|
|
Tänään koulussa on erityinen arviointipäivä, jolloin vanhemmat saapuvat koululle. Koko päivän ajan käydään arviointikeskusteluja. Aikaa on varattu 15 minuuttia opiskelijaa kohden ja kaikki oppilaat käydään näin läpi. Lisäksi jaetaan myös todistukset.
Päivän erityisluonteen takia emme ole seuranneet tunteja. Haastattelimme kuitenkin kahta lukioikäistä tyttöä. Heidän kommenteistaan paistoi luottamus opettajia kohtaan ja erityisesti arvostus, sillä opettajien auttamisen halu paistoi useissa vastauksissa. Kirjallisuuden opiskelua pidettiin lukioikäisten joukossa varsin suosittuna. Osin ajatuksena oli ollut ”romaanien lukemisen helppous”, mutta tytöt kuitenkin jatkoivat, että tällä perusteella aloittaneet joutuivat myös usein lopettamaan. Aloitettuja opintoja siis lopetetaan varsin usein, sillä loppukokeissa ei ole pakollisia aineita.
Opinnot middle schoolissa (peruskoulun puolella) eroavat englannin ja kirjallisuuden osalta suuresti 6th formista (lukiosta). Opiskelutahti ja etenkin käsittelyn syventäminen vahvistuvat huomattavasti. Opettajan rooli muuttuu pitkälti ohjaavaksi ja keskustelevaksi. Itse asiassa opiskelu muistuttaa pitkälti englantilaisten elokuvien kirjallisuuden tunteja. Samaa tekstiä käydään läpi huomattavasti pitempään kuin meillä, ja siitä tehdään monenlaisia erilaisia tehtäviä. Ja vaikka loppukokeiden merkitys näkyy erittäin vahvana, kirjallisuudesta keskustelemisen tarkoitus on myös avata kanavia tunteisiin ja elämään. Tämä näkökulma tuli esille sekä keskustellessani Johnin että tyttöjen kanssa. Tavallaan tekeminen ohjaa elämää varten ja testaaminen kokeita varten.
|
|
Tutustuin tänään ensin Jodie Bennetin englannin tuntiin. Oppilaat olivat noin 13-vuotiaita. Vaikka olinkin kuullut opiskelijoiden rauhattomuudesta yleensä, ei sitä näkynyt tässä luokassa. Järjestys oli kuitenkin tiukka. Oppilaat opiskelivat annettujen ohjeiden mukaan ja näyttivät viihtyvän työssään. Kiinnitin huomiota erityisesti viittaamisen runsauteen. Myös ryhmissä työskenneltiin tavoitteellisesti.
Tutustuin myös John Hardingin sotarunouden tuntiin. Opiskelijoilla oli esityksiä, joissa he esittelivät ja analysoivat valitsemiaan runoilijoita ja runoja. Taso oli erittäin hyvä. Analysoinnit olivat monipuolisia ja käsittely keskustelevaa. Aikaa oli kyllä käytetty tähän jo neljän viikon ajan ja ryhmä oli pieni. Valinnaisuus johtaa siihen, että kaikki ovat kiinnostuneita aiheesta. Lisäksi kirjallisuus on oma oppiaineensa lukioikäisillä. Voi siis sanoa, että kirjallisuudessa päästään syvemmälle, koska aikaa on enemmän ja pystytään keskittymään kapeampiin alueisiin. Sotakirjallisuus on tällä hetkellä kokonaisuus, jota arvioidaan loppukokeissa. Siksi sitä myös opiskellaan monipuolisesti. John opettaa runouden puolta, Emma taas opettaa proosaa ja Ruth draamaa sotakirjallisuudesta.
|
|
Kävin tänään keskustelua John Hardingin kanssa. John johtaa Englannin yksikköä. Hänen työhönsä kuuluu Englannin tulosten ym. tietojen sähköinen tallentaminen, analysoiminen ja arvioiminen. Hän pitää budjettia oman yksikkönsä kuluista. Lisäksi hän pitää huolta yksikkönsä kehittämisestä, opettajien valmentamisesta, poissaolevien opettajien töiden järjestelyistä ja huonosti menestyvien tai käyttäytyvien opiskelijoiden ohjaamisesta.
Englannin opiskelu jakaantuu 16-vuotiailla kirjallisuuteen ja kieleen. Kirjallisuutta opiskellaan enemmän, koska molempia ei yleensä oteta. Kirjallisuus on lähinnä englantilaista, mutta hieman amerikkalaista tai australialaista kirjallisuutta luetaan. Käännöskirjallisuutta ei lueta juuri lainkaan (joitakin runoja lukuun ottamatta), mikä aiheuttaa sen, että eurooppalaista kirjallisuuden tuntemusta ei ole. Opiskelussa käytetään runsaasti erilaisia opetusmenetelmiä, joskin loppukokeet aiheuttavat analyysipainotteisuuden kahtena viimeisenä vuonna. Poikien lukemiseen on kiinnitetty huomiota kirjallisuusvalinnoilla ja opetusmenetelmillä. Lisäksi on alkamassa projekti poikien lukemisen tehostamiseksi. Lisäksi Englannin yksikön erikoistavoitteena on itsenäiseen työskentelyyn tehostaminen, minkä olemmekin yleisesti katsottuna huomanneet olevan tarpeen. Loppukokeet merkitsevät paljon, ja siksi opetussisällöt ovat vahvasti sen mukaisia. Kokeeseen annetaan etukäteen kirjallisuuslistat, joita sitten käydään läpi koko ajan.
Puheviestintä liittyy lähinnä opetusmenetelmiin. Jonkin verran puheviestinnän taitoja käsitellään alemmilla englannin kielen kursseilla. Kulttuurien välinen kommunikointi kuuluu myös osana opetukseen, vaikkakaan ei varsinaisesti englannin opetussuunnitelmaan.
|
|
Kävin tutustumassa kahteen englannin tuntiin, molemmat kahden tunnin mittaisia. Ensimmäisellä käsiteltiin draamaa, opettajana Ruth Hill. Arthur Millerin näytelmä All my sons oli käsittelyssä. Mikä oli mielenkiintoista, sitä oli käsitelty joulukuusta asti! Nyt olivat vuorossa henkilöt ja heidän väliset suhteensa. Kysymykset olivat mielenkiintoisia, mutta käsittely äärimmäisen hidasta. Yksi ryhmä sai lisätehtäviä, koska se selvästi erosi joukosta taidoillaan. Kävin juttelemassa näistä kahden opiskelijan kanssa ja syykin paljastui. Molemmat aikovat jatkaa yliopistossa: toinen opiskelemassa liiketaloutta, toinen Englannin historiaa ja kirjallisuutta. Lisäksi molemmat lukevat kirjallisuutta vapaa-aikanaan. Suurin osa Grangen 6th formin opiskelijoista ei jatka opintojaan, vaan menee tavallisiin töihin, joihin ei muuta koulutusta tarvita. Opettajan ulkokohtainen, passiivinen olemus ihmetytti. Hän käytti mielellään fraaseja ”Tehkää kuten sanon” ja ”Kuunnelkaa ohjeitani”.
Seuraavana olivat Emma Hollisin sotakirjallisuuden tunnit. Alussa katsottiin loppuun elokuva, musikaali, joka käsitteli sarkastisesti sotaa. Tunnin aiheena oli siis sarkasmi sotakirjallisuudessa. Sotakirjallisuus on yksi loppukokeissa testattavista aihealueista, ja siihen panostetaan paljon. Ryhmä oli hyvin pieni, mutta innokas. Post 16 –opiskelijoilla ei ole enää pakollisia aineita, vaan he voivat valita, mitä suorittavat loppukokeissa. Tunti jatkui keskusteluilla, luovalla kirjoittamisella (tyylilajina sarkasmi) ja analysoinnilla. Ilmapiiri tunnilla oli kannustava, käsiteltävät asiat käytiin läpi mukavassa tahdissa ja selkeästi havainnollistettuna.
|
|
Eilen sunnuntaina aloitimme koulukierroksella, jolloin tapasimme Headteacher Steve Cookin, Deputy head John Allisterin, Assistant headteacher Katherine Wilsonin ja Science- ryhmän vastaavan Karin Parkerin sekä English-ryhmän vastaavan John Hardingin. Tutustuimme koulurakennuksen tiloihin. Kirjastossa aloimme Johnin kanssa käydä läpi kirjallisuutta, jota heillä opetetaan. Kirjahyllyssä oli mielenkiintoisia klassikoita, mutta kuulin, että opiskelijat voivat halutessaan lukea niitä, mutta opetuksessa ne eivät ole luettavina.
Tänään tapasin Johnin noin puolen tunnin ajan, jolloin pääpiirteet Englannin opetuksesta yli 16-vuotiaille alkoivat selvitä. Opetus jakaantuu englannin kieleen ja kirjallisuuteen. Opiskelijat voivat valita jommankumman, molempia ei tarvitse opiskella. John kertoi minulle kirjallisuuden opetuksesta, jonka vastaava hän on. Kirjallisuuden opetuksen päämääränä ovat tuolloin loppukokeet, joita järjestetään molempina vuosina. Kokeita järjestetään useita erimittaisina ja aihepiireistä. Koelautakunta tiedottaa etukäteen teoksista, joista kokeessa kirjoitetaan. Koulussa voidaan tiettyjen teosten joukosta valita se, jota koulussa käsitellään ja joka valitaan loppukokeen tehtäviin. Kirjallisuuden lukeminen painottuu voimakkaasti noihin teoksiin.
Oppikirjat vaikuttavat perin harmailta meidän kirjoihimme nähden. Niissä on paljon asiaa, mutta ei lainkaan kuvia. Sisällöt ovat tuttuja mutta sisällöt huomattavasti yksityiskohtaisempia. Lisäksi opiskelijat ostavat kirjallisuusnäytteitä sisältäviä kirjoja opettajan ohjeistuksen mukaan.
|
|
|
|
|
|
|
Tänä aamuna tapasin Katherinen ja olin mukana seuraamassa tapaamista, jossa keskusteltiin alueella ensi vuonna toteutettavasta projektista. Projektin tarkoitus on tehostaa yli 16-vuotiaiden opetusta alueen kouluissa (8 koulua). Grangesta mukaan pyydettiin kuusi opettajaa, jotka panostaisivat oman oppiaineensa kehittämiseen seuraamalla tunteja muualla ja hakemalla keinoja ongelmien poistamiseen. Tapaamisessa kartoitettiin, mitä parannuksia aikaisempaan on jo tehty ja mitä ongelmia vielä on jäljellä. Grangen kannalta ongelma on pitkälti siinä, että tarpeeksi moni ei jatka Grangessa post 16 opintoihin. Ryhmät jäävät pieniksi ja yhteistyötä tehdään kolmen koulun kanssa. Monet lopettavat vuoden sisään kursseja, ja niinpä kohtalaisen kokoisena alkanut ryhmä voi kutistua muutamaan oppilaaseen. Lisäksi opiskelumotivaatio on monella alhainen ja tulokset loppukokeissa jäävät liian usein heikoiksi. Eniten haettiin keinoja opiskelumenetelmien ja itsenäisen työn tehostamiseen.
Keskustelu oli mielenkiintoinen, koska se valaisi yli 16-vuotiaiden opiskelua koulussa. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna Klassikan tilanteeseen. Meillä kaikilla opiskelijoilla on opiskelumotivaatio kunnossa, tavoitteenahan ovat jatko-opinnot. Töitähän aina voi tehdä enemmän, mutta meillä ei huolena ole se, että suuri osa ikäryhmästä ei pystyisi suorittamaan valitsemiaan loppututkintoja! Hyvänä pidin opiskelijoiden seuraamista. Arviointiin ja tutor-tapaamisiin panostetaan säännöllisesti.
|
|
Koulukierroksella sunnuntaina huomasin jo, että koulussa on runsaasti henkilökuntaa, joka hoitaa hallinnollisia tehtäviä. Noin tuhannen opiskelijan koulussa on rehtorin lisäksi kaksi deputy rehtoria ja kaksi apulaisrehtoria. Lisäksi kullakin yhdeksällä aineryhmällä on vastaavansa, jolla opetuksen lisäksi on omaan ryhmäänsä liittyviä tehtäviä. Lisäksi on useita koulusihteereitä ym. mm. talouden hoitamiseen liittyviä henkilöitä.
Lukumäärä ei ihmetyttänyt enää, kun aloin keskustella apulaisrehtori Katherine Wilsonin kanssa hallinnon järjestämisestä. Opettajien työtä seurataan tunneilla, heidän opetustaan arvioidaan, aineryhmien vastaavat raportoivat tuloksista ylöspäin, jotka kokoavat tietoja edelleen kouluviranomaisten tietoon. Myös opetukseen tulee jatkuvasti ohjeita, strategioita, jotka pitää toteuttaa opetuksessa ja raportoida edelleen. Meidän oma opetussuunnitelmaan liittyvä työ tuntuu minimaaliselta verrattuna täällä olevaan työhön opetuksen yhdenmukaistamiseksi. Eipä silti, että kaipaisin tällaista systeemiä!
Keskustelujen lisäksi seurasin Katherinen tapaamista uskonnon Line headin kanssa. Tapaamisessa, joita järjestetään neljän viikon välein, käytiin läpi erilaista informaatiota tehdyistä töistä ja jatkosuunnitelmista. Sovittiin, kuka hoitaa mitäkin ja mitä pitäisi vielä tehdä. Keskustelu oli vapaamuotoinen. Molemmat olivat valmistautuneet keskusteluun: Katherinella oli aikaisemmat lomakkeet esillä (hän kirjaa ylös keskeisimmät kohdat keskustelusta) ja ainevastaavalla oli paperilla käsiteltävät asiat. Keskustelun sävy oli kannustava ja keskusteleva. Omalta osaltaan se vaikutti myös työnohjaukselta. Keskustelujen sisällöt vaihtelevat kuulemma hieman riippuen keskusteltavasta. Yleensä keskustelu kestää noin 45 min.
|
|
Hallinnon puolella toki kiinnostaa monikin asia opiskelijoiden opintojen seuraamisesta luki-asioihin. Ilmeisesti monelta osin imuroin sitä mukaa tietoa, kun tulee eteen. Yksi jo ennalta keskusteltu asia on opettajien arviointimenetelmä. On mielenkiintoista tutustua tarkemmin järjestelmään, jossa toinen opettaja arvioi säännöllisesti opettajan työtä ja antaa palautetta. Erityisesti kiinnostavat opettajien ajatukset arvioinnista ja sen hyödyllisyydestä. Suomalaisesta näkökulmasta ajatus opettajan säännöllisestä arviointijärjestelmästä tuntuu oudolta. Silti se ei ole kaukana meiltäkään; taustalla tietenkin on tuleva työn vaativuuden arviointi.
Myös opiskelijoita arvioidaan paljon. Haluan saada tietoa arvioinnin tavoista ja siitä, miten opiskelijat suhtautuvat arviointeihin: syntyykö stressiä jo neljävuotiaana alkaneesta arviointirumbasta, totutaanko siihen - jopa siinä määrin, ettei siitä enää välitetä vai saako se kehittämään itseä tavoitteellisesti? Miten tyttöjen ja poikien kasvun väliset erot näkyvät arvioinneissa ja arviointitavoissa? Vai olenko kokonaan ymmärtänyt väärin arvioinnin massiivisuuden, joka tuntuu nyt mielestäni ahdistavalta.
Haluan keskustella loppukokeista ja niihin valmistautumisesta. Opinto-ohjaus ja luki-asiat kiinnostavat myös siinä mielessä, miten opiskelija saa tarvitsemaansa tukea. Erityisesti poikiin kiinnitetään paljon huomiota. On mielenkiintoista kuulla, millaisia keinoja käytetään poikien motivoimiseksi. Lisäksi on panostettu lahjakkaisiin: mitä käytännössä tarkoittaa työ Gifted&Talented opiskelijoiden kanssa?
|
|
|
|
|