Peda.net > Verkkoveräjien etusivu > Sastamala > Äetsän Sarkia-lukio > Strasbourgin matka > PALAUTETTA >

PALAUTETTA

YLLÄPITOON >>    

Kommentteja matkasta:

- Ruisleipää tuli Ranskan voisarvia syödessä ikävä (Eeva)
- Ranskalaiset (varsinkin miehet) olivat mukavia, rentoja ja todella kohteliaita (Iiris)
- Saksa oli täynnä tuulivoimaloita (yleinen mielipide)
- Coka Colaa tuli juotua vähän liiankin paljon (joka päivä muutama kymmenen litraa), ja vettä tuskin ollenkaan (Iiris, Sarita, Eeva, Santeri)
- Euroscola-päivässä pääsi näkemään muita Eurooppalaisia nuoria ja Euroopan parlamenttitalo oli todella vaikuttavan ja kauniin näköinen
- Suihkussa mahtui tuskin kääntymään
- TV-ohjelmat olivat ranskaksi dubattuja
- Hotelli oli lähes laadukas
- Unkarilaiset opetti jotain lauseita ja toisin päin
- Radiokanavat olivat vähän laadukkaampia kuin suomessa (Iiris, Eeva, Sarita)
- Oppi arvostamaan Mäkkiä (Iiris, Emma, Eeva)
- Suomalaset ovat kovaäänisiä (Emma)
- Kirkkoja löytyi joka nurkan takaa
- Hienoja autoja, keskustassa Piaggiot
- Oli lämmin ilma ja piti olla t-paidoilla :D
- Siellä soi hyvät musiikit

 

Teksti

Neljän päivän matka Strasbourgiin oli mahdottoman hieno kokemus. Ranska osoittautui kauniiksi ja vieraanvaraiseksi maaksi. Ihmiset eivät aina ymmärtäneet kovinkaan paljoa englantia, mutta yrittivät silti aina parhaansa ja olivat erittäin ystävällisiä. Myös ruoka oli erittäin hyvää, ja etenkin joka-aamuinen kroisantti-aamiainen kelpaisi mieluusti täällä kotosuomessakin.

Päivämme Euroopan parlamentissa oli opettava ja mielenkiintoinen. Pidin puheen koulustamme, mikä jännitti kovasti, mutta luonnistui lopulta ihan hienosti. Sen ansiosta tutustuin myös muiden maiden puheenpitäjiin ja heidän ystäviinsä, mikä teki päivästä vielä entistä paremman. Illalla lähdin paikalta monta kokemusta ja yhteystietoa rikkaampana, aivot pullollaan Euroopan unionin ihmeitä.

Matkamme Strasbourgiin onnistui mielestäni kaikin puolin hienosti, eikä mieleen jäänyt kuin hyviä muistoja. Toivon, että minulla on mahdollisuus päästä vastaaville ainutlaatuisille matkoille vastaisuudessakin!

Miia S.

 

Pitkä ja Eurooppa-tiedon täyteinen päivä väsyttää ja viihdyttää



On syyskuun viimeisen päivän aamu, joka on Strasbourgissa aurinkoinen ja miltei kesäisen lämmin. Me, Äetsän Sarkia-lukion porukka, odotamme innolla Euroopan parlamentissa vierailua, joka vie koko perjantaipäivän. Matkalla parlamenttitalolle ihailemme Strasbourgin kauniita rakennuksia sekä tarkkailemme vilkasta liikennettä. Kun edessä näkyy kaupungin katukuvasta erottuva parlamenttirakennus, alkaa tunnelma meidän porukassa käydä odottavaksi ja jännittyneeksi. Ensimmäisenä, kun näemme muiden maiden opiskelijoiden kävelevän parlamenttitalon sisäänkäyntiä kohti, pohdimme, olemmeko pukeutuneet liian arkisesti.
Arkinen pukeutuminen unohtuu nopeasti, kun ihailemme Louise Weiss -rakennusta lähietäisyydeltä. Joka ikinen pieni yksityiskohta on selvästi suunniteltu tarkasti jo rakennuksen ulkopuolella, mutta piinallisen sisälle jonottelun ja turvatarkastuksen jälkeen meille avautuu upea ja hienosti sisustettu parlamenttitalo sisäpuolelta. Ei varmasti ole rahaa säästelty sitä rakennettaessa. Vaikka räikeä, kukkakuvioinen kokolattiamatto, jota on käytetty muutamissa parlamenttitalon osissa, ei herätä suurta ihastusta, on kokonaisuutena parlamenttirakennuksen sisätilat silmää miellyttävän näköisiä. Myös istuntosali, joka jo sanana herättää mielikuvan tylsästä tilasta, on erittäin kaunis. Erityisesti huomion kiinnittää upea valaistus, johon kuuluu muun muassa aaltoilevassa katossa oleva valaisinmeri.
Saamme heti päivän alussa rinnuksiin liimattavat keltaiset tarrat, jotka kertovat, mihin pienryhmään kuulumme, mistä tulemme ja minkä nimisiä olemme. Tarrat rinnuksissa menemme syömään aamupalan, joka perinteiseen ranskalaistyyliin on suklainen kroisantti. Aamupalan jälkeen päivän varsinainen ohjelma alkaa ja meidät johdatetaan istuntosaliin, jossa vietämmekin seuraavat kolme puuduttavaa tuntia istuen parlamenttiedustajien paikoilla.
Päivän ainut virallinen kieli ei ole englanti, joten saamme usein istua kuulokkeet korvillamme ja kuunnella täydellistä englantia puhuvan tulkin käännöstä kerrotusta asiasta. Istuntosalin ohjelmaan kuuluu Euroopan parlamentin sekä Unionin toiminnan selostusta, mutta ihan pelkäksi luennoinniksi ei kolmetuntinen mene. Jokainen koulu on valinnut joukostaan opiskelijan, joka esittelee oman koulunsa kaikille täpötäydessä istuntosalissa. Kun opiskelijat esittelevät koulujaan, taustalla pyörii diaesitys paikalle tulleista opiskelijoista sekä heidän kotimaistaan kuvien muodossa. Oman koulumme esittelee Miia Susi, joka on tehnyt esittelypuheensa täysin ilman opettajan apua, mutta ei sitä olisi kaivattukaan, sillä esittely sujuu häneltä kuin luonnostaan. Istuntosalissa meille esitetään myös Euroopan, Euroopan parlamentin sekä unionin asioihin liittyviä kysymyksiä, joihin saamme vastata äänestyspainikkeita painellen. Vielä ennen lounaalle siirtymistä salissa käydään kiivasta keskustelua Euroopan asioista, mihin toiset opiskelijat ovat selvästi paremmin valmistautuneita kuin toiset.
Lounastauon ajaksi meille on järjestetty Eurogame-peli, jota pelataan neljän hengen joukkueissa. Jotta peli ei kävisi liian tavanomaiseksi, on jokaisen joukkueen jäsenen oltava eri maasta kotoisin. Peli on tietokilpailu, mutta ei aivan tavallinen, sillä jokainen kysymys on esitetty eri Euroscola-päivän osallistujamaan kielellä. Joukkueet kiertävät ympäri ravintolaa kiireisesti oikeita vastauksia etsien. Oikeita vastauksia tärkeämpää on kuitenkin tutustuminen joukkueen jäseniin, sillä päivän ajaksi ei ole varattu juurikaan aikaa toisiin tutustumiselle. Kun olemme saaneet pelit pelattua ja lounaat syötyä, meidät jaetaan pieniin keskusteluryhmiin, jotka löytää helposti rinnuksissamme olevan tarran symbolin perusteella. Joillakin on tarrassaan nuoli, toisilla vinoneliö, lopuilla joitakin muita symboleja. Jokainen symboli merkitsee jotakin ryhmää, esimerkiksi vinoneliö on ryhmä, jossa keskustellaan vapaaehtoistyöstä. Ryhmien aiheet ovat kaikki ajankohtaisia, esimerkiksi vapaaehtoistyö on otettu siksi keskusteluaiheeksi, että tänä vuonna vietetään vapaaehtoistyön teemavuotta Euroopassa.
Jokainen ryhmä viedään keskustelemaan aiheistaan eri saleihin, jotka ovat kuin pieniä istuntosaleja. Ryhmästä valitaan yksi, joka esittelee ryhmän aikaansaannoksen iltapäivällä istuntosalissa sekä yksi, joka kertoo pienryhmässä vallinneesta tunnelmasta sekä ryhmätyöskentelyn sujuvuudesta. Valinnan jälkeen alkaa työskentely ryhmässä. Toiset ryhmät jakavat pienryhmän vielä pienempiin ryhmiin, toiset toimivat isona ryhmänä. Kaikki ryhmät kuitenkin keskustelevat ahkerasti, toiset ehkä hieman enemmän aiheesta kuin toiset. Toisilla ryhmän jäsenillä on paperit täynnä oman ryhmänsä aiheeseen liittyviä ehdotuksia, toiset tuovat keskustelun mukana tulleita ajatuksiaan ilmi. Jotkut ovat selvästi valmistautuneet koulussa opettajan johdolla, koska he osaavat esittää ehdotuksia aiheisiin, joita muut eivät välttämättä edes ymmärrä. Me suomalaiset lähdimme matkaan ilman suurempaa perehtymistä aiheisiin, joten esitämme suunnittelemattomia näkemyksiämme tilanteiseen sopien.
Päivän päätteeksi kokoonnumme jälleen istuntosaliin, jossa ihan aluksi käydään läpi pienryhmien aikaansaannokset. Ryhmien esittelijät pääsevät ylväästi istumaan salin eteen, missä aluksi istui virkamiehiä esittelemässä parlamentin toimintaa. Jokaisen ryhmän näkemykset nousevat hyvin esiin, joten esittelijöiden valinnassa on selvästikin onnistuttu. Toiset opiskelijat uskaltavat rohkeasti esittää vastaväitteitä, omia mielipiteitään ja kysymyksiään ryhmän esittelijälle. Saamme myös äänestää, olemmeko samaa mieltä ryhmän kanssa. Jokaisen nuoren mielipide saadaan niin hyvin esiin. Loppupäivästä on saatu huomattavasti viihdyttävämpi kuin aamupäivän liian pitkästä luennointiosuudesta. Enää parlamenttiedustajien penkeillä istuminen ei tunnu niin puuduttavalta kuin päivän aluksi.
Eurogame-pelin finaali pelataan istuntosalissa. Parhaat joukkueet pääsevät salin eteen edustamaan ja vastaamaan muutamiin kysymyksiin. Kilpailuhengen kohottamiseksi heidät puetaan erivärisiin vaatteisiin, joiden avulla joukkueet erottuvat toisistaan selkeästi. Myös opiskelijat, jotka eivät päässeet pelin finaaliin asti, saavat osallistua musiikkikysymyksiin äänestyspainikkeita käyttäen. Eurogame-pelin tulosten selvittyä voittajat saavat pokaalit, minkä jälkeen jaetaan vielä muutamat diplomit joillekin opettajista. Päivä päättyy Eurooppa-hymniin, jonka aikana koulujen esittelijät pääsevät kantamaan osallistujamaiden lippuja, mikä herätti muissa nuorissa hieman hilpeyttä. Raskaan päivän jälkeen on helppo hymyillä monta kokemusta rikkaampana. Jokainen opiskelija on varmasti saanut päivän aikana uutta tietoa kannettavakseen. Hetkeksi kaupungille pääseminen raskaan Euroscola-päivän jälkeen on juuri sopivaa rentoutumista päivän päätteeksi.

Kaisa Jalonen, II vsk