KUKKURAMÄEN KUULUMISIA
Rakkaat lukijat
Porvoonjoen rannoilla on asuttu vuosituhansia. Muualla Suomenniemellä huojuivat vielä ikihongat ja niiden katveessa tallustelivat sudet ja karhut, kun täällä jo valmistettiin taidokkaita kivikirveitä ja pyydystettiin
pienriistaa kehittyneillä ansoilla. Opittiin viljelemään hedelmällisiä rantamaita. Alettiin rakentaa pysyviä asuntoja. Kun välttämätön elanto oli turvattu, kaivattiin jotain muuta, henkisempää. Alettiin ymmärtää opin ja koulutuksen merkitys ihmisen kasvulle, henkisen minän kehittämiselle. Jokainen sukupolvi on tehnyt omat erehdyksensä, mutta aina on jaksettu alkaa alusta, lähteä uuteen yritykseen. Vain menneiden sukupolvien työn kunnioituksesta voi kasvaa uusi, voimakas yhteisö. Muistakaamme jo poisnukkuneita kerkkoolaisia kiitollisina siitä, että he vaivojaan säästämättä, talkoohengellä, loivat meille ne koulutyön puitteet, joista meidän on ollut helppo jatkaa eteenpäin. Vain se, joka antaa arvon esi-isilleen, voi itse luoda jotain pysyvää.
Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että itse olen saanut olla niin monta vuosikymmentä pienenä osana tätä sukupolvien ketjua. Muistelkaamme lämmöllä menneitä aikoja ja olkaamme valmiit uutta luoviin, elinkelpoisiin ratkaisuihin Kerkkoomme parhaaksi!
Kerkkoossa huhtikuussa 2001
Anneli Vänttinen
Kerkkoon koulun opettaja
vuosina 1959-1998
|