olen samaa mieltä aineiston kanssa siitä että arviointi on hyvä asia kouluissa ja työympäristöissä, sillä arviointi parantaa tuloksia kun saa tietää mitä osa-alueita tulee seuraavaan tehtävään parantaa ja mitä teki aiemmin väärin. palautteen tulee kuitenkin olla rakentavaa jotta työ-ja kouluyhteisön työskentely halu säilyy.

tämä kurssi on ollut mielenkiintoinen ja hyödyllinen.

Millaista oli jos ei olisi kouluja?

Tärkeiden asioiden opettelu onnistuisi varmasti ainakin tiettyyn rajaan asti ja joiltain osin ilman koulujakin. Silloin tulisi ainakin kokeilluksi sananlaskun "elämä opettaa" toimivuus. Ilman kouluja opittaisiin vain käytännön asioita kuullun tai nähdyn perusteella.
Tässä tilanteessa itseopiskelu nousee suureen asemaan, kun kotiopettajiakaan ei riittäisi kaikille niin asiat joita haluisin oppia pitäisi omaksua ja hyödyntää ilman tukea.

kouluttomuudessa on myös huonoja puolia, sillä silloin jos ei ole minkäänlaisia kouluja ei ihmisillä olisi mitään syytä opiskella muutenkaan, kun ei voisi valmistua mihinkään ammattiin. Lisäksi ihmisten sosiaalisuus kärsii, kun ei ole kouluja.

kaikista esimerkeistä eniten minua puhutteli esimerkki Kalifornialaislentäjä koulusta, jossa oppilaiden täytyy maksaa opettajalleen saadakseen vastauksen kysymykseen.

Järjestelmä on mielestäni järjetön eikä sillä saavuteta minkäänlaisia tuloksia, koska ihminen oppii kyselemällä lisää häntä kiinnostavista tai askarruttavista yksityiskohdista. Lentäjäkoulussa vallitsevan maksusäännön vuoksi kovinkaan moni oppilaista ei varmasti kysy mitään, vaikka siihen olisikin tarvetta.

Vuorovaikutus on kahden ihmisen välistä keskustelua, mielipiteiden vaihtoa ja oppittujen asioiden jakamista jonkun kanssa. Mitä tulee vuorovaikutukseen tässä kyseisessä koulussa niin sekään ei ole hyödyllistä eikä todellista, koska vuorovaikutus ehdollistetaan maksulla.

ihanne opettajani on sellainen joka saa oppilaat istumaan tunneilla vaikka ei tykkäisikään aineesta. mulla oli yläasteella sellanen matikan opettaja.

kyseinen opettaja kertoiili niin hauskoja juttuja että tunnit kuluivat rattoisasti niitä kuunnellessa. esimerkiksi jos joku teki luokassa jotain kiellettyä, opettaja sanoi : kerran eräs toinenkin teki noin mutta sitten tuli musta auto ja vei sen pois...

tai kun piirtelimme geometrisiä kuvioita jos kuviot olivat open mielestä liian suuria kärsimme hänen mukaansa mammuttitaudusta jos taas kuviot olivat liian pieniä sairastimme lilliputtitautia. Tämän lisäksi hän saattoi joskus uhkailla pistävänsä pulisijoita harpilla :)

minusta oppiminen tapahtuu parhaiten harrasteoppimisen kautta, sillä oppi menee paremmin perille silloin, kun on hauskaa eikä tilanne ole niin vakava. Opetuksessa voisi käyttää muun muassa videoita yms. Lisäksi olen sitä mieltä, että matematiikkaa tulisi opettaa käyrännönesimerkein eikä vain teoreettisesti ulkoa opetustaktiikalla, koska laskutavat ja eivät jää mieleen jollei oppilaille selvästi selitetä tai näytetä joku oikea tapaus jossa laskua voi käyttää. tulisi myös selittää miksi jotain kaavaa tulee käyttää, vastaukseksi ei riitä, että se vain on niin.

koulu, elämä, opetus, keskustelu, harjoitus, kokeet, lukeminen, kirjoittaminen

Verkko voi opettaa monilla erilaisilla tavoilla, esimerkiksi muistipelit ja äjypelit ja kaikenlaiset kyselyt voivat opettaa ihmille sekä konkreettista tietoa tai sitten itsensä tuntemista. Kun ihminen vastaa johonkin kysymykseen tietopeleissä väärin niin kone näyttää oikean vastauksen ja seuraavalla keralla saman kysymyksen, tullessa vastaan ihan missä tahansa, on vastaus luultavasti oikea.

Mitä tulee itsensä tuntemus lisääntyy, kun vastailee asim. netissä oleviin kiperiin kyselyihin mahdollisimman rehellisesti, sillä silloin saattaa joutua oikeasti miettimään omaa sisintään ja itseään.