|
Ekumenia-sanalla on useita merkityksiä. Sillä tarkoitetaan mm. koko asuttua maanpiiriä, koko Rooman valtakunnan kattavaa, koko kristillistä kirkkoa kattavaa, tai asiaa, joka on voimassa kaikkialla kristillisessä kirkossa. Kristillisen kirkon yhteydessä ekumenialla tarkoitetaan eri Kristillisten yhteisöjen ja eri kirkkokuntien välisiä yhteistyö- ja yhteyspyrkimyksiä.
Ekumenia tulee kreikan sanasta oikoumene, joka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä.
Sanalla voidaan viitata kristinuskon maailmanlaajuiseen lähetystehtävään, kahden tai useamman kirkon välisiin suhteisiin, tai sellaiseen toimintaan, joka pyrkii edistämään kristittyjen ykseyttä. Liikkeen tavoitteena on toisistaan erille ajautuneiden kirkkojen saattaminen keskinäiseen yhteyteen, mutta kirkkojen välisten eroavaisuuksien takia liikkeellä on omat ongelmansa. Keskeisimmät ekumeeniset ongelmat liittyvät kasteen, ehtoollisen ja kirkollisen viran erilaisiin tulkintoihin.
|
Kaikki suuret kirkot hyväksyivät vanhalla ajalla muotoillut yhteiset uskontunnukset. Kirkoilla oli yhteinen teologia 700-luvulle asti, mutta 1000-1500 luvuilla kristikunta hajaantui moniin erillisiin kirkkokuntiin. 1700- luvulla pietismin parissa syntyi jälleen ajatus kristittyjen ykseydestä, ja 1800- luvulla kristillisen lähetystyön lisääntyessä perustettiin yhteiskristillisiä maailmanliittoja, esim. NMKY, NNKY ja Ylioppilaiden kristillinen maailmanliitto.
Nykyaikaisen ekumeenisen liikkeen katsotaan saaneen alkunsa Edinburghin lähetyskonferenssista 1910. Toiminta alkoi kahdesta erilaisen painotuksen omaavasta liikkeestä:
-Faith and Order (oppi ja kirkkojärjestys) -liike keskittyi opin ja järjestysmuodon pohtimiseen
-Life and Work (elämä ja työ) -liike taas edusti käytännöllisempää ekumeniaa.
1948 Amsterdamissa syntyi Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) Faith and Order- ja Life and Work-liikkeiden yhteen sulautumana . Kirkkojen maailmanneuvostoon kuuluu tällä hetkellä yli 340 jäsenkirkkoa. Siihen kuuluu protestanttisia, ortodoksisia sekä Aasian ja Afrikan nuoria kirkkoja, ja vaikka katolinen kirkko tarkkailee järjestöä, se ei ole sen jäsen.
KMN toimii kansallisina neuvostoina, esim. Suomen Ekumeeninen Neuvosto, harrastaa laajaa humanitaarista avustustoimintaa. Järjestö on yhteistyö- ja keskusteluelin, sillä ei ole määräysvaltaa jäsenkirkkojen toimintaan. Järjestöllä on yleiskokous joka 7. vuosi. Järjestön eräänlaisia iskulauseita ovat "Usko ja todistus" (mm. lähetystyö), "Oikeudenmukaisuus ja palvelu" (mm. humanitaarinen toiminta) ja "Kasvatus ja uudistus" (mm. nuorisotyö ja julkaisutoiminta).
Nykyään ekumeniaa harrastetaan eri tasoilla. On kansainvälistä, eli ns. korkeantason ekumeniaa (esim. KMN), sekä paikallistason yhteistyötä (esim. paikalliset ekumeeniset neuvostot)
|
Ekumenian tuloksiksi voi sanoa asiat, joista ortodoksinen ja katolinen kirkko ovat päässeet yksimielisyyteen. Vuonna 1965 katolinen ja ortodoksinen kirkko purkivat toistensa ylle langettamat kirkonkiroukset ja esittivät keskinäiset anteeksipyynnöt. Kirkot tekevät myös yhteistyötä KMN: projekteissa. Vuonna 1996 tehtiin Porvoon julistus, jossa allekirjoittaneet kirkot toteavat yksimielisyytensä kristillisestä opista. Käytännössä ne tunnustavat toistensa jäsenet ja papit oikeutetuiksi toimimaan kaikissa allekirjoittajakirkoissa. Vuonna 1999 tehtiin yhteinen julistus vanhurskausopista (oppi siitä miten ihminen pelasutt) katolisen ja luterlaisen kirkon välillä.
Ekumenian haasteena on kirkkojen näkemyserot. Toisten kirkkojen mielestä kaste pitäisi antaa lapsena, toisten mielestä vasta aikuisena. Virkakäsityksestä ollaan myös eri mieltä. Pitäisikö pappien elää selibaatissa, sallitaanko naispappeus ja mikä on paavin asema? Ehtoollisen merkityksestä ollaan myös eri mieltä joissain kirkoissa. Haasteena on myös kristillisten kirkkojen suuntauksien määrä, joka on yhä suuri.
|
|
