”Vahinko ei tule kello kaulassa”, mutta toivottavasti silloin on kypärä päässä, jos vahinko yllättää. Suurin osa koululaisista pyöräilee koulumatkansa, mikä onkin ihan oivallinen tapa opetella ympäristöystävällistä elämäntapaa. Jostakin kumman syystä kypärän käyttö on osalle oppilaista vastenmielistä. On aivan luontevaa, että jääkiekkoilijalla ja mopoilijalla on kypärä päässä, mutta joidenkin mielestä se on polkupyöräilijälle sopimaton varuste. Tuskin kukaan vanhemmista päästäisi lastaan jääkiekkopeliin ilman suojavarusteita, vaikka se olisi säännöissä sallittua, mutta pyöräilevä lapsi livahtaa helposti liikenteeseen kypärättä. Pyöräilijän pää on kuitenkin aivan yhtä pehmeä kuin muidenkin ja hän liikkuu aivan samanlaisessa riskiympäristössä kuin mopoilija.
Vain käytössä oleva kypärä voi pelastaa. Tällä tarkoitan sitä, että joillakin kypärä keikkuu pyörän sarvessa tai repun nauhassa heti, kun koulu tai kotipiha häviää näkyvistä. Ymmärrän koteja varsin hyvin tässä ”kypärätaistelussa”, koska käymme sitä täällä koulussakin lähes päivittäin. Emme kuitenkaan saa antaa periksi, sillä yksikin turha vammautuminen on liikaa, emmekä etukäteen tiedä koska ja kenen kohdalle se sattuu.
|
