Kuvataide

Olin opetetissä 18.4.2012 Jyväskylän taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella Jyväskylän yliopistolla. Kyseinen tapahtuma oli erityisesti kuvataiteen opettajille suunnattu. Mukana oli kuvataiteenopettajia eri puolita Jyväskylää ja muuta Keski-Suomea. Avaussanat ja laitoksen alustavan esittelyn piti laitoksen varajohtaja Tarja Pääjoki. Kulttuuriperinnöstä ja museologian mahdollisuuksista kertoi tuntiopettaja, opiskelija Anne-Maija Malmisalo-Lensu. Paikalla oli myös muita laitoksella opiskelevia opiskelijoita, joiden omakohtaisia kertomuksia kyseiseen laitokseen pyrkimisestä, siellä opiskelusta ja yhteishengestä kertomisesta oli mukava kuunnella. Huomasin myös, miten erilaisia opintotaustoja sinne pyrkineillä opiskelijoilla oli, mm. eräs opiskelijoista oli suorittanut konservaattorin ammattitutkinnon. Usein tullaankin täydentämään tai hakemaan lisätietoa taiteen ja kulttuurin opinnoista suoritetun tai kesken olevan tutkinnon päälle. Täällä suoritettu tutkinto ei ole ammattitutkinto eikä se anna suoraan pätevyyttä mihinkään ammattiin, mutta valmiuksia erilaisiin tehtäviin sitäkin enemmän. Taidehistorian opinnoista ja työelämästä kertoi mm. tutkijatohtori ja opettaja Satu Kähkönen. Sain myös vinkkejä sopivasta ammattikirjallisuudesta kehittääkseni tietämystäni taidealan tutkimuksesta.

Hyvä oli myös kuulla miten tärkeää on oman äidinkielen osaaminen. Sitä korostivat kaikki esittelijät tilaisuudessa. Paljon joutuu opiskelija kirjoittamaan eli pelkkä kiinnostus taiteeseen ja kulttuuriin ei riitä. Kannattaa siis panostaa jo lukiossa äidinkielen taitoihin, jotta pärjäisi, mikäli haluaa opiskelemaan Taiteen ja kulttuurin laitokselle. Opettajat korostivat myös opiskelijan oma-aloitteista harrastuneisuutta kulttuurin ja kuvataiteen alalla. Se on se polttoaine ja energia, jolla opintoja viedään eteenpäin.

Keskellä opintopäivää pääsimme myös opastetulle kampuskierrokelle, jossa hyvin asiaansa erehtynyt opas osasi vastata kaikkiin kierroksen aikana heränneisiin opettajien kysymyksiin. Opastuksessa saimme myös kuulla sellaista tietoa alueen historiasta, mitä muutoin olisi ollut hyvin vaikea löytää kirjoista.
Päivän päätteeksi pohdimme myös erilaisia mahdollisuuksia miten luoda yhteistyötä lukioiden ja Taiteen ja kulttuurin laitoksen välille. Mieleeni heräsikin muutamia asioita, joita voisi jatkossa yhdessä toteuttaa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli antoisa. On tärkeää tietää mitä asioita omalla alalla voi opiskella kotikaupungissa. Nyt voin paremmin esitellä omille oppilailleni tämän alan jatko-opintomahdollisuuksia Jyväskylässä.

Satu Joutsensalo, Sepän lukion kuvataiteen lehtori, ammattiopiston kuvataiteen tuntiopettaja

Olin opetetissä Jyväskylän kaupunginteatterilla 2.5.2012. Opetet järjestettiin kaksiosaisena samalla aikataululla kuin teatterilaisten työpäiväkin eli aamupäivästä olimme klo 10 – 14 teatterilla, jonka jälkeen oli vapaata ja taas illalla klo 18 – 20.

Aamupäivä alkoi teatterin henkilökunnan kahviosta, jossa näyttelijä, teatterikuraattori Antti Niskanen otti yhdessä teatterinjohtaja Kari Arffmanin kanssa meidät vastaan. Meille esiteltiin teatterinjohtajan huone ja hän kertoi työstään ja siitä miten paljon ennen ensi-iltaa pitää olla lyötynä lukkoon tulevan kuden esitykset. Sen jälkeen meitä kierrätettiin ympäri taloa tutustumassa mm. puvustamoon, ompelimoon, lavastamoon, maskeeraukseen….Antti kertoi myös erilaisista ammateista, joita talossa on ja joita tarvitaan kaiken pyörittämiseen. Lopuksi kokoonnuimme lämpiöön ja tuotantosuunnittelija Liisa Makkonen, eräs näyttelijä ja ohjaaja Anssi Valtonen tulivat kertomaan omasta näkökulmastaan teatterilla työskentelystä ja siitä miten he ovat päätyneet teatterialalle ja minkälaisia koulutustaustoja heillä on.

Illalla pääsimme katsomaan koreografin ja tanssiryhmän työskentelyä. He suunnittelivat koreografiaa syksyllä ensi-illan saavaan Myrskyluodon Maijaan. Oli mielenkiintoista nähdä miten koreografia kehittyi, kasvoi ja eli harjoituksen aikana. Miten koreografi yhdessä vuorovaikutuksessa tanssijoiden kanssa hioi esitystä. Siinä todella konkretisoitui liikkeen kieli ja sen ilmaisuvoima. Miten liike on fyysisyyden ohella visuaalista ja todella tunteisiin uppoavaa. Miten vaikeasti sanallisesti ilmaistavat asiat muuttuvat näkyväksi liikkeeksi. Se oli ehdottomasti päivän parasta antia kaiken muun hyvän lisäksi. Lisäksi ihmetytti se, miten kaikki erikseen suunnitellut ja harjoitettavat palaset lopulta loksahtavat esityksessä yhteen. Minua mietitytti myös se, miten näyttelijä tällaisen tavallisuudesta poikkeavan päivittäisen työaikataulun jaksavat ja sovittavat muuhun elämään ja elämään mahdollisen perheen kanssa. Tämän päivän jälkeen voin paremmin kertoa opiskelijoille mitä ammatteja teatterilla on näyttelijän työn lisäksi. Teatterilla on paljon ammatteja, joissa vaaditaan selkeää visuaalista hahmottamiskykyä ja sinne voisi joskus lähteä oppilasryhmän kanssa tutustumaan kulissien takaiseen maalimaan.

Satu Joutsensalo, Sepän lukion kuvataiteen lehtori

Tutustumassa työelämään Alavudella Taitokeskus Ourassa

Virkkaan, painan, nauhaa punon,
villat, kankaat, kuteet kudon.
Osaan, taidan, lankaa laitan,
loimen yli taitan.

Loimi katkesi ja melkein
nauruun ratkesin, kavereiden
kanssa yhdessä mietittiin ja
hauskoja hetkiä vietettiin.

Löytää pajasta uusia tuttuja,
ja muistoihin säilötään
kesän käsityöjuttuja.

- lainaus Ouran taitokeskuksen internetsivustolta -


Astun vanhaan rakennukseen, jossa voi aistia käsillä tekemisen riemun. Ihanat valkoiset lasiovet helähtävät kivasti, kun astun sisään. On hiljaista, mutta kodikasta. Valkoisella hyllyllä minua tervehtivät tilda-puput ja huovutetut kanat, joiden tekeminen kuulemma vaatii vahvaa avaruudellista muototajua. Minua tulee tervehtimään sivuhuoneessa työskentelevä tumma nainen esittäytyen Saduksi. Hetken kuluttua tapaan myös toisen työntekijän, taidepiiriläisten opettajan, Raijan. Iloinen nauru raikaa, kun Raija kertoo mitä minun ei TET:issä pidä kysyä. (Ne kysymykset kuuluvat ”ai minäkö?” ja ”ai nyt hetikö?”) Keskustelemme Raijan tauon ajan työpaikkojemme erilaisuuksista ja muista taito- ja taideaineiden opettamiseen liittyvistä asioista ja tulemme heti tutuiksi.

Esittelykierroksella Ouran tiloissa saan taas kymmeniä ihania ideoita, joita täytyy joskus ehtiä tekemään. Hurmaavaan bukleeruusuun minulle annettaan kaavakin, jotta voin sitä hyödyntää omassa työssäni. Sitten odottelemmekin käsityökoulu Näpin oppilaiden saapumista. Harmaalakkinen tyttö tulee sisälle ja saan heti kuulla että lakki on tehty siellä kurssilla. Alakouluikäisiä poikia ja tyttöjä tulee harvakseltaan ja osa ehtii syödä eväät ennen tuntien alkua. Puheensorina on ehkä hivenen varovaista vaikka ilmoitan, ettei minua tarvitse pelätä.

Kaikkien ollessa paikalla kapuamme yläkertaan, jossa tuntityöskentelyyn tarkoitetut tilat ovat. Kehun tiloja ihanan vanhanaikaisiksi ja tunnelmallisiksi, johon Raija toteaa että joo, kunhan et tutki liian tarkasti. Raija ilmoittaa varanneensa minulle tekemisprosessin valokuvaajan roolin, mikä sopii minulle mainiosti. Aiheena on oudon pihaolion kasvojen tekeminen keramiikasta. Aiheen alustuksen jälkeen ryhmäläiset piirtävät kasvot mittojen ja ohjeiden mukaan oman tyyliseksi. Eräs poika piirtää työtä noin 40 sekuntia ja ilmoittaa että luonnos on valmis. Osalla taas vierähtää puoli tuntia luonnostelussa. Viimeiseksi vielä piirtelemään jäänyttä tyttöä kannustan tekemään työnsä valmiiksi.

Mielenkiintoinen mäiskintävaihe innostaa oppilaat heittelemään punasavea niin että korvat soivat. Mutta ei se mitään. Työ etenee vaihe vaiheelta ja ikuistan oppilaiden töitä kameralle eri vaiheissa. Oppilaat alkavat tulla minulle tutuiksi ja opin jo kaikkien nimetkin. Oppilaan mansikkaukko saa kasvoihinsa asiaankuuluvat pilkut ja pingviinin nokan muotoilussa autan yhtä ryhmäläistä. Työn seuraaminen on mukaansatempaavaa ja tekee mieli alkaa itsekin vaivaamaan savea. Työt valmistuvat sopivasti kahdessa tunnissa juuri ja juuri aikataulun mukaisesti. Loppusiivous vaikuttaa vaivattomalta, kun kerrankin minulla on aikaa auttaa enkä keskity itse pelkästään opettamiseen.

Raija-opettaja lähettää kauttani terveisiä Kinnulaan ja toteaa samalla, ettei tunne sieltä ketään, paitsi minut nyt. Kerään tavarani ja saamani esitteet. Olen erittäin tyytyväinen, että sain tulla Ouraan. Viettämäni tunnit olivat antoisampia kuin olisin voinut kuvitellakaan. Aiheet ja asiat olivat olleet minulle ennestään tuttuja mutta on hienoa nähdä kuinka erilaisia ideoita joku toinen voi samasta materiaalista saada. Toivottavasti valokuvat onnistuvat, jotta minusta olisi ollut jotain hyötyäkin. Lähden narisevien portaiden saattelemina ja olen varma että palaan vielä.

Eija-Riitta Vähämää
käsityön ja kuvaamataidon opettaja
Kinnulan lukio

Pulmu Kuorelahti, Kuvataide, Saarijärven lukio

Missä olin, mitä tein ja milloin : Elokuussa 2011 Alajärvellä Pihatähti pienyrityksessä ja myöhemmin kaupungintalon rakennusosastolla
Miten sovellan kokemaani pedagogisesti?Kädentaitajien tarvitsemia työelämätaitoja sekä rakennutoimen lait, säädokset ja henkilökunta
Oppimiskokemukseni: Sosiaalisten taitojen merkitys asiakaspalvelussa, moniammatillinen osaaminen.

Ope kesätetissä.

Olen usein pohtinut mielessäni, miksi juuri pohjanmaalla on ollut aina monenmoista yrittäjää ja yrittelijäisyyttä. Miksi juuri sillä alueella? Kai muuallakin olisi samanlaiset mahdollisuudet yrittäjyyteen? Tätä lähdin tutkimaan kesälomallani Alajärvelle.
Tutustuin yhteisen tanssiharrastuksen kautta yrittäjäpariskuntaan, jotka valmistavat huvimajoja
http://www.pihatahti.net Lähdin tutustumaan firmaan ja samalla reissulla myös tilasin itselleni heidän tuotteensa.

Pariskunta asuu maatilalla, jossa he ovat aiemmin harjoittaneet maataloutta. Kun karjatilanpito ei ollut kannattavaa, keksivät he työllistää itsensä pienyrittäjänä reilu kymmenen vuotta sitten. Huvimajoilla on ollut kysyntää ihan mukavasti. Aiemmin he ovat markkinoineet tuotettaan erilaisilla messuilla ja lehti-ilmoituksilla ja keväällä oli jopa radiomainos. Messut he eivät pitäneet parhaimpana markkinointipaikkana, kilpailu alalla on kovaa ja messupaikat ovat kalliita. Maatalousrakennukset muutettiin puutyöverstaaksi. Suuret ilmavat tilat ovat toimivia, mm. maalausvaiheessa yms. tarvitaan paljon kuivatustilaa.Pirkon tehtävänä on sahata sopivankokoiset laudat ja Jarmo kokoaa niistä elementit 8-kulmaista tai 10 kulmaistahuvimajaa varten. Huvimajan sabluunoita on tarjolla vain kaksi mallia, isompi ja pienempi.

Kävin maalaamassa majani elementit Alajärvellä heidän kotonaan. Yllättävän työläs ja aikaavievää vaihe, pari päivää siihen kului. Mutta se oli hauska kokemus, elämyksellinen tapahtuma astua toisen ammatinharjoittajan saappaisiin. Minusta tämä oli oivallinen ajatus tarjota asiakkaalle mökin lisäksi elämyksiä ja mahdollisuus osallistua itse tekoprosessiin. Tällainen nopeuttaa mökin jälkiviimeistelyä. elementtien maalaamien on huomattavasti helpompaa maalata vaakatasossa. Elementtien käsittely on yksin vaikeaa, yrittäjäpariskunta toimi myös maalausapuna ja ohjeistajana, miten kannattaa tehdä ja millaisilla välineillä. Nykyihmiset eivät tee mitään itse, kaikki ostetaan valmiina. Siksi firman liikeidea, jossa asiakas saa tunteen, että hän on sitä itse ollut tekemässä, on aika hauska

Yrittäjät muistivat myös muistuttaa minua rakentamiseen liittyvästä byrokratiasta.
Huvimajan pystytys vaatii rakennusilmoituksen kunnan rakennustoimeen. (Majan koko on vain n. 8,5m²) Minua varoitettiin myös siitä, miten eri kunnissa tämä asia hoidetaan eri tavoin.

Useimmassa kunnassa siihen riittää pelkkä puhelinsoitto, minun kotikunnassani vaadittiin kaikki viimeisenpäälle. Joten TET-projektini siirtyi rakennuspiirtämiseen. Vierailin useamman kerran kaavoitusarkkitehdin ja rakennusmestarin luona. Itsepiirtämäni asemapiirrokset eivät meinanneet millään kelvata, Pihatähti Oy:ltä sain huvimajapiirrokset, lainhuutotodistus tarvittiin jne, mitä kaikkea muuta sinne toimitinkaan. Tämä toimenpideilmoitus maksoi 100€. Ymmärrän, että kylän uusi rantakaava ja sen soveltaminen on kunnassa uutta ja sitä tutkittiin tarkoin. Rakennusmestari väitti, että huvimajani vei sitten yhden rakennusoikeuden rantakaavasta.
Tästä olin eri mieltä, enkä asiaa viitsinyt enää riitauttaa. Mielestäni leikkimökkiin rinnastettava rakennus ei ole oikea rakennus. Mutta rakennusmestarin mielestä hänen pitää suorittaa myös rakennustarkistuskäynti. Pohdin, kuinka moni jättää huvimajansa ilmoituksen tekemättä, jos se on noin hankalaa.

Rakennusprojektini pohjatyöt vaativat myös toisenlaista asiantuntijuutta. Miten rakennetaan savikolle. Kaivinkonekuljettajan ja kuorma-auton kuljettaja vakuuttivat minut tieto/taidollaan. Joku heistä keksi, että tänne kannattaisi samalla vetää sähköt, ja niin myös sähkömies työllistettiin. Eräänä perjantaina maja nousi 5 tunnissa valmiiksi, ja harjakaisia vietettiin samana iltana. Monta alansa asiantuntijaa kohtasin ”Tet- päivinäni”.