Äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen verkkotyöskentely näyttää sopivan varsin hyvin. Oppiaineen ongelmana on usein se, että opiskelija kirjoittaa tekstinsä yksin, palauttaa sen opettajalle ja saa aikanaan arvioituna takaisin. Kirjoittamisen aikana hän ei välttämättä saa palautetta tekstistään eikä myöskään pysty muodostamaan kuvaa siitä, millaisia muiden opiskelijoiden kirjoittamat tekstit ovat ja millaisena hänen oma tekstinsä näyttäytyy opiskelijatovereiden tekstien joukossa.
Oppijat-kokeilun aikana eräs itseään heikkona kirjoittavana pitävä opiskelija totesi, että hän koki hyötyneensä suuresti siitä, että hän pääsi lukemaan muiden opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä oman kirjoittamisprosessinsa aikana. Hänen mukaansa muiden tekstien lukeminen antoi oivalluksia siitä, millaista sisältöä tehtävässä voi olla, ja auttoi hahmottamaan, miten omaa tekstiä voisi muokata. Motivaatiota lisäsi se, että opiskelutovereilta tuli myönteisiä kommentteja opiskelijan tekstistä.
Verkossa kirjoittaminen on toki haasteellista: eräs opiskelija totesi, että oman tekstin tuominen muiden nähtäväksi keskeneräisenä tuntui ikävältä. Tässä lienee lähinnä kyse siitä, mihin on totuttu: valmiin tekstin ihanteesta pitäisi pyrkiä siirtymään siihen, että oma teksti nähdään keskeneräisenä tuotoksena, jota voidaan muiden avulla hioa entistä paremmaksi. Toinen kokeilussa esille tullut haaste oli se, että opiskelijoiden toisilleen antamat kommentit saattavat jäädä sisällöltään melko ohuiksi. Kommentointi kaipaakin selkeää ohjausta, jolla voidaan tukea sitä, että opiskelijat pystyvät toistensa tekstejä lukiessaan kiinnittämään huomiota tiettyihin seikkoihin ja antamaan palautetta, josta voi olla hyötyä tekstin kirjoittajalle muokkaamisvaiheessa.
T. Jonna
Jyväskylän kaupunki