FY11 Tähtitiede

FY11 Tähtitiede (koulukohtainen soveltava kurssi)

Voit suorittaa kurssin millä luokka-asteella hyvänsä.

Kurssista

Kurssilla hahmotetaan luonnontieteellistä maailmankuvaa. Perehdyt välineisiin ja laskennallisiin menetelmiin, joilla maailmankaikkeuden rakennetta pyritään selvittämään. Kurssilla opit paitsi teoriaa myös käytäntöä esim. kaukoputken käyttöä ja omien havaintojen tekemistä.

Arviointi: Saat kurssista suoritusmerkinnän (S), kun olet hyväksytysti tehnyt opettajan antamat tehtävät.

Tähdet ja avaruus uutisia rss-syöte

Vahva kosminen kohina askarruttaa Nasaa

Nasan tutkimusryhmä raportoi löytäneensä arvoituksellisen vahvan kosmisen radiokohinan. Löytö tehtiin analysoimalla stratosfääripallon mukana 40 kilometrin korkeuteen lennätetyn ARCADE-laitteen mittauksia. "Maailmankaikkeus heitti meille yllätyksen", kommentoi Alan Kogut Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksesta. "Sen sijaan, että olisimme löytäneet odottamamme heikon signaalin, löysimmekin kohinaa, joka oli kuusi kertaa voimakkaampaa kuin kukaan oli ennustanut." Kohinan alkuperä on pystytty rajaamaan kotigalaksimme ulkopuolelle, mutta tämän kosmisen radiotaustasäteilyn lähde on vielä mysteeri. Tutkimusryhmän mukaan kyseessä eivät myöskään voi olla radioaallonpituuksilla aktiiviset galaksit. ARCADE on ensimmäinen laite, joka on pystynyt havainnoimaan taivasta radioaaltojen alueella tarpeeksi suurella tarkkuudella löydetyn signaalin huomaamiseksi. Sen antureiden lämpökohinan vähentämiseksi ne upotettiin nestemäiseen heliumiin, joka kylmensi anturit 2,7 kelviniin eli samaan lämpötilaan kuin kosminen taustasäteily. Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi) Stratosfääripallon mukana lennätetty Arcade-instrumentti lennätettiin 40 kilometrin korkeuteen, missä se pystyi tekemään mittauksia lähes kokonaan ilmakehän yläpuolella. Taiteilijan kuva. Kuva Nasa / ARCADE / Roen Kelly

Mustat aukot syntyivät ennen galakseja

Mustat aukot syntyivät maailmankaikkeuteen ensin, ja vasta sitten galaksit kehittyivät mustien aukkojen ympärille. Tulos julkistettiin tällä viikolla Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa. Useimpien galaksien keskustoissa tiedetään lymyävän supermassiivinen musta aukko. Mustan aukon ja sitä ympäröivän galaksin välillä tiedettiin olevan selvä yhteys, koska galaksin keskuspullistuman massa on aina noin tuhat kertaa sen keskellä olevan mustan aukon massa. Tätä yhteyttä kuitenkin kutsuttiin kosmiseksi muna vai kana ongelmaksi, sillä tutkijat eivät tienneet kehittyvätkö supermassiivinen musta aukko ja galaksi yhdessä vai onko toisen syntyminen seurausta toisen olemassa olosta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että nuoressa universumissa mustat aukot olivat kehityksessään edellä, ja siten siis luultavasti säätelivät myös galaksin kasvua. Tutkijoiden mukaan seuraava suuri haaste on selvittää tarkemmin, millä keinoilla keskustan suuri musta aukko ja ympäröivä galaksi käytännössä vaikuttavat toistensa kasvuun. Aiheesta lisää Spaceref-uutissivustolla (englanniksi) Taiteilijan kuva Linnunradan keskustan mustasta aukosta ja sitä ympäröivästä materiakiekosta. Kuva S. Doeleman / M. Weiss / CXC / S. Noble / C. Gammie / Nasa

Chandra kuvasi supernovajäänteen muutoksia

Nasan Chandra-röntgenteleskooppi on onnistunut havaitsemaan muutoksia Cassiopeia A:n supernovajäänteessä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun supernovajäänteessä on pystytty havaitsemaan muutoksia, aiemmin havainnot ovat olleet vain staattisia. Tutkimus julkistettiin Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa "Chandran avulla olemme havainnoineet Cassiopeia A:ta vain hyvin pienen aikaa sen elämänskaalassa, mutta olemme löytäneet ihmeellisiä ilmiöitä", ylpeilee Smithsonianin observatoriossa työskentelevä Daniel Patnaude. "Pystymme käyttämään havaintojamme oppiaksemme lisää tähden räjähdyksen seurauksista." Chandran ottamien röntgenalueen kuvien avulla on pystytty myös hahmottelemaan supernovajäänteen kolmiulotteista rakennetta. Vähitellen laajeneva kaasupilvi tuo avaruuteen raskaita alkuaineita, jotka myöhemmin toimivat uusien tähtien planeettojen rakennusaineina. Cassiopeia A on planetaarinen sumu, joka on jäänne 330 vuotta sitten näkyneestä tähden supernovaräjähdyksestä. Se sijaitsee meistä noin 11 000 valovuoden etäisyydellä. Lue lisää Harvard-Smithsonianin sivuilta (englanniksi) Videoiksi koostettuja animaatioita muutoksista Chandra-röntgenteleskoopin sivuilla (englanniksi) Yhdistämällä Chandran havainnot vuosilta 2000, 2002, 2004 ja 2007 pystytään havaitsemaan muutoksia Cassiopeia A:n kaasusta ja pölystä koostuvassa sumussa. Kuva Nasa / CXC / SAO / D.Patnaude et al.

Linnunrata on yhtä iso kuin Andromeda

Uusi radioteleskooppitutkimus paljastaa Auringon kiertonopeuden kotigalaksissamme olevan viidenneksen luultua suurempi. Yllättävä tulos julkistettiin Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran (AAS) kokouksessa Long Beachissä Kaliforniassa ja sillä on radikaaleja seurauksia kuvaamme omasta kotigalaksistamme. Auringon ja muiden tähtien nopeuksien avulla voidaan laskea galaksimme massa, joten nyt tehdyt havainnot viittaavat siihen, että Linnunrata olisi peräti 50 prosenttia ennen oletettua massiivisempi. Samasta syystä galaksimme on myös noin 15 prosenttia uskottua leveämpi. Uusien lukujen valossa Linnunrata vaikuttaa olevan samaa kokoluokkaa naapurimme Andromedan kanssa. Aiemmin Andromedan galaksia pidettiin oman Paikallisen galaksiryhmämme suurimpana jäsenenä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että useimmat tähtiä synnyttävät pilvet kiertävät Linnunradan keskustaa ennemminkin ellipsi- kuin ympyräradoilla. Galaksilla vaikuttaisi myös olevan neljä isoa spiraalihaaraa, joskin vanhoja tähtiä löytyy jostain syystä vain kahdesta niistä. Tutkimus suoritettiin VLBI-laitteistolla, joka koostuu kymmenestä radioteleskoopista, joiden sijainnit ulottuvat Yhdysvaltain itärannikolta Karibian merelle ja Havaijiin asti. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä numero 2/2009.) Lue lisää Harvard-Smithsonianin CfA:n sivuilta (englanniksi) Taiteilijan näkemys Linnunradasta nelihaaraisena sauvaspiraalina. Aurinkokunnan paikka ja Linnunradan keskusta on merkitty punaisilla pisteillä kuvaan. Kuva Robert Hurt / IPAC / Mark Reid / CfA / NRAO / AUI / NSF

Komeetta Lulin kirkastunee paljain silmin näkyväksi

Aurinkoa parhaillaan lähestyvä komeetta tulee kirkastumaan himmeästi paljain silmin näkyväksi. Nimikoodia C/2007 N3 (Lulin) kantava komeetta kirkastuu ennusteiden mukaan magnitudin 6 kirkkauteen tammikuun lopussa ja saavuttaa maksimikirkkautensa, noin magnitudin 4,5, helmikuun puolivälissä. Lulin on hyvin eksentrisellä radalla eli se käy erittäin kaukana Auringosta kauimmaisessa pisteessään. Komeetan aiemmasta vierailusta aurinkokunnan sisäosissa on luultavasti kymmeniä tuhansia vuosia. Komeetan löysivät Quanzhi Ye ja Chi Sheng Lin heinäkuussa 2007. Nimensä komeetta sai Lin työskentelypaikan, Taiwanissa sijaitsevan Lulinin observatorion mukaan. Tällä hetkellä komeetan kirkkaus on noin magnitudia 7,5 ja se on matalalla itätaivaalla juuri ennen Auringon nousua. Havaintomahdollisuudet paranevat kevään mittaan. Etsintäohjeet sekä lisää aiheesta seuraavassa Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2009. Komeetan tiedot myös Seiichi Yoshidan sivuilla (englanniksi). Komeetan etsinkartta löytyy puolestaan Heavens-above.com-sivustolta. Komeetta Lulin (paikka merkitty keltaisella ympyrällä) on tällä hetkellä Skorpionin tähdistössä ja se on havaittavissa himmänä kiikarikohteena matalalla itätaivaalla juuri ennen Auringon nousua. Kohde liikkuu tammikuun aikana Vaa'an tähdistöön. Kuva Stellarium

Nasa kuvasi Phoenix-laskeutujaa

Nasa on kuvannut MRO-luotaimen HiRISE-kameralla Phoenix-laskeutujaa Marsin pinnalla. Joulukuun loppupuolella otettu kuva on ensimmäinen laskeutujasta sen lopetettua toimintansa marraskuun alussa. Paikallista aikaa iltapäivällä otetussa kuvassa ei vielä näy huurretta planeetan pinnalla. Sitä kuitenkin oletetaan alkavan esiintyä pian ja laskeutuja voi peittyä parin kuukauden päästä jopa metrien paksuisen jään alle. On erittäin epätodennäköistä, että Phoenix heräisi enää toimintakykyiseksi siinä vaiheessa kun kevät koittaa sen laskeutumisalueelle ja valoa olisi tarpeeksi aurinkopaneeleille. Phoenix laskeutui Marsiin 26. toukokuuta. Se jatkoi toimintaansa ansiokkaasti huomattavasti kauemmin kuin sen suunnittelun vaatimat 90 solia eri Marsin vuorokautta. Pimenevä syksy napa-alueella heikensi vähitellen laskeutujan toimintamahdollisuuksia. Viimeinen tietoliikenneyhteys laskeutujaan saatiin 2. marraskuuta. Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi) Katso suurempi kuva HiRISE-kameran sivuilta Väärävärikuva on otettu Auringon ollessa matalalla ja Marsin ilmakehän utu tekee kuvasta sinertävän. HiRISE-kameran erotuskyky pinnalla on noin 30 senttimetriä pikseliä kohden. Suuremmassa kuvassa näkyvät myös Phoenixin laskuvarjo ja lämpökilpi. Kuva Nasa / JPL-Caltech / University of Arizona

Spiritille ja Opportunitylle tulee täyteen viisi vuotta Marsissa

Marskulkijat Spirit ja Opportunity juhlivat pian viisivuotista taivaltaan punaisen planeetan pinnalla. Tammikuun 4. ja 25. päivänä 2004 Marsiin laskeutuneet konkarimönkijät ovat palvelleet pidempään kuin kukaan uskalsi toivoa. Nyt ne ovat ottaneet suunnan kohti uusia tutkimuskohteita. Marsin eteläisen pallonpuoliskon kevät on alkamassa. Marsin mennyt talvi oli erityisen hankala pölyn peittämälle Spirit-kulkijalle ja sen luultiin jo hyytyvän lopullisesti. Lisääntyvän auringonvalon myötä mönkijällä riittää taas virtaa uusiin haasteisiin. Seuraavaksi Spirit suuntaa kulkunsa kohti Goddard-kraatteria sekä sen lähellä olevaa kumparetta. "Goddard ei vaikuta törmäyskraatterilta", kertoo Steve Squyres yhdysvaltalaisesta Cornellin yliopistosta. "Arvelemme, että se on vulkaaninen räjähdyskraatteri. Se olisi jotain aivan uutta meille." Opportunity jatkaa puolestaan pitkää taivaltaan kohti Endeavour-kraatteria. Halkaisijaltaan parikymmenkilometrinen Endeavour on yli 20 kertaa suurempi kuin Victoria-kraatteri, jota tutkien Opportunity vietti viimeisimmät pari vuotta. Lue lisää Nasan sivuilta (englanniksi) Opportunityn ja Spiritin suunniteltiin pysyvän toimintakuntoisina kolmen kuukauden ajan. Nyt ne ovat ylittäneet tämän tavoitteen jo melkein 20-kertaisesti. Ajoittaiset marstuulet ovat puhdistaneet pölyä mönkijöistä, mikä on auttanut aurinkopaneeleita pysymään toiminnassa. Kuva Nasa / JPL / Cornell University

Muinainen Maa oli veden peitossa

Kun maapallo oli nuori, peräti 97-98 prosenttia sen pinnasta oli meren peittämää. Vain pari kolme prosenttia oli siis maata. Tähän tulokseen päätyivät Sydneyn yliopiston tutkijat mallintaessaan yli 2,5 miljardin vuoden takaisia Maan oloja. Tuohon aikaan valtamerten alainen maankuori oli nykyistä korkeammalla suhteessa mantereisiin. Matalamman merenpohjan ansiosta vesi pystyi peittämään miltei koko pallon. Mannerlaatat olivat tuolloin myös nykyistä laakeampia, joten vesi pääsi helposti kattamaan ne lähes kauttaaltaan. Tutkijoiden mukaan tulos auttaa ymmärtämään happipitoisen ilmakehän syntyä. Mannerten paljastuessa eroosion irrottamaa maa-ainesta alkoi kulkeutua meriin. Se hautasi alleen merten pohjalla hajoavan orgaanisen aineen, joka oli aiemmin kuluttanut bakteerien muodostaman ylimääräisen hapen. Näin ollen happea alkoi kertyä ilmakehään. Lue lisää New Scientist -lehden sivuilta (englanniksi) Nykyään 28 prosenttia maapallon pinnasta on maata. Uusimman tutkimuksen mukaan osuus oli maapallon nuoruudessa huomattavasti pienempi. Kuva Wikipedia

Lähde: http://www.ursa.fi/blogit/ta/index.php

Kalenteri

<<Tammikuu>> <<2009>>

Näytä: Menneet | Tulevat | Kaikki