
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat kokivat niin ikään harjoittelut yhtenä tärkeimmistä paikoista lisätä konkreettista tietämystään työelämästä. Heidän harjoittelunsa liittyivät siis opettajat pedagogisiin aineopintoihin. Alalla ei ilmeisesti ole muunlaista harjoittelua, ainakaan näissä vastauksissa ei toisenlaisesta harjoittelusta ollut mainintaa. Kemian opiskelijat kokivat erittäin hyödylliseksi oman oppiaineensa järjestämät käytännölliset opintojaksot, jotka oli tarkoitettu kemian opettajiksi tähtääville opiskelijoille. Myöskin laboratoriossa suoritettavia opintoja pidettiin työelämätietoutta konkreettisesti lisäävinä. Fysiikan opiskelijat mainitsivat hyvänä kokemuksena Tutkijan työkalupakki -nimisen opintojakson. Hyödylliseksi koettiin myös kurssit, joilla tietokoneohjelmien avulla analysoidaan aineistoa.
Taloustieteilijät kokivat konkreettisiksi työelämätietouden oppimisen paikoiksi sekä vierailijaluennoitsijat että sellaiset opintojaksot, joissa tehtiin jokin työelämään linkittyvä tai kokonaan työelämässä tehtävä projektityö. Taloustieteilijät eivät maininneet harjoitteluja tässä yhteydessä, ilmeisesti tälläkään alalla ei sellaisia suoriteta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että harjoittelulle annetaan suuri merkitys todellisen työelämätietämyksen lisääjänä. Tämä seikka koski niin opettajaksi opiskelevia kuin sellaisia generalisteja, joilla harjoittelu kuuluu osaksi opintoja. Generalistit ja taloustieteilijät korostivat myös alumnityyppisten kurssien/vierailuluentojen merkitystä työelämätietouden lisääjänä. Taloustieteilijöille keskeisellä sijalla olivat myöskin projektityöt, joita tehtiin osaksi työelämän puolella. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat arvostivat laboratoriossa suoritettavia opintojaan. Varsinkin ns. generalistit, tässä tapauksessa yhteiskunta-käyttäytymistieteelliset generalistit, antoivat paljon painoarvoa myös yleisopinnoille, kuten kieli- ja viestintäopinnoille.
JATKOTUTKIMUS: Tätä selvitystyötä on tarkoitus jatkaa lähiaikoina osana ns. hyvien käytäntöjen tutkimusta. Avovastauksen analysoinnin perusteella tunnistettiin kolme opintojaksoa, jotka opiskelijat nostivat esille sellaisina opintojaksoina, joissa oli erinomaisella tavalla mahdollista lisätä tietämystään työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista. Opintojaksojen tutkimista varten hankittiin tutkimusluvat, ja aineisto kerättiin loppukeväästä 2010. Parhaillaan on menossa aineiston analysointi.
Lisätietoja tutkimuksesta sekä lisätutkimusintresseistä antaa tutkija Anne Virtanen (sähköposti: anne.virtanen[at]jyu.fi tai puhelin: 014–2603218).
YHTEENVEDOT KASVATUSTIETEEN PÄIVIEN (2009) ESITYKSISTÄ
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2009. Yliopistokoulutuksen työelämäyhteydet sekä sen tuottamat työelämävalmiudet opiskelijoiden arvioimana. Paperi esitetty Kasvatustieteen päivillä 26.-27.11.2009. Suomi, Tampere.
Korkeakoulupedagogiikan teemaryhmässä esittämässämme esityksessä tarkastelimme, miten yliopisto-opiskelijat näkevät koulutuksensa työelämäyhteydet sekä sen antamat työelämävalmiudet. Tulostemme mukaan yliopisto-opiskelijat kokivat koulutuksensa tarjoavan kohtalaisesti käytännön valmiuksien kehittymismahdollisuuksia ja antavan myös kohtalaisesti tilaisuuksia kehittää omaa ammatillista osaamista, vaikka varsinaisia yhteyksiä työelämään ei opiskelijoiden arvioiden mukaan opinnoissa kovin paljon ollutkaan. Todellisten työelämäyhteyksien uupumista kuvaa myös se, että eniten tietoa työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista opiskelijat kokivat saavansa varsinaisen yliopistokoulutuksen ulkopuolelta: omasta työkokemuksesta, työssä olevilta kavereilta ja muilta yliopisto-opiskelijoilta. Yliopistokoulutus sinänsä ei näytä kykenevän kovin mittavissa suhteissa tarjoamaan todellisia työelämäyhteyksiä, mutta yliopistossa tarjottava opetus pystyy tämän seikan jossakin määrin paikkaamaan.
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2009. Yliopisto-opiskelijoiden itsearviointeja tietojen ja taitojen oppimisesta. Paperi esitetty Kasvatustieteen päivillä 26.-27.11.2009. Suomi, Tampere.
Korkeakoulusta työelämään -teemaryhmässä esitetyssä esityksessä selvitimme, mitä tietoja ja taitoja yliopisto-opiskelijat kokevat oppivansa koulutuksen aikana. Tulostemme mukaan yliopisto-opiskelijat arvioivat oppivansa monipuolisesti erilaisia tietoja ja taitoja. Eniten yliopistokoulutuksessa opittiin tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja sekä itsenäistä työskentelyä. Myös yhteistyö- ja viestintätaitoja sekä oman alan perustaitoja opittiin kohtalaisesti. Havaitsimme myöskin, että eri opintojen vaiheessa opitaan erilaisia tietoja ja taitoja. Näiden tietojen ja taitojen oppiminen näyttää pohjautuvan nykyiseen tutkintojen rakentumisen tapaan. Esimerkiksi tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja arvioitiin opittavan eniten juuri kolmantena vuonna, jolloin osana opintoja useimmiten suoritetaan proseminaari- tai kandidaattityö.
Koulutuksen aikana opituissa tiedoissa ja taidoissa oli kuitenkin tilastollisesti merkitseviä eroja eri tiedekuntien opiskelijoiden välillä. Ns. professionaalisilla aloilla (luokanopettajaksi ja liikunnan opettajaksi opiskelevat) opittiin etenkin oman alan ammatillisia taitoja ja työelämän arvostamia yhteistyö- ja viestintätaitoja enemmän kuin muilla aloilla. Vastaavasti ns. generalistisilla aloilla opiskelevat (mm. yhteiskuntatieteilijät) arvioivat oppivansa enemmän yliopistokoulutuksen tuottamia perinteisiä taitoja, kuten tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja. Kysymykseksi nouseekin, i) miten saadaan yliopisto-opiskelijat oivaltamaan ”hiljaisten” tietojen ja taitojen merkitys oleellisena oman alan osaamisena ja ii) miten tätä voisi pedagogisin keinoin koulutuksen aikana tukea.
YHTEENVETO ECER -ESITYKSESTÄ (2010)
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2010. Students’ experiences of learning generic skills in university studies. Paperi esitetty Euroopan kasvatustieteellisessä (ECER) kongressissa 25.-27.8.2010. Suomi, Helsinki.
Esityksessä on tarkasteltu opiskelijoiden kokemuksia työelämätaitojen (generic skills) oppimisesta yliopistokoulutuksen aikana. Paperi osoittaa, että hyvistä ja monipuolisista oppimistuloksista huolimatta yliopisto-opiskelijat eivät kuitenkaan koe, että heidän koulutuksensa olisi kovin merkittävällä tavalla yhteydessä työelämään. Yliopisto-opetus kykenee kuitenkin jossakin määrin puuttuvia työelämäyhteyksiä kompensoimaan, sillä opiskelijat kokevat silti saavansa koulutuksesta kohtalaiset käytäntövalmiudet sekä he kokevat kehittyneensä myös ammatillisesti opintojensa aikana. Työelämäyhteyksien kehittäminen osana yliopistokoulusta olisi kuitenkin tärkeää, sillä tutkimus osoittaa, että hyvät työelämäyhteydet ovat erityisesti edistämässä opiskelijoiden oman alan perustaitojen kehittymistä, mutta myös luovuuden sekä yhteistyö- ja viestintätaitojen vahvistumista.
YHTEENVETO KASVATUSTIETEEN PÄIVIEN (2010) ESITYKSESTÄ
Virtanen, A. 2010. Yliopisto-opiskelijoiden arvioita opintojensa sujuvuuteen liittyvistä tekijöistä. Paperi esitetty Kasvatustieteen päivillä 25.-26.11.2010. Suomi, Rovaniemi.
Esityksessä tarkasteltiin, miten yliopisto-opiskelijat arvioivat opintojensa sujuvuuteen (mm. ohjaukseen liittyviä seikkoja). Tulokset osoittivat, että merkittävin opintojen sujuvuutta lisäävä seikka oli oikealta tuntuva opintoala. Tärkeiksi koettiin myös opintojen itsenäinen suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen opinnoille. Sen sijaan esimerkiksi keskustelua HOPS-ohjaajan (opettajatuutorin) kanssa ei nähty kovin tärkeäksi asiaksi opintojen sujuvuuden kannalta. Tässä ohjauksen muodossa näytti tosin olevan eroja pääaineopiskelijoiden välillä, mikä lienee merkkinä siitä, että ainelaitosten ohjauskäytännöt eivät ole vielä yhtenäisiä. Yhteenvetona todetaan, että opintojen sujuvuutta yliopistossa voisi edistää tukemalla opiskelijaa löytämään omalta tuntuva ala ja antaa hänelle välineitä opintojen itsenäiseen suunnitteluun.
Lisätietoja esityksistä antaa tutkija Anne Virtanen (sähköposti: anne.virtanen[at]jyu.fi tai puhelin: 014–2603218).
|
|
|