|
|
YHTEENVETO KASVATUSTIETEEN PÄIVIEN (2010) ESITYKSESTÄ
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2010. Työelämätietämystä lisäävän opintojakson pedagogiset piirteet opiskelijoiden arvioimana. Kasvatustieteen päivät 25.-26.11.2010. Suomi, Rovaniemi.
Esityksessä raportoidaan pedagogiset piirteet kolmelta opintojaksolta, jotka ovat opiskelijoiden arvioiden mukaan konkreettisesti lisänneet heidän tietämystään työelämästä.
Opetuksen muotoina tällaisilla opintojaksoilla käytetään eniten keskustelua, kuuntelua ja yhdessä muiden kanssa tekemistä. Pedagogisesti opintojaksot rakentuivat siten, että opetuksessa hyödynnettiin opiskelijoiden aikaisempien kokemuksien jakamista. Opetuksessa toimittiin muutoinkin paljon teorian ja käytännön rajapinnalla; opiskelijat esimerkiksi arvioivat, että opintojaksoilla yhdistettiin paljon teoriaa ja käytäntöä tai että opettaja kertoi paljon havainnollisia käytännön esimerkkejä. Opintojaksoon liittyi vahvasti myös opiskelijoiden kriittisen näkemyksen kehittäminen. Opiskelijat arvostivat saamaansa opetusta, joka todettiin innostavaksi ja asiantuntevaksi. Ilmapiiriltään opintojaksot olivat miellyttäviä: niillä koettiin olevan matala kynnys kysymiseen ja asioista keskusteleminen oli helppoa. Opintojaksojen keskustelevasta ja yhteisöllisestä luonteista huolimatta opiskelija koki kuitenkin olevansa itse vastuussa oppimisestaan.
Lyhykäisyydessään voi todeta, että opiskelijan työelämätietämystä konkreettisella tavalla lisäävä opintojakso on paljon keskustelua sisältävä kontaktiopetusjakso - opetusmuoto, jota on viime vuosina vähennetty yliopisto-opinnoista reippaasti resurssisyihin vedoten.
TIIVISTELMÄ SEMINAARIALUSTUKSESTA (2011)
Virtanen, A. 2011. Miten suunnitella ja toteuttaa työelämälähtöinen yliopistokurssi? Alustus pidetty Tutkimustoiminnan ytimessä -seminaarissa (TUVAKO) Tampereella 27.1.2011.
Kerroin alustuksessa opetuskokeilustani, jonka suunnittelin ja toteutin syksyllä 2010 hyödyntämällä Hyvien käytänteiden tutkimuksessa saamiamme tuloksia (mm. Virtanen & Tynjälä 2010). Seminaarityyppiseksi suunnittelemani kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen aineopintotasoinen sisältökurssi (4x4h) sisälsi keskusteluja, lyhytmuotoista luennointia, opiskelijoiden omalla ajalla valmisteltuja lyhytmuotoisia kirjallisia tehtäviä sekä pari- ja ryhmätöitä, jotka esiteltiin toisille seminaareissa. Opintojaksoon ei kuulunut tenttiä, joskin poissaolot tuli suorittaa korvaustentin avulla.
Oppimistuloksiltaan opintojaksoni sijoittui hyväksi osoittautuneiden opintojaksojen (mm. Virtanen & Tynjälä 2011) ja perinteisen yliopistokoulutuksen (mm. Virtanen & Tynjälä 2010) välille. Kurssini opiskelijat kokivat oppineensa esimerkiksi yhteistyötaitoja ja vuorovaikutustaitoja vähemmän kuin hyväksi osoittautuneilla opintojaksoilla arvioitiin opittavan, mutta enemmän kuin niitä yliopistokoulutuksen aikana yleensä näytetään opittavan. Arvelisin syynä oppimistulosten välimaastoon sijoittumiselle olevan, että opintojaksoni oli pedagogisilta piirteiltään jonkin verran luentomaisempi (perinteisempi) kuin hyvien käytänteiden opintojaksot, mutta keskustelevampi kuin mitä yliopistokoulutus perinteisesti on. Alustavien tulosten perusteella näyttää myös siltä, ettei kokemusten jakamisessa eikä teorian ja käytännön yhdistämisessä päästy opintojaksollani aivan samalle tasolle kuin hyvien käytänteiden tutkimuksen opintojaksoilla. On kuitenkin huomattava, että hyvien käytänteiden tutkimuksen kolme opintojaksoa perustuivat pitkän, jopa tutkimusperustaisen kehittämistyön varaan, kun oma kurssini oli yksittäisesti suunniteltu ja toteutettu opintojakso, jolle ei ainakaan toistaiseksi ole jatkoa tiedossa. Hyvien käytänteiden opintojaksojen opettajat olivat myös pitkään yliopistossa toimineita opettajia, useimmiten väitelleitäkin, ja heillä kaikilla oli – tavalla tai toisella – hyvät yhteydet työelämään.
Vaikka tulokset alustavia ovatkin (aineistonkeruu opetuskokeilun osalta oli alustuksen aikaan vielä kesken), vahvistavat ne käsitystä siitä, että yliopistokoulutuksessa – koulun penkilläkin istuen – on mahdollista oppia työelämän kannalta oleellisia tietoja ja taitoja. Opetus on vain tällöin suunniteltava toimimaan mahdollisimman pitkälle teorian ja käytännön rajapinnalla, jota edesauttaa etenkin opettajan hyvät yhteydet yliopiston ulkopuoliseen työelämään. Opetuksen on sisällettävä runsaasti keskustelua, yhdessä tekemistä, kokemusten jakamista ja hyödyntämistä sekä aitoja tilanteita ja ongelmia työelämästä. Opintojakson ilmapiirin eteen on oltava valmis tekemään töitä, jotta kynnys osallistua keskustelemaan pysyisi matalana. Opetusmuotoa voisi myös luonnehtia katoavaksi luonnonvaraksi yliopistossa, sillä monissa laitoksissa etenkin pienimuotoista kontaktiopetusta on viime vuosina karsittu rajusti.
YHTEENVETO POHJOISMAISESSA KASVATUSTIETEELLISESSÄ KONGRESSISSA (NERA 2011) ESITETYSTÄ POSTERISTA
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2011. Developing generic skills in university: a pedagogical perspective. Posteri esitetty Pohjoismaisessa kasvatustieteellisessä kongressissa (NERA) 10.-12.3.2011. Suomi, Jyväskylä.
Posteri esittelee keskeiset tulokset hankkeestamme, jossa on tutkittu kolmea työelämätaitojen oppimisen kannalta hyväksi osoittautunutta opintojaksoa. Monipuolisen aineiston avulla (opiskelijakyselyt N=163, n=123; opettajahaastattelut n=9, opetuksen havainnointi 4x2h) olemme tarkastelleet, 1) mitä opiskelijat kokevat oppineensa opintojaksojen aikana ja 2) millä tavoin opintojaksot pedagogisesti rakentuvat.
Oppimistuloksiltaan opintojaksot eroavat perinteisestä yliopistokoulutuksesta. Kun yliopistokoulutuksessa perinteisesti opitaan mm. tiedonhankinnan ja analysoinnin taitoja sekä itsenäistä työskentelyä (mm. Virtanen & Tynjälä 2010), niin näillä opintojaksoilla opitaan omaan alaan ja konkreettiseen tekemiseen ja reagointiin liittyviä taitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi oman alan perustaidot, yhdessä tekemisen taidot sekä tilanteissa toimiminen luovasti ja ennakoiden.
Opintojakson pedagogisia piirteitä voisi luonnehtia lyhykäisyydessään siten, että niissä hyödynnetään pitkälti työelämän tekemisen muotoja eli opintojaksoilla käytetään opetusmuotoina eniten keskustelua, kuuntelua sekä yhdessä muiden kanssa tekemistä ja toimimista. Ilmapiiri opintojaksoilla koetaan myönteiseksi. Opetus toimii vahvasti teorian ja käytännön vuorovaikutuksessa; esimerkiksi opettaja jakaa kokemuksiaan opiskelijoille, samoin opiskelijat jakavat omia kokemuksiaan muille. Opetuksessa hyödynnetään myös aitoja ongelmia ja tilanteita työelämästä. Opettajien työelämäyhteyksiä voidaan luonnehtia vahvoiksi. Opintojaksot näyttävät perustuvan pitkäjänteiseen kehittämistyöhön, ja niitä ollaan yhä valmiita kehittämään edelleen.
(Posteri on saatavilla sähköisessä muodossa. Ota yhteyttä.)
Lisätietoja esityksistä antaa tutkija Anne Virtanen (sähköposti: anne.virtanen[at]jyu.fi tai puhelin: 014–2603218).
|
|
|