Itämainen tanssi alun perin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä eri kulttuurien yhteisvaikutteissa pitkän ajan kuluessa kehittynyt esittävä soolotanssityyli, jota joskus kutsutaan myös kansanomaisesti vatsatanssiksi.
Itämaisen tanssin historiaa ei voida kovinkaan tarkkaan jäljittää, mutta sitä muistuttavia tansseja on tanssittu satojen, ellei peräti jo tuhansien vuosien ajan. Joidenkin teorioiden mukaan tanssi perustuu jo muinaisessa Egyptissä tanssittuihin tansseihin.Yhteistä itämaisen tanssin monille teorioille on kuitenkin se, että kyseessä on naisten pääasiallisesti keskenään tanssima tanssi, jonka taito on siirtynyt äidiltä tyttärelle.
Tarkempaa tanssin historiaa tunnetaan vasta noin sadan vuoden ajalta, kun länsimaiset matkailijat näkivät ja dokumentoivat erilaisia tansseja eri puolella osmani- ja arabikulttuurien vaikutuspiirissä olevia alueita. Länsimaihin tanssi saapui ensimmäisiä kertoja 1800-luvun lopulla, kun itämaisia tansseja esitettiin sekä Pariisin että Chicagon maailmannäyttelyissä. Nykyiseen muotoonsa esittävänä tanssina itämainen tanssi kehittyi kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolella. Nykyään itämainen tanssi on levinnyt joka puolelle maailmaa, ja siitä on olemassa useita eri muotoja.
Itämaiseen tanssiin liittyy koko kehon liikettä päästä varpaisiin. Siihen kuuluvat olennaisesti erilaiset vartalon sekä terävät että pehmeät liikkeet. Selkä- ja vatsalihakset tulee hallita tanssissa hyvin, koska oleellista tanssille on pystyä eristämään ylä- ja alavartalon liikkeet toisistaan. Tanssin yleisilme on hyvin naisellinen, ja siitä sanotaankin usein, että siinä naisen vartalo on instrumentti, joka tulkitsee syvällisesti kuultua musiikkia.
|
