Oheisissa kuvissa näkyy, miten valo taittuu vedessä vähemmän, kuin ilmassa. Käytimme kokeessa 5cm polttovälin linssiä. Veteen olimme sekoittaneet taululiidun pölyä ja savun saimme aikaan suolahaposta(HCl) ja ammoniakista(NH3).
|
Jälkikuvat ovat aistifysiologinen, silmän näkösolujen toimintaan palautuva ilmiö, joka poikkeuksetta jokaisella esiintyy kun tarpeeksi pitkään tuijotetaan liikkumattomin katsein yksiväristä kohdetta, ja siirretään sen jälkeen katse tasaharmaalle taustalle. Tällöin silmän verkkokalvolla olevat näkösolut tuottavat taustapinnalle ikään kuin heijastuksena, vastavaikutuksena, alkuperäisen ärsykekuvan muotoisen mutta vastaväriä olevan jälkikuvan. Jälkikuville on ominainen sellainen piirre, että ne näyttävät heijastuvan tyhjälle tuijotuspinnalle sitä suurempana mitä kauempana pinta on (ns. Emmertin laki). Jälkikuva on siis aistielimessä, silmässä, syntyvä toiminnallinen reaktio, jonka seurauksena näköhermot tuottavat näkövaikutelman, joka "oikeasti" sijaitsee näköelimissä ja aivoissa, mutta joka silmän linssien läpi näennäisesti sijoittuu sille etäisyydelle jossa tausta on. Tällöin se siis vastaa näennäiseltä kooltaan taustalle verkkokalvolta heijastuvaa projektiota.
|
Jälkikuvia voidaan myös katsoa itse väritetyistä kuvista, valmiita ei tarvitse etsiä. Hyvin näkyviä värejä ovat esimerkiksi punainen ja vihreä. Kuvioiden tulisi olla selkeitä.
|
