|
|
[ALKU, joka löytyy myös Vipinä-lehdestä:
Onko sosiaalinen media oikeasti sosiaalista?
Tämä tarina alkaa kirosanasta. Sosiaalinen media. Se on sitä samaa sarjaa kuin synergiaetu, turbulenssi, tuppeen sahatut laudat, laatuaika tai vakauttaminen. Sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä, jos ne eivät liity itseen, mutta jotka noin tuhannen kerran jälkeen nostattavan palan kurkkuun, sellaisen vatsahaponmakuisen palan. Yök.
Sosiaalinen media. S****** media. Twitter, Facebook, LinkedIn, bläädiblää – iso osa Muuramen lukion henkilökunnasta teki varsinaisen elämäntapauudistuksen ja liittyi tuohon kirottuun, kasvavaan joukkoon talven viimeisinä päivinä. Mikä lie ollut, pitkä pimeä talvi teki tehtävänsä ja sosiaalisti meidät facebookiin kertaheitolla, ja usko tai älä, jonkinlainen uusi maailma sieltä ”Liity”-painikkeen takaa löytyi. Ei ehkä parempi kuin entinen maailma, ei myöskään huonompi, mutta erilainen: uusi ulottuvuus tähän kokonaisuuteen nimeltä elämä.
Meistäkin moni oli kovasti vastaan. Facebook vie aikaa, sillä keräillään vain päänahkoja, ja oikea ihmisten välinen kommunikaatio jää toisarvoiseksi. Siellä raportoidaan vain vessassa käymiset ja jaellaan kyseenalaisia kuvia. Siellä on kaikenlaisia viharyhmiä, joissa hullut keräävät muita hulluja mukaansa. No niin on!
Se vie aikaa, ja kohta käy niin että linjat täytyy pitää auki, vaikka on vieraita talossa. Se ei ole mitään kirjallista viestintää vaan puolikielistä mongerrusta, jossa ei sanota mitään vaikka kommentoidaan koko ajan. Ja kohta ei osata puhua tuttujen kanssa kunnolla argumentoiden missään tai mitään, eikä kukaan ole kuitenkaan kiinnostunut mistään, mitä itse olet kommentoimassa! Näinkin varmasti on.
Mutta se on. On ja pysyy, ja on kaiketi turhaa ruveta haikailemaan elämään ennen facebookia tai muita sosiaalisia medioita. Aivan yhtä turhaa, kuin toivoa elämää ilman kännyköitä, tai no, vaikka ilman sähköä. Tai sähköpostia. Facebook on uusi puhelinluettelo, jossa on vain kätevästi yhdistetty päiväkirja ja valokuva-albumi vanhaan kunnon postijärjestelmään. Miksi oikeastaan pitäisi luopua jostain sellaisesta, mikä toimii? Sitä paitsi, yksilö pääsee eroon facebookista muutamassa sekunnissa: klik klik ja klik, ja poissa olet. Häivytettynä, unohdettuna.
Fb on ennen kaikkea verkosto. Siksi meilläkin, työyhteisö kun olemme, tuli ensimmäisenä mieleen, että haluamme luoda verkoston, jossa uudet ja vanhat Muuramen lukiolaiset liittyisivät yhteen. Sivusto on osoittanut voimansa: muutaman ensimmäisen viikon aikana ns. faneiksi liittyi melkein kaksi sataa ihmistä. Kaksi sataa! Millään apostolin kyydillä tai adressilistan keräämisellä moiseen ei olisi päästy edes vuodessa. Ja meille opeille on ollut äärimmäisen mukavaa nähdä, miten eri ikäiset ja eri puolella Suomea nykyään asuvat alumnit jaksavat kommentoida tai lähetellä kuvia. Yhteisöllisyyden tunne on voimakas ja jo sinänsä arvokas, ja sitä on turha kenenkään aliarvioida tai paheksua!]
JA LOPPU:
Voi tietysti kysyä, mitä iloa on siitä, että luo verkoston. Tähän voi vastata, että mieluummin verkosto, kuin yksin. Haluammeko kenties markkinoida itseämme? Haluamme, jos se tarkoittaa sitä, että seinien sisällä tapahtuvat asiat välittyvät myös vähän laajemmalle tuttavajoukolle. Koemmeko, että moderni elämäntapa vaatii näkymistä sosiaalisissa medioissa? Tämä lienee vain ajan kysymys: heitämme haasteen Muuramen kunnalle perustaa fanisivut aidon verkostoitumisen aikaan saamiseksi. Tai jos kunta on liian heterogeeninen yhteisö, ei ole ehkä huono asia vaikka alakouluikäisten vanhempien perustaa luokkakohtaiset fanisivut ja muodostaa vahvempia, toiset tutummaksi tuovia areenoita. Mutta kukaan ei meitäkään ole vaatinut toimimaan mitenkään, olemme itse todenneet, että tällainen verkostoituminen on hauskaa ja toivottavasti hyödyllistäkin: jokainen entinen ja nykyinen opiskelija tai tämän huoltaja on arvokas yksilö, tärkeä omana itsenään.
Verkosto on voimaa. Kokonaan eri asia on sitten tällainen vanha opettaja omana itsenään tuolla virtuaalitodellisuudessa. On monia asioita, joiden kanssa joutuu nielemään vielä monta pahanmakuista fb-kimpaletta. Mitä esimerkiksi tarkoittaa käsite ”kaveri” fb-maailmassa? Kuka voi pyytää kenetkin kaveriksi? Onko ensimmäisen vuoden opiskelija, joka pyytää kaveriksi, oikea ”kaveri”? Haluaakohan hän oikeasti kuulla opettajansa arkisesta vatuloinnista? Haluaako ope kuulla opiskelijoittensa edellisen viikonlopun tuuletuksista? Milloin tulee kommentoineeksi liikaa tai liian pitkästi tai liian usein? Missä menee tirkistelyn ja tavanomaisen kiinnostuksen raja? Teenkö minä mitään yli sadalla kaverilla? Ja ennen kaikkea: mitä he tekevät minulla?
Niin kuin niin monissa asioissa tässä postmodernissa maailmassa, oikeita vastauksia ei juuri ole. Tartu hetkeen, ole ihminen ihmiselle, usko, luota, arvosta. Ja sitä paitsi, voiko olla paha asia sekään, että opettaja pääsee lukemaan esimerkiksi tällaisen opiskelijoidenvälisen viestittelyn:
”Opiskelija 1: Juoksin sitten tänään koululle.****
Opiskelija 2: Ai teiltä asti, 10 kilometriä? Miksi?
Opiskelija 3: Ai Muurameen asti? Höh. Vähä?
Opiskelija 1: Oli pakko mennä laittamaan joku f*** allekirjoitus johonkin paperiin. Ei ollu rahaa eikä bussikorttia ni oli sitte pakko juosta. ……”
Vähä te opiskelijat ootte. IhQ
Anu Halvari
englannin lehtori
Muuramen lukio
|
Muuramen lukio on profiloitunut Jyväskylän seudulla erityisesti yrittäjyyskasvatuksessa. Yrittäjät olivatkin mukana jo lukiota perustettaessa ja lukio sai valtakunnallisen Vuoden Tuottava Idea kilpailun yhteiskuntasarjan pääpalkinnon v. 1999. Yrittäjyyden tukemiseksi lukiossa on järjestetty monenlaista toimintaa: messuja, yhteisiä tapahtumia ja vuosijuhlia yrittäjien kanssa, harvinaisempien kieien kurssitusta yrittäjille, tietotekniikkakoulutusta, vierailuja, vierailijoita jne. Erityisen suosittuja ovat olleet Villinikkarien valmentajien vetämät Nuori Johtaja-koulutukset, joista saatuja oppeja on sovellettu lukion omassa projektiopetuksen jaksossa syksystä 2005 alkaen.
Nykyinen yrittäjyyden tukeminen lukiossa perustuu kolmeen keskeiseen asiaan:
1.Oma yrittäjämäinen toiminta koulun sisällä: aktiivinen ja rehti suhtautuminen työtehtäviin ja -kavereihin, yhteisistä sopimuksista kiinni pitäminen, toisten kunnioittaminen ja muut vastaavat laatujärjestelmästämme kumpuavat asiat, jotka joka päivä vaikuttavat arkeemme ja kuvastavat sisäistä yrittäjyyttä
2.Projektiopetus, jossa konkretisoituu moni yrittäjyyden tunnusmerkki: työtä tehdään opiskelijajohtoisesti, ryhmätyönä, laaditaan aikataulu ja jaetaan vastuut, aihe on oikeasti kiinnostava teema, jossa konkretisoituu useamman oppiaineen tiedot yhtäaikaa jne. Koulu tarjoaa ohjaajan, järjestää työ tekemiseen vapaata aikaa ja tarjoaa tiedon hakemiseen ja kokoamiseen laitteet ja tilat
3.Opiskelijoiden ja opettajien oma osuuskunta Kisälli, jonka kautta kaikki työyhteisömme jäsenet voivat tehdä hankkeita koulun ulkopuolelle, yrityksille tai yhteisöille. Opiskelijat voivat Kisällin kautta hankkia rahaa ja samalla yrittäjyyden kursseja. Kisällin kautta konkretisoituu ulkoinen yrittäjyys lukiossa.
|
Peruskoulujen jälkeisten oppilaitosten ongelmana on, että oppiaineita opetetaan toisistaan erillään: kurssit sisältävät yleensä vain yhden oppiaineen tietoja. Näin myös lukioissa. Matematiikan tunneilla opiskellaan vain matematiikan asioita, fysiikan tunnilla fysiikkaa jne. Koulun ulkopuolella ongelmia ratkottaessa kaikkien oppiaineiden tietoja on kuitenkin osattava käyttää yhtä aikaa. Lisäksi harvoin työelämän ongelmia ratkotaan yksin, yleensä niitä ratkotaan pienissä ryhmissä ja haetaan apua, jos ei itse osata. Tämän takia korkea-asteen koulutuksessa suositaankin nykyään projektiopiskelua osana tutkinnon muita opintoja. Projektin aiheeksi haetaan sellainen, jonka ratkaiseminen edellyttää useiden oppiaineiden tietoja ja työ tehdään ryhmässä.
Lukioissa aito projektiopiskelu on harvinaista Suomessa. Moni lukio saattaa kyllä puhua projektiopiskelusta tuntematta kuitenkaan projektiopiskelun pedagogiikkaa kovinkaan paljon. Muuramen lukiossa aloitettiin projektiopiskelun kehittäminen 1990-luvun lopulla tutustumalla Tanskalaisen Aalborgin yliopiston, alan johtavan oppilaitoksen, projektiopetuksen järjestelyihin. Useiden tutustumismatkojen jälkeen lukiolle laadittiin oma malli projektiopetuksesta, jota on edelleen kehitetty opiskelijoilta ja opettajilta saadun palautteen pohjalta. Projekti on vapaaehtoinen toisen lukuvuoden opintokokonaisuus, jonka laajuus on kaksi kurssia. Projekti valmentaa opiskelijoita korkea-asteen koulutuksen opiskelumuotoihin, mutta se valmentaa opiskelijoita myös kolmannen lukuvuoden ylioppilaskirjoituksiin sekä pääsykokeisiin valmistautumiseen.
Syksyllä 2005 projektiopetusta kehitettiin Nuori Johtaja-koulutuksesta saaduilla opeilla. Projektit perustetaan ensimmäisessä jaksossa, opiskelijat tekevät projektiaan (ohjatusti) lukion toisen ja kolmannen jakson ajan, jolloin lukujärjestykseen on raivattu työn tekemiselle aikaa. Projektit päätetään neljännen jakson alussa ja parhaat projektit palkitaan juhlavassa tilaisuudessa. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä kokemuksiinsa ryhmätyön tekemisestä ja ovat olleet hyvällä tavalla ylpeitä saavutuksistaan projekteissa.
|
|
|
