Wiccalaisille kahdeksan sapattia ovat tärkeitä juhlapyhiä. Yhdessä ne muodostavat Vuodenkierron. Sapateissa juhlitaan vuodenaikoja, maanviljelykseen kuuluvaa kyntämistä, kylvämistä ja sadonkorjuuta, sekä Jumalattaren ja Jumalan kiertokulkua. Näitä juhlapyhiä on isoja ja pieniä. Suurissa sapateissa juhlistetaan entisaikojen tavoin tulta ja tuli elementtinä on esillä näissä seremonioissa kynttilöiden muodossa. Pienet sapatit ovat päivänseisauksia ja -tasauksia.
Lammas, jota juhlitaan 1. elokuuta, on ensimmäisen sadonkorjuun juhla. Lammas on kuolevan ja ylösnousevan Jumalan juhla, johon uhraamisesta ja kuolemasta kertovat tarinat liittyvät. Usein uhraamiseen liittyvät käsitykset perustuvat väärinkäsityksiin tai vääriin tulkintoihin. Lammas kuvastaa syksyn ensi satoa ja sen hedelmiä.
Imbolgia vietetään 2. helmikuuta. Tuolloin on hetki jolloin luonnon on aika herätä talviunestaan. Tällöin on sopiva aika siunata siemenet ja työkalut. Imbolgin aikaan kaikki herää eloon; sitä kusutaan myös Neidon juhlaksi. Tänä aikana koti riisutaan viimeisistäkin ikivihreistä kasveista.
Oestre eli Kevätpäiväntasaus on aika, jolloin yö ja päivä ovat samanpituiset. Kuten kaikkien päiväntasausten ja - seisausten suhteen, myös Oestren päivämäärä vaihtelee vuosittain. Yleensä sitä juhlitaan 21. 3. Oestrena painotetaan oman tasapainon etsiskelyä, koska yö ja päiväkin ovat silloin tasapainossa. Kevätpäiväntasauksena siunataan siemenet, jotta ne kasvaisivat paremmin. Tuolloin Jumalatar herää talviunestaan. Jumalatarta juhlitaan Neitona ja Jumalaa hänen Veljenään tai Aurinkojumalana.
Beltane on sapatti, jota vietetään 1. toukokuuta. Se on toiseksi tärkein sapatti, karkauspäivä, jolloin elävien ja kuolleiden maailman välinen raja on kaikkein ohuimmillaan. Vainajia tervehditään ja juhlitaan. Beltanena on rakkautta ilmassa. Juhlapyhä on hyvin suosittu aika hääseremonialle; Kätten Yhteenliittämiselle.
Lithaa vietetään 21. kesäkuuta, kesäpäivänseisauksen aikaan, jolloin päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään. Lithan aikaan Jumalaa kunnioitetaan Aurinkojumalana ja Jumalatarta Maaäitinä. Tähän aikaan liittyy myös menestyksen ja intohimon juhlistaminen. Lithana Tammikuningas luovuttaa valtansa takaisin Piikkipaatsamakuninkaalle, joka hallinnoi vuoden vähenevää puolta. Kesäpäivänseisauksena Aurinko on vahvimmillaan, mutta vähitellen sen voima alkaa heikentyä. Lithan aika on otollinen kodin puhdistamiseen negatiivisista ja vahingollisista energioista.
Syyskuun sapatin Madronin päivämäärä vaihtuu vuodesta toiseen, mutta useat juhlivat sitä syyskuun 21. päivänä. Samaan aikaan sijoittuu syyspäiväntasaus; silloinkin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. On aika etsiä omaa, sisäistä tasapainoaan ja korvata vanha uudella. Madron on Parantajain, Oikeudenjakajan ja Vankien Vapauttamisen juhla. Madronin tarinan mukaan sen aikaan Jumalatar laskeutuu Manalaan, mikä ilmenee luonnon heikkenemisestä talven vallan alle. Myös Sadonkorjuun Herra hyvästellään korjaamalla hänet sadon mukana ja kylvämällä hänen siemenensä maahan. Madron on noitien kiitospäivä.
Samhain on wiccalaisten tärkein sapatti, wiccojen uusivuosi. Se on myöskin viimeinen, eli kolmas, sadonkorjuun juhla. Juhla alkaa 31. lokakuuta, mutta se huipentuu vasta keskiyön aikaan, ja juhlamenot saattavat jatkua vielä seuraavana päivänä. Samhainista alkaa vuoden synkin aika. Sen perinteisiin kuuluu kynttilän sytyttäminen ikkunaan. Kynttilän tarkoituksena on johdattaa edesmenneiden tuttujen henget kotiin, mutta se voi myös torjua ne henget, joita ei haluta vierailulle. Tuoleja aseteltiin eri paikkoihin näkymättömiä vieraita varten. Wiccalaiset uskovat, että Villin Metsästyksen aika alkaa Samhainina. Myyteissä kerrotaan sarvekkaasta Jumalasta, joka koirineen kokoaa vitkastelevien ja varomattomien sielut. Se jatkuu talven yli. Samhain on juhla, jolloin wiccat pyytävät opastusta Vanhan Naisen rooliinsa siirtyneeltä Jumalattarelta. Oppien tulkintaan wiccalaiset käyttävät muun muassa Tarot-kortteja tai kristallipalloa. Ylipappi voi myös kutsua Vanhan Naisen ylipapittaren ruumiiseen, jolloin tiedon keräily helpottuu.
Yulea, Talvipäivänseisausta, wiccat juhlivat 21. joulukuuta. Kun päivä alkaa pidentyä koittaa uusi aurinkovuosi, Jumalaisen lapsen syntymä. Tänä sapattina Aurinko syntyy uudelleen. Wiccojen myyttien mukaan seisauksen yönä iloittiin esi-isien odottaessa kuningas Aurinkoa, joka lämmitti routaista maata auttaen sitä jaksamaan eteenpäin. Kasvukauden uudesta alkamisesta muistuttavat wiccojen kodeissa runsas viherkasvien määrä. Yulen aikana Villi Metsästys on kiihkeimmillään, yöllä ei siis kannata oleskella ulkona pitkään.
|
