|
|
Nilsbyn_koulun_VESO_30.01.2010_-_EDUCA_2010.doc 132 kt 02.02.2010
|
|
1. Perehtyminen EDUCA-messujen tarjontaan verkon kautta. Luentojen ja seminaarien valinta.
2. Matka Helsinkiin, Messukeskukseen 30.01.2010
3. Koulutusmatkan synnyttämien ajatusten kirjaaminen
4. Reflektointikokous 02.02. (Keskustelu näyttelyiden ja luennojen herättämistä kysymyksistä)
|
Tällaisia ajatuksia EDUCA herätti:
"- Outi Mäenpää sanoi samaa mitä Sydänmaanlakka : " Ole läsnä, kuuntele"
- Miten tulevaisuuden opetusteknologia voi antaa itse oppimiselle. Nopeutuuko ja helpottuuko oppimisprosessi teknologian myötä? Hyöty lapselle on pidettävä mielessä aina hankintoja tehdessä?
- Englannin kirjasarjan hankinta? Mitä asioita huomioimme sarjaa vaihtaessa?"
"Elämä on jotakin, joka tapahtuu meille sillä aikaa, kun meillä on kiire tehdä muita suunnitelmia." Tämä oli Matti Jäntin eräänä iskulauseena, vaikka olikin ilmeisesti osaksi lainaus. Hän käsitteli mm. ajankäyttöä ja fyysistä kuntoa. Hän puhui ulkoisista ja sisäisistä tavoitteista ja siitä miten ne vaikuttavat ihmiseen.
Outi Mäenpää kertoi kehonkielestä ja siitä kuinka tärkeää on käyttää kehonkieltä, joka ei ole ristiriidassa sanallisten viestien kanssa. Kehonkieli kuitenkin voittaa aina. Hän puhui myös siitä miten tärkeää on, että esim. opettajat osaavat vaihtaa nopeasti statustaan sopivaksi tilanteen mukaan.
Seurasimme hetken Sibelius-Akatemian lavan äärellä ... heidän vetämänsä musiikilliset jutut voisivat olla mukava kouluttautumisaihe.
Taika -lehteä esiteltiin messuilla ja siinä on mukavia ja tuoreita ohjeita mm. tekstiilityöhön. Voisimme tilata tämän lehden vuosikerran.
En ehtinyt tutustua tällä kertaa SMART Boardin käyttöön matematiikassa tai kuvataiteessa, mutta nekin olisivat kiinnostaneet.
Jotakin elokuvan käsittelyyn tuotettua ilmaista materiaalia tilasin, koska elokuvamateriaalia on kaiketi myös cd:llä. Lupasivat lähettää suomenkielisenä, joten odotellaan...
Aikaa oli lopulta aika vähän, joten kaikkea en ehtinyt kiertää, mutta retki oli silti antoisa."
"Messut olivat mielenkiintoiset ja hyödylliset. Erityisesti mieleen jäi Outi Mäenpään luento omasta olemuksesta opetuksessa. Oli hienoa, että luento oli suunattu juuri opettajille, se herätti ajattelemaan omaa toimintaa, elehtimistä ja vuorovaikutusta luokassa. Erityisen mielenkiintoisia olivat statusasiat. Vaikka asia oli osittain ihan entuudelta tuttua, on silti hyödyllistä palata asiaan aika ajoin. Sen sijaan aamun luento (Matti Jäntti/Elämäntavoilla elämänhallintaa) oli täysin turha. Opettajat luultavasti tietävät itsekin, että pitää syödä terveellisesti ja liikkua. Sibelius-akatemian Laulubussi oli hauska. Valitettavaa oli, että hyviä seminaareja meni samaan aikaan. Ei päässyt kaikkiin, joihin olisi halunnut.
Näytteilleasettajia oli mielestäni riittävästi ja riittävän erilaisia. Harmi vain, ettei ehtiny kiertää koko aluetta. Mukaan tarttui paljon esitteitä ja materiaalia, jota voi hyödyntää. Kyllä tällaiset messut aina nostavat pienen kutinan siitä, mitä kaikkea voisi oppilaiden kanssa tehdä. Aina ei tietenkään ole aikaa kaikkeen mukavaan puuhasteluun, mutta paljon on itsestä kiinni. Mietin, että minun ainakin pitäisi vielä tarkemmin suunnitella opetusta ja etsiä uusia tapoja tehdä asioita. Messuilla oli myös paljon esillä sellaisia opetusvälneitä, joita itse tahtoisi kokeilla ja käyttää (esim. Arkimatikkaa, erityisopetuksen välineitä, pelejä, soittimia jne.)"
"Hannele Cantellin luennolla opettajien kokemuksista esiteltiin erilaisia opettajastereotypioita, jotka ylläpitävät jämähtänyttä mielikuvaa opettajan asemasta ja työstä. Stereotypioiden näkyviksi tekeminen on tärkeää siksi, että paremmin ymmärtäisi omia (ja kollegankin) tekemisiä ja saisi tarvittaessa välineitä muuttaa toimintaansa.
Opettajien omien kokemusten äänen pitäisi olla paremmin kuuluvilla ja nimenomaan kuulua pitäisi hyvistä tilanteista ja onnistumisista. Toisaalta opettajalle ovat tuttuja häpeän, ahdistuksen, syyllisyyden ja kiukun tunteet. Näistä ei myöskään puhuta, koska "jos tällaisia tuntemuksia on, ajattelemme epäonnistuneemme ammatillisesti". Cantellin mukaan hajuton, mauton ja vessassakäymätön opettajastereotyyppi onnistuu pysyttelemään kaukana tällaisestakin inhimillisestä, joten moni opettaja pysyy harhaluulossa, ettei oikealla lihaa ja verta olevalla opettajalla myöskään ole olemassa näitä tunteita.
Cantell ei tarkoita, että jokainen tunne ja tilanne pitäisi avata ja ruotia, mutta painottaa sitä, että hävetä näitä tunteita ei tarvitse. Ammatillisuus ilmenee ratkaisukeskeisyytenä: tunteita ei torjuta, vaan ne tunnustetaan ja hyväksytään, stereotypioiden olemassaolo ja vaikutukset tiedostetaan, tätä kautta itsen syyllistäminen vähenee ja työssä jaksaminen paranee.
- Sanoi se Cantell paljon muutakin, mutta tässä mielestäni ydin tiivistettynä!"
"Oli hyvä olla pitkästä aikaa samassa bussissa useamman länsi-turunmaalaisen koulun opettajan kanssa. Vaikka mitään kummempaa yhteistä ohjelmaa ei ollutkaan, oli se silti yhteisöllinen kokemus.
Itse EDUCA-tapahtumassa suurimman tilan veivät erilaiset opetukseen liittyvät kaupalliset tuotteet. – Olihan kysymys nimenomaan messutapahtumasta. Aikamme ISO TUOTE vaikuttaa olevan tällä ”Smart Board”, joka muuttaa taulun kosketusherkäksi alustaksi, jolloin tietokonetta ohjataan taululta käsin sitä, esim. sormin koskettamalla. Seurasin muutamassa näyttelypisteessä esittelijöiden työskentelyä, mutta en saanut sen kummempaa kipinää, vaikka olenkin jonkinmoinen laitefriikki. Laitteistot ovat tällä hetkellä kalliita, kuva-alaa häiritsevät varjokuvat eikä itse asioiden havainnollistaminenkaan vakuuttanut. – Uskallan väittää, että monipuolisesti liitutaulutekniikka käyttävä opettaja pystyy samaan havainnollisuuden tasoon kuin smard board-serkkunsa. Vieläpä niin, että virikkeitä ei ole liikaa ja opettajan oma persoona ei katoa tekniikan ja loputtoman virikemaailman varjoon. Lisäksi on vaarana, että opettaja alkaa liikaa nojata tekniikaan ja ohjelmistosuunnittelijoiden ratkaisuihin, ja hänen fokuksensa erkanee tilannetajusta ja opetussuunnitelman todellisista päämääristä.
On muistettava, että tietotekniikka ei sinällään pysty kauaa motivoimaan koulutyössä ellei sen käyttö ole mielekästä. Pedagogisesti huonosti suunniteltua ja järjestettyä opetusta ei pysty pelastamaan käyttämällä teknologian uusimpia saavutuksia. Motivaation ylläpitämiseksi tarvitaan opettajan/avustajan läsnäoloa ja ohjausta oppilaan tukena. Tutkimuksissa on havaittu opettajan kiinnostuksen oppilaita kohtaan olevan suorassa yhteydessä oppilaiden motivaatioon. (Roeser, R.W. , Midgley, C., & Urdan, 1996).
Olen itse valmis kokeilemaan Smart Boardeja. Mutta niitä tärkeämpänä pidän opettajan vuorovaikutustaitoja, siis ihmisten viisaan ja avoimen kohtaamisen osaamista.
Siispä…
Päivän ehdottomat kohokohdat olivat itselleni Outi Mäenpään luento ”Viesti tietoisemmin” ja Mirja Pyykön esitys ”Hyvä arki on korvien välissä”. – Niiden takia kannatti lähteä tapahtumaan. Mäenpää antoi arvokkaita ohjeita opettajan ja oppilaan kohtaamiseen ja Pyykkö etsi vastauksia kysymykseen, miksi aikamme on niin kummallinen kuin se on…Näistä kirjoitan myöhemmin lisää…"
"- Mäenpään luento hieno, helppo ja mukava seurata sekä ajatuksia herättävä
- Lasten kanssa toimiessa on hyvin tärkeää kiinnittää huomiota omaan elekieleensä; jos aikomuksena on kannustaa/rohkaista, tulee sen näkyä eleistä ja ilmeistä. Ei siis mitään "ylinäyttelemistä" vaan luonnollisesti.
- Erityislasten kanssa toimiessa (esim. kielenkeh. vaikeudet) elekielen ja non verb. viestinnän merkitys korostuu; sanoilla ei ole merkitystä
- Samoin vanhempien kanssa yhteistyötä tehdessä on tärkeää tiedostaa muutamia sudenkuoppia (vrt. avoin viestintä) --- on helpompi herättää luottamusta ja tunnetta "yhteisellä asialla olemisesta"
- Vuosikymmeniä elekielen merkitys on tiedostettu mm. liike-elämässä, on jo korkea aika alkaa toden teolla miettiä näitä asioita myös lasten kanssa työskennellessä. Itse käyn aika usein omien oppilaiden kanssa läpi tiettyjä eleitä ja ilmeitä esim. riitoja ja erimielisyyksiä setviessä."
"Ehdottamasti hienoin anti oli Soili Perkiön musiikkiliikuntakanavaan osallistuminen. Hän on uskomaton musiikkipedagogi, jollla on taito opettaa mielenkiintoisesti ja tuoreesti. Hän toteutti yhden työskentelyn tyhjän A4-paperin avulla ja kokonaisuus oli tosi hieno.. Tärkein kotiin tuomiseni olikin rytätty paperi, joka muistuttaa tästä työskentelystä. Totesin, että yksi opettajan tärkeimmistä työkaluista on varmasti mielikuvitus.. Totutuista työskentelytavoista irtautuminen vaatii rohkeutta ja uskallusta, mutta antaa taatusti paljon sekä itselle että myös oppilaille. Minusta ei koskaan tule Soili Perkiötä, mutta hänen jalanjäljissään on hyvä kehittää omaa opetustaan entistä monipuolisempaan ja mielikuvituksellisempaan suuntaan."
|
|
|
|
