Kalifornian terveiset tänään

Matkakuvia alla olevassa osoitteessa

Kalifornian matkalla ottamiani kuvia on vapaasti katseltavana ja myös kopioitavissa osoitteessa.

http://ronnberg.pic.fi/kuvat/Vox+Kalifornia+yleiset/

Kuvakansioiden avaaminen vaatii salasanan, joka on sama kuin "vanhemmat" sivulle - ja on myös sieltä löydettävissä sekä lähetetty jakelussa sähköpostitse tämän saman kirjeen mukana. Jos joku kuva mielestäsi loukkaa sinua niin ilmoita ja poistan sen - olen toki poistanut muutenkin "hölmöt" kuvat.

TÄRKEÄ KOPIOINTIOHJE: Avaa ensin kuva. Imuroi se sitten komennolla "tallenna kohde levylle ...", jolloin saat kuvan sen alkuperäisessä koossa (noin 2 tai 3 Mt). Jos tallennat "tallenna kuva nimellä ...", saat sen vain ruudussa näkyvän kuvan kokoisena eli huomattavasti heikompana. Eri järjestelmät voivat tietysti antaa eri tuloksen eli tarkista imuroinnin jälkeen minkä kokoisen kuvan sait. LISÄYS: Voi olla että koneesi vaatii sinun ensin avaavan kuvan "näytä alkuperäinen kuva", ja sitten "tallenna kuva nimellä...". Ja vasta sitten saat kuvan alkuperäisessä koossa itsellesi.

Omia kuvianne voitte panna myös tänne pedanettiin jakoon vasemmalla olevaan linkkiin "Kuorolaisten omat kuvat". Ohjeet siihen tulevat myöhemmin.

t. Risto

P.S.
Harrin ottamat kuvat löytyvät osoitteesta:
http://harrikolu.kuvat.fi/kuvat/Kalifornia/

t. HK

Diipa Daapa DISNEYLAND!

Keskiviikko 22.7.09

Keskiviikkona koitti matkan virallinen ja ehdottomasti ansaittu lomapäivä (aiemmat vapaat laskettaneen esileikiksi). Hilpeä joukkiomme suuntasi kohti Disneylandia! Suurin osa lähti heti määrätietoisesti kiertämään laitteesta (ja jonosta) toiseen, vanhempia laulajia ehkä hieman epäilytti pikkulasten peuhaamisparatiisi ja kieppuvat, yököttävän näköiset härvelit.

Rauhallisen, mieltä hykerryttävän ja vatsaa säästävän Pirates of the Caribbean – venerrrreissun jälkeen vannoimme siemailevamme kahvia seuraavat yhdeksän tuntia, koska koimme nähneemme jo kaiken näkemisen arvoisen. Mutta Disney vei voiton. Tohotimme ympäri puistoa fast passien perässä ja kiljuimme kilpaa kuoronjohtajan kanssa avaruussukkuloissa ja 3D-käärmehirveyksissä. Epäilemättä jokainen voxilainen nautti koko suuren perheen puistopäivästä, vaikka keli olikin tukalan kuuma!

Disney-maassa panimme merkille myös silmiinpistävän amerikkalaisuuden: värivalojen välke ja yli-iloinen meininki täyttivät koko valtaisan arean. Illan pimetessä rakennusten valaistukset olivat vertaansa vailla ja koko juhlapäivä (Disneyn mukaan jokainen päivä ansaitsee CELEBRATIONIN) huipentui hienoon ilotulitukseen – edes Jyskylän joulukadun avajaiset eivät vedä sille vertoja, vaikka olo olikin hiukan jouluisa.

Yleisimmät kommentit päivän annista olivat : ”SPEIS MAUNTIIN SIIIIIIISTIIII!! SIIS SE OLI NIIIIIN HYVÄ!!!!” ”Piraatit oli hienoja, YO HO YO HO PIRATE'S LIFE FOR ME!” ja ”Mä oon ihan märkä ku tulin tuolta Splash Mountainista (= Särkänniemen Tukkijoki vol. 2, nimim. ”Kani ja taikasienet”)” Indiana Jones ja Kielletyn silmän temppeli oli jännääkin jännempi, mutta loppui liian lyhyeen.

Siispä kiitos teille ja muistilehtiöille, kannatti maksaa niistä. Me tullaan kohta kotiin ja MEILLÄ MENEE HYVIN! (ei tosiaan tunnu siltä, että olisi ollut ulkomaailmassa kaksi viikkoa, on ollut kotoisaa.) Ikävä ruisleipää ja salmiakkia - ja tietty teitä.

Tätä kirjoittaessa olemme matkanneet jo hyvän matkaa ensin Los Angelesista mantereen halki New Yorkiin ja sitten jo New Yorkista kohti Helsinkiä. Lähdimme siis Disneylandin jälkeen muutaman tunnin hotelliyön nukuttuamme aikaisin torstaiaamulla paluulennolle. Saavumme Helsinkiin perjantaiaamuna joten tätä lukiessanne olemme linja-autossa kohti Jyväskylää – ellemme liene jo perillä ja yritä soveltaa strategiaa miten parhaiten selviäisi jetlagista.

Kiitos kaikille lukijoillemme ja kiitos siitä kotiväen ja kavereiden palautteesta jota saimme. Toivottavasti pääsitten edes osin kokemaan matkapäiväkirjamme kautta sitä jännitystä, hilpeyttä ja ystävyyttä jota me saimme osaksemme matkallamme Ameriikan kultamaahan.

Katariina, Maritta ja muut voxilaiset

Kaksi loistavaa kuoroa ja upea yleisö !

Tiistai 21.07.2009
Vaikea uskoa, että yhtä kuuma kuin AFRIKASSA! Pasadenan lämpöaalto vaan jatkui ja mittari kohosi yli sataan asteeseen Fahrenheitia eli 40 asteeseen Celciusta!

Tiistain kohokohta oli tietysti illan konsertti, johon aloimme herätellä itseämme heti aamuyhdeksältä. Koska kaikki olivat totally worn out, exhausted ja suomeksi POIKKI, tuntui varsin hankalalta jaksaa tsempata ja hioa biisejä, tehdä epävarmoista tahdeista varmoja tai yleensä kuulostaa hyvältä. Lisäpaineita toi Los Angles Children Chorus (LACC) -kuoron johtaja, joka oli hyvin kiinnostunut äänenhuoltometodeistamme ja seurasi toimintaamme koko harjoituksen ajan tehden muistiinpanoja. Harjoituksia pidimme LACC:n viileissä harjoitustiloissa Pasadenan presbyteerikirkon alakerrassa sekä kirkon akustisesta erinomaisessa kirkkosalissa.

Väsymyksen lisäksi muutama kuorolainen oli vuoteen oma tai äänetön, mutta paikallinen kesälenssu kestää onneksi vain pari päivää. Esimerkiksi vielä eilisaamuna sairas Maritta – kuumetta toistasataa - on jo tänään täysissä voimissaan. Naikkonen lauloi ja soitti jo illan konsertissa puolikuntoisena, mutta urheana kurkkurampana.

Ennen konserttia keskittymisleirissä tunnelma oli hurja; kipuilusta huolimatta laulajat psyykkasivat itsensä kuntoon kuin huippu-urheilijat konsanaan. ”TSEMPPI TSEMPPI” kaikui kirkon kellareissa ja ringissä pomppivien kuorolaisten tömistys aiheutti maanjäristyksiä useiden kymmenien mailien säteellä. Tavoitteena oli antaa parhaansa, sillä LACC kuuleman mukaan on kapellimestari E-P Salosenkin mielestä huippukuoro. Amerikkalaisille oli näytettävä, mistä kana pissii. Suomalaisella Sisulla mentiin eteenpäin kuin mummo lumessa.

Illan konsertin alkupuoliskolla LACC antoi hyvän esimerkin tasaisesta soundista. Sen jälkeen Voxi antoi loistavan esimerkin tsempistä, venymisestä ja aidosta meiningistä. Sanna ja Pekka kommentoivat konserttia seuraavin sanoin: ”Kiitos, se oli maaottelu ja Suomi vei voiton rökälepistein”, sanoi Sanna, johon Peksi komppasi: ”Ootte venymisen maailmanmestareita!”

Oli todella cool meininki amerikankeikan vikaksi vedoksi! Yleisö tuntui olevan samaa mieltä, sillä useat tuntemattomat ihmiset kävivät onnittelemassa hienosta keikasta. Kirkon pihalla oltiin vähän wild ja tunnelmallisia, energiaa riitti yes yes mama!

Katariina Ruuska, Maisa Manner ja Anna-Leena Lounaskorpi

Hello Hollywood

Maanantai 20.7.
Tänään aamu ei sujunut niin vikkelästi, koska kaikki monet olivat eilisestä rankasta matkasta sekä treenistä väsyneitä. Mm. Laura nukkui ties kuinka pitkään... Mutta loppujen lopuksi kaikki selvittivät tiensä tapaamispaikalle. Aloitimme jännän päivän viettämällä aikaa bussissa kohti Universal Studioita. Melkein kaikki olisivat paikalle päästyään halunnut jäädä bussiin istumaan, sillä siellä oli ilmastointi! Joka oli aika luksusta melkein 40 asteen helteessä. Universalin maapallon edessä Karikin sai sitten uudestaan painaa (Kirjapaino Karin mainoskuva). Monen kuvan ja lippujen saannin jälkeen seikkailu sai alkaa.

Vietimme noin seitsemän tuntia pienemmissä ryhmissä kierrellen ja kaarrellen studiota. Monet kulkivat siis omia teitään. Studiothan ovat elokuvastudion huvipuisto, joka on kuulemma erittäin suosittu, mutta se ei jonoissa näkynyt. Välillä kello 12 jälkeen jonotettavaa saattoi olla max 40 minuuttia. Mutta sehän ei meitä lannistanut! Meidän viiden hengen porukalla kävimme läpi melkein kaikki laitteet, mitään onnettomuuksia sattumatta (PAITSI Lapan aurinkolasit kokivat kurjan kohtalon House of Horrorissa). Törmäsimme muuten suomalaiseen kielikurssi porukkaan, joka oli melkoinen yllätys. Kaksi suomalaista porukkaa samassa paikassa, samaan aikaan ja vielä Amerikassa! (Ps. ulkomailla huvipuistoissa saattaa siis tavata suomalaisia vessajonossa.) Puisto oli melko laaja alue, monine laitteineen, ruokapaikkoineen, vessoineen ja muine huvituksineen. Huvittavinta huvipuistossa oli se, kun näimme kolme rakasta huoltajaamme jonottamassa innokkaina monien meidän suosikkilaitteeseemme, Jurassic Parkkiin (Jaana, Helinä ja Marja). Laite olikin paikan ainoa vesivuoristorata, johon helteestä johtuen oli suurimmat jonot. Se olik ihana virkistys virkeään päivään. Muita voxin suosikkeja (ja tottakai vanhempien suosikkeja) olivat House of Horror, Krustyland sekä Studio Tour. House of Horror oli paikan pelottavin paikka, vaikka se ei oikeastaan edes ollut laite! Kävelimme vain pitkin pimeitä kujia, vieraiden ihmisten seuraillessa meitä. Seuraajat olivat näyttelijöitä, jotka pelottelivat meitä. Ainut jota he eivät pelottaneet, oli meidän urhea kuoronjohtajamme Sanna, joka kuulemma vain nauroi. Krustyland pohjautui puolestaan Simpsoneihin. Luulimme aluksi, että sen idea oli vian jonottaa ja jonottaa ja olla huono vitsi, mutta loppujen lopuksi siellä olikin sitten vuoristoratasimulaattori, joka oli aika jännä! Studio Tourilla puolestaan näimme mm. tappajahain sekä Despisten kuvauspaikat! Nyt onkin kamera täynnä Gabriella Solizin talon kuvia.

Vierailu sujui kaiken kaikkiaan loistavasti! Mutta... Sara lepäsi ensiapuhuoneessa Chaperone Jaanan kanssa hieman kuumeisenä ja muutama muukin koki huonoa oloa. Päivän jälkeen palailimme sitten takaisin Pasadenan kirkolle meidän ihanassa, ilmastoidussa luxusbussissa. Kaikki jatkoivat omille teilleen isäntä perheiden kanssa; shoppailemaan, syömään taikka sitten kotiin.

Illalla me juttelimme isäntäperheen kanssa kuluneesta päivästä ja tulevasta Disneylandista. Kuulimme jännän juorun, että Disneylandissa on jopa viiden tunnin jonoja ja fast passeja on erittäin vaikea saada (juoru tuli kokemuksen sanalla). Vierailumme on kuitenkin arkipäivänä joten ruuhkaa ei ole niin paljoa kuin viikonloppuisin. Emme kuitenkaan jonoajatuksesta ilahtuneet, vaan aloimme kaipaamaan L.A:n kiertoajelua, Walk of famea sekä hiekkarantoja.

Huomista konserttia odotellen.
Aino Piirtola & Laura Peltonen :)

”I left My Heart to San Francisco”

Sunnuntai 19.7.
Illan konsertti oli juhlava ja Vox esiintyi kutsuttuna kuorona edukseen. Kilpailun voittajakuoroista Kiinan Hangzhou Aiyue Tianshi lapsikuoro oli sekä taidollisesti että laulujen vaikeustasolta omaa luokkaansa. Nuorisokuorosarjan voittaja Tanskan MidtVest Pigekor'illa oli kaunis yhtenäinen sointi, mutta kappaleet olivat selvästi helpompia ja kansanlauluissa jopa muutamia vain kolmiäänisiä. USA:n kuorot olivat tasaisen hyviä ja kaunissointisia.

Lyhyen yön jälkeen sunnuntaiaamuna perheet saattelivat matkalaiset linja-autolle, jossa halattiin ja itkettiin monet eron kyyneleet. Yhdeksän päivää isäntäperheiden erinomaisessa huolenpidossa nostatti lupauksia pikaisesta jälleennäkemisestä. Voxilaiset ovat solmineet lukuisia ystävyyssuhteita, joita voikin nykyaikana ylläpitää Facebookin ja muitten internetyhteyksien kautta. Bussi ei päässyt lähtemään ajallaan halauksien ja hyvästelyjen vuoksi.

Oaklandin lentokentältä sitten nousimme ilmaan kohti Los Angelesia. Koneen kapteenin erityisestä pyynnöstä Sanna laulatti koneessa kanssamatkustajien iloksi tunnelmaan sopivan ”I left my Heart to San Francisco”.

Los Angelesin lentokentältä lähdimme bussilla Pasadenaan, joka on Los Angeles Children Choir – kuoron kotipaikka. Kuoron taustalla on kuusi harjoituskuoroa ja yli 300 laulajaa. Kuorouran edetessä pääsee sitten edustuskuoroon, joka tekee yhteistyötä mm. Los Angeles Sinfonian ja monien muiden arvostettujen ammattilaisten kanssa. Mm. Esa-Pekka Salonen on kehunut kuoroa parhaaksi lapsikuoroksi jota on koskaan kuullut.

Pasadenan lämpö – lähes 40 astetta – tyrmäsi ilmastoidusta bussista ulos astuvat matkalaiset. Kiireesti laukut presbyteerikirkon luokkatiloihin (LA:n lapsikuorolla on vuokratut tilat) ja läheiseen kauppakeskukseen ilmastoituun ravintolaan syömään lounasta.

Iltapäivällä kuoromme pääsi sitten kokeilemaan viileän kirkkosalin akustiikkaa ja illalla isäntäkuoromme vanhempineen tarjosi meille päivällisen. Kirkon kauniilla sisäpihalla jaoimme sitten hieman viilentyneessä illassa kuorolaiset perheisiin, jotka innostuneesti olivat tapaamistamme odottaneet. Amerikkalainen vieraanvaraisuus on erittäin ystävällistä ja muodollisten ”how are you” toivotusten takaa olemme tavanneet hyvin aitoa kiinnostusta ja ystävällisyyttä meitä kohtaan.

Risto Rönnberg

Katso video: Polegnala e Todora, http://www.youtube.com/watch?v=2U9SLDhWadI
Katso video: Katselin taivaan tahtia, http://www.youtube.com/watch?v=MjQJu075EyA
Katso video: Jaakobin pojat, http://www.youtube.com/watch?v=uICqiirF8WI

Juhlakonsertti

(Huom! Tämä lauantain teksti on kyllä KSML:n blogissa mutta jänyt kiireessä pois täältä. Pahoittelen. 24.7. Risto)

Lauantai 18.7.
Tällä hetkellä (sunnuntaina) allekirjoittanut istuu jo Los Angelesissa mahtavan presbyteerikirkon mukavalla penkillä samaan aikaan kun rakas kuoromme availee ääniä ja herättelee kehojaan taas laulukuntoon jälkeen aamuisten hyvästelyiden, lennon, ruuan sekä informaattorista riippuen 35-40 asteen helteen. Los Angelesiin laskeutui hurja joukkomme ja järkytykseksi tajusimme astuvamme bussista saunaan. Onnellisia olemme, varsinkin kirkon viileydestä.

Tämä oli vain pikkuripaus tästä päivästä ja uusista tuulistamme, jotta kotiväki pysyy ajan tasalla. Oikeasti tarkoitus oli kertoa eilisestä. Eli lähdöstä ja saapumisesta Losiin myöhemmin.

Yhteinen päivämme (lauantai 18.7.) alkoi, kuten tavallista, kaikkien kuorojen yhteisellä ääntenavauksella, mutta ei, kuten tavallista, mormonikirkolla, vaan kunnon konserttisalissa Berkeleyssä. Festivaalien päätöskonsertti ja loppujuhlallisuudet pidettiin Berkeleyn yliopiston Zellerbach-juhlasalissa. Illan loppukonsertin yhteisnumerot hiottiin viimeistä kertaa. Lounasta söimme konserttitalon takapuistossa. Samaisessa takapuistossa harjoittelimme myös oman kuoromme kanssa iltaa varten. Paikassa oli puolensa: happea ja tilaa riitti sekä lämpötila oli nappeli kun taas kuoron ”läpi” saattoi jopa ajaa golfauto, mikä häiritsi keskittymistä eikä akustiikkaa ollut laisinkaan. Sannan oltua tyytyväinen, pääsimme vapaalle jalalle (pakkaamaan, shoppaamaan, syömään, nukkumaan…) eli perheiden tykö.

Kuudeksi illalla tapahtui kokoontuminen, jonka jälkeen tunnin harjoitukset konserttisalissa sekä tavallistakin hilpeämpää konserttivalmistautumista. Porukkamme oli hepuloitumassa, mutta rakas johtajamme Sanna keskittymisharjoituksillaan sai laumansa skarpiksi. Kuoromme oli määrä esiintyä ensimmäisenä, minkä jälkeen kilpailujen tulokset kerrottiin sekä venytettiin ja venytettiin konserttia niin, että jatkopartyt, joiden olisi pitänyt kestää puolitoista tuntia, kestivätkin vain 20 minuuttia. Väsyneinä, useita valomerkkejä saatuamme, rupesimme tekemään jokainen lähtöä omien perheidemme kanssa omiin koteihimme. Uskoisin, että uni maittoi jokaiselle nassukalle.

Olga Fuchs

Yhteiskonsertti San Franciscossa

Perjantai 17.8.2009
Tavalliseen tapaan yhdeksältä aamulla alkoi monen sadan äänen avaus. Sanna selvisi johtotehtävästään Lapan avustuksella erinomaisesti, vaikka mikrofoni ei jostain syystä toiminutkaan. Baby, mother, father ja grandpa sharpit sekä ”Tittelin tattelin tittelin toast, this open and this is closed” raikuivat salissa komeasti. Kolmen tunnin lapsikuorojen yhteisreenit sujuivat, kuten aina ennenkin, kuin siivillä. Making waves –jankkauksen jälkeen omassa kotihuoneessamme siivosimme paikat ja napsimme murut lattioilta (chillasimme) sekä valmistauduimme matkalle kohti piknikpaikkaamme. Matka todellakin oli Matka isolla M:llä, sillä koko yhden mailin kävely oli tuskaista nousua kuumassa auringossa. Puistoalueelle päästyämme saimme mahtavaa ja monipuolista (TERVEELLISTÄKIN) ruokaa. Siellä sitten muutama hullu suomalainen otti keskipäivänaurinkoa. Muut normaalit ja hiljaiset fiksuina paistattelivat päivää varjon puolella. Ennennäkemättömän loistavan vierailevan hip-hop/streetryhmän esityksen ja tanssitunnin jälkeen joko taapersimme takaisin mormonikirkolle, josta isäntäväki nouti omille teilleen lapsoset tai sitten isäntäväki haki suoraan puistoalueen reunasta ja kuskasi jokaisen omalle tielleen.

Illalla San Franciscossa yhteiskonsertti Taiwanilaisten, Tanskalaisten sekä Piedmontin kuorolaisten kanssa meni hieman väsyneesti, mutta yleisö eli innoissaan mukana jokaisen kuoron esityksessä. Aivan hillitön oli Taiwanilaisten melko pienten kuorolaisten sikermä, joka alkoi Ave Marialla ja päättyi elvismäiseen rockenrolliin. Lisäksi festivaalin taiteellinen johtaja Bob Geary innostui vetämään kaikkien neljän kuoron yhteisesityksenä kolme ylimääräistä kappaletta, mm. Pekka Kostiaisen Revontulet! Illalla väsyneenä puolenyön maissa uni kyllä maittoi.

Kirjoittanut Olga ”pooni äissä” Fuchs+g9+7u

Yhteishenki tiivistyy

Torstai 16.7.
Voxi täällä hei, kuuleeko Suomi? Nautimme aurinkoisesta, joskin paikoitellen sumuisesta San Franciscosta ja laulamme sydämeimme kyllyydestä Golden Gate-kuorofestivaaleilla vierailevien artistien roolissa. Taitaa olla turha edes sanoa, että kaikki täällä on kivaa, hienoa ja paljon suurempaa kuin Suomessa. Host-perheet ovat lämpimästi osoittaneet vieraanvaraisuutensa ja kuorolaiset lähes poikkeuksetta kehuneet olojaan.

San Francisco vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä paikalta asua. Kadut ovat siistejä - täällä roskaamisesta voi saada jopa tuhannen dollarin sakot! Kuorolaulajan näkokulmasta hienoa on myös paikallisten todella harvinainen tupakointi.

Matkan aikana näkemykset Amerikasta ovat avartuneet ja muutama stereotypia on kumottu. Ainakin San Franciscon seudun tulemme muistamaan ennemmin luonnollisuutta kunnioittavana alueena kuin kulutushysteerisenä pikaruokaparatiisina.Monen korttelin kulmasta löytyy kyllä Starbuck's Coffee, mutta muuten ylikansallisten yhtiöiden ravintoloiden lukumäärä hämmästyttää vähäisyydellään.

Jyväskylästä lähdön jälkeen muistamme nähneemme alle viisi McDonald'sia, joista yksi taisi olla Heinolassa. Melkein jokainen tapaamamme paikallinen syö luomuruokaa, jota ostaa luomumarketista.

Viimeistään reissatessa sen huomaa, kuinka mainio harrastus kuorolaulu on. Musiikki tuo eri kulttuurien nuorison yhteen ja kasvattaa sosiaalisia verkostoja. Täällä joka aamuisissa massakuoroharjoituksissa, joihin osallistuvat kaikki festivaalin kuorot, saattaa hyvinkin löytää itsensä laulamasta suomalaista kuoromusiikkia kiinalaisen ja amerikkalaisen laulajan välistä.

Yhdistävä etäisyys tekee omallekin sakille hyvää: Vox Aurean yhteishenki on kasvanut matkan aikana sadasta prosentista kahteensataan ja soundi sen kun paranee reissun edetessä. Motivaatio hioa kappaleet huippukuntoon on saavuttanut myös muumiokuorolaiset. Amerikkalaisen yleisön joukossa ei ole meille ennestään tuttuja kasvoja, joten esityksissä väki on avoimen yllättynyttä. Se tuo esityksiin uutta, omanlaistaan energiaa, jota voimme palatessamme jakaa myös tutulle yleisölle.

Eräs ohjelmistomme kappaleista on avautunut varsinaisesti vasta täällä, kun on henkilökohtaisesti päässyt kokemaan "little cable carsit", nähnyt "morning fogin" sekä "blue and windy sean". Erityisen hyvin olemme oppineet, mitä tarkoittaa "I left my heart in San Francisco".

Maritta "Blind" Manner ja Katariina "Blond" Ruuska

Risteilyä ja konsertti

Keskiviikko 15.7.09

Matkan alkuhuuman huomaa hälvenevän kun rankat päivät alkavat tuntua rankoilta ja pääkoppa tarvitsisi ''five more minutes" unta toimiakseen. Aamu oli kuitenkin aloitettava massakuoroharjoituksilla eiliseen tapaan. Ohjelmistouutuutena Come Join Our Song eli Finlandia uudella sovituksella - nain ystävien kesken "jenkkifinlandia". Omissa harjoituksissa hieman vakavaksi veti joidenkin kappaleiden sanojen opettelu - niitä tentittiinkin sitten loppupäivä, hyvällä menestyksellä.

Harjoitusasioiden jälkeen hieman nälkäisinä matkasimme busseilla satamaan syömään perheiden antamia eväslounaita. Ja sitten risteilylle!

Kaikki festivaalien kuorot samassa hienohkossa paatissa, kiersimme rannikkoa nähden Alcatrazin ja Star Wars-nosturit. Voxilaiset osaavat todellakin ottaa kaiken irti suomalaisille hiukan harvinaisesta auringonpaisteesta, silla valloitimme saman tien laivan aurinkokannen ja palvoimme vähissä vaatteissa lähintä tähteämme. Parit hoilotukset vetäisimme muiden kuorojen muassa, kunnes meidät palautettiin isäntäperheiden hellään huomaan.

Ruokatauko ja hetken vapaa-aika Berkeleyssa, käytimme sen tietenkin shoppailuun ja soppailuun. Keitto oli hyvää ja hippimestat jees! Nautimme päivällisemme Yhdysvaltojen parhaan yliopiston pihassa, josta kuuluisat hippi- ja new age-liikkeet muinoin alkoivat. Host-mamamme mrs. Whatley kertoi Berkeleyn nuorison olleen aktiivista ja nostattaneen mielenosoituksia samaisen yliopiston pihassa mm. Vietnamin sotaa vastaan.

Golden Date - eikun siis Gate (loytyy kuoropojistakin komeita yksiloita) - festivaali jatkuu. Tänä iltana koimme ja kuulimme ensimmäisen kilpailukonsertin, jonka päätteeksi itse lauloimme vierailevan kuoron vierailevat kappaleet. Yleisö oli myyty ja loppujen lopuksi myös kilpailutuomarit nousivat penkeistään osoittamaan suosiotaan, vaikka Jyväskylän tytöt ja poika eivät edes tavoittele pokaaleja. Olemme tyytyväisiä ja iloisia, mutta taiteilijoina tiedämme pystyvämme parempaankin. Sen aiomme osoittaa tulevina päivinä!

Hyvää yötä ja huomenta, myö männähän nyt nukkumahan. Meilläkin on tietä ikävä, äidit, isät ja muu eläimistö.

Matariina ja Karitta

P.S. Hyvää syntymäpäivää Kaisla 14 wee.

Katso Youtubesta konserttiesitys kappaleesta Polegnala e Todora
http://www.youtube.com/watch?v=2U9SLDhWadI

Massakuoroharjoitukset

Tiistai 14.07.2009

Tänään koimme ensimmäistä kertaa odotetut massakuoroharjoitukset, joissa monet festivaalikuorot harjoittelivat yhteisnumeroita. Saimme kunnian laulaa festivaalin taiteellisen johtajan Robert "Bob" Gearyn, yhteiskuorokappaleiden säveltäjien sekä kilpailutuomareiden - mukaanlukien oman Pekkamme - johdolla.

Festivaalipaikaksi on vuokrattu alueen Mormonikirkon temppelialueen yksi osa, josta löytyy sekä luokkahuoneet harjoituksiin että tuhannen hengen konserttisali. Siksi jo harjoituksissa pukukoodi oli sen mukainen: polvet ja olkapäät peitossa ja asustus hillitty. Lämpimän saan takia tämä tuotti hieman haasteita, mutta ainakin Vox Aurea selviytyi tehtävästä mainiosti. Lounaaksi soimme tuttuun tapaan perheiden antamia eväitä, allekirjoittaneet herkuttelivat tänään linssikastikkeella ja riisillä, jotka oli vaivattomasti (improvisoiden) pakattu termospulloihin.

Varsinainen festivaali alkoi avajaiskonsertilla, jossa useat festivaalin kuorot esittivat muutamia kappaleita ohjelmistostaan. Saimme nauttia monenlaisista esityksistä, kansanlauluista Beatlesiin. Omasta setistä jai hyvä mieli - Voxin laadusta ei tingitty tallakaan kertaa ja suomalaiset kansallispuvut tekivät yleisöön varmasti vaikutuksen!

Vapaus koitti viiden maissa ja host familyt picked us up. Havaitsimme uinnin olevan paras aktiviteetti kuumana päivänä: pian takapihan poolilla vietettiin tiukkaa hyppykisaa. Epäselväksi jäi, voittiko Coloradolaisen Meyganin hyppy "Meygan" vai Katariinan "Rapu". Pulikoinnin jälkeen kipaisimme naapuriin jättimäiselle grillipäivälliselle. 21 henkilöä, paljon hodareita, grillattua maissia ja kuulemma hyvin amerikkalaista papumuhennosta. Jälkiruoaksi paahdoimme nuotiolla vaahtokarkkeja ja sujautimme ne keksien väliin suklaaviipaleen kanssa. Herkun nimi on S'mors. Tarkemmin ajateltuna saattaa pitää paikkansa, että suomalaiset ovat amerikkalaisten jälkeen maailman amerikkalaisin kansa, ainakin ruoan suhteen.

Mukavan illan päätimme opettamalla amerikkalaisille kuorotovereillemme suomea seka keskustelemalla englannin ja suomen eri murteista, aksenteista ja korostuksista sekä luomuruoasta, joka on San Franciscon alueella ennemmin sääntö kuin poikkeus. Yksi hyvä syy lisää olla täällä.

Pimeästä Orindasta

Maritta ja Katariina
(täällä on oikeasti ihan terveellisiä ihmisiä ja MEILLÄ MENEE HYVIN!)

"Where are you guys from?"

Maanantai 13.7.

"Where are you guys from?" "Ummmm.. Finland! I had to think about that for a while!"

Muutaman päivän kielikylvyn jälkeen sitä melkein luulee olevansa paikallinen: suomalaisten kuorokavereiden kanssa puhuu englantia ja unet on dubattu amerikaksi. Helpoksi nopean sopeutumisen tekee mainio host-perhe, jonka vieraanvaraisuus on aivan omaa luokkaansa - kuin kotonaan olisi.

Kuoron oma aktiviteetti keskittyi tänään pääasiassa shoppailuun, aurinkoon ja paikalliseen kulttuuriin. Chinatown ja Fisherman's Wharf koettu, nahty ja ostettu lahes tyhjilleen. Chinatownissa huomasi San Franciscon kansallisuuksien kirjon: amerikanmatkalla loytääkin itsensa kaukoidästä. Kalantuoksuinen Fisherman's Wharf oli täynnä turistiputiikkeja, mutta löytyi sekundakrääsän keskeltä muutama helmikin. Huomasimme, että vuosien kertyessä shoppailu ottaa kunnon päälle enemmän kuin ennen ja aurinkoisella säällä vettä uppoaa pieneenkin ihmiseen monta litraa.

Paikallisia, varsin amerikkalaisia maisemia ihmettelimme lautalla Oaklandista vastarannalle ja takaisin. Laivamatkan aikana viihdytimme kanssamatkustajia luikauttelemalla lauleloita. Illalla saimme perheeseen seuraksemme kaksi tyttöä Colorado Springsin lapsikuorosta ja kolmen perheen yhteinen päivällinen äityi poolpartyksi. Muun nuorison viettäessä vilkasta allaselämää rantapallojen seassa, me 'vanhukset' joimme terveellistä vihreää minttuteetä.

Nyt nukkumaan, sillä huomenna on parempi olla skarppina tuhatpäisen yleisön edessä. Laulamme monen muun kuoron muassa Golden Gate -festivaalin avajaiskonsertissa. HOW COOL IS THAT!?

Täällä on pähkinää kaikkialla, mutta MEILLÄ MENEE HYVIN!

Lapsikuoron seniorit
Katariina Ruuska, 18, ja Maritta "Maisa" Manner, 19.

Punapuumetsistä konserttiin

Sunnuntai 12.7.
Lauantain terveiset jäi kirjoittamatta kun kuorolaisilla oli koko päivä oman isäntäperheen kanssa. Jotkut olivat olleet San Franciscon keskustassa shoppailemassa, Beachillä, viinialueella Napa Valleyssä ja Sonomassa, punapuumetsässä Muir-woodissa ja jotkut rock-konsertissa. Kielitaito karttuu kun on pakko puhua englantia ilman vanhempien avustusta. Aamulla myös selviteltiin kadonneen lentolaukun kohtaloa. Laukun saapumisesta oltiin aika pessimistisiäkin, mutta päivällä se sitten oli saapunut Kiinanmatkaltaan San Franciscon lentokentälle - juuri kuten oli luvattukin.

Tänään sunnuntaina oli sitten ensimmäinen konsertti yhdessä tanskalaisen MidtVest Pigekor'in kanssa San Leandron kaupunginkirjastossa. Matkan ensimmäiset harjoitukset virittivät jo melko hyvin lentomatkan rasituksista toipuneet kuorolaiset varsinaiseen pääasiaan: konserttiesiintymisiin Golden Gate festivaalilla. Kirjaston – tai ehkä paremminkin kulttuurikeskuksen – auditorio oli aivan täynnä pohjoismaisista kuoroista kiinnostuneita kuulijoita. Kuorot vastaanotettiin raikuvin aplodein ja konsertin jälkeen riitti kysyjiä ja keskustelijoita niin Voxin ohjelmistosta kuin levytyksistä. Vox esitti konsertissa mm. Kostiaisen Pekan Lorulaileen ja Revontulet sekä Salmisen Sannan johtamana Katselin taivaan tähtiä, espanjalaisen Segaba la nina'n ja etelä-afrikkalaisen Thelerine'n. Alkuaplodit yleisöltä kirvoitti kappale I left my heart in San Francisco.

San Leandron kirjaston järjestämä ns. vastaanotto, reseption, konsertin jälkeen oli oiva tilaisuus yleisölle ja kuorolaisille tutustua, kysellä ja seurustella vapaamuotoisemmin. Ja esitettiinhän siellä sitten vielä Finlandia-hymni.
Katso video: http://www.youtube.com/watch?v=-oYZZzumzfc

Maanantai on vielä ns. vapaapäivä ennen varsinaisen festivaalin aloitusta. Sille onkin varattu laivamatkaa, kävelyä ja tutustumista San Franciscon keskustan nähtävyyksin Chinatownista alkaen.

Perjantai 10.7. Kultainen ääni, kultainen portti ja kultaisen portin silta

Lennon lähestyessä loppuaan tervehti meitä yön pimeydestä koko San Franciscon lahden ympärille rakentuneen kaupunkien miljoonat valot. Lentoemännät herättelivät viimeisetkin nukkujat nostamaan selkänojansa ja valmistautumaan laskuun. Lentoaseman laukkujenvastaanotosta meitä tuli hakemaan Piedmontin kuorojen johtaja Bob Geary ja Golden Gate festivaalin johtaja Terry Amgott-Kwan. Bussilla puolen tunnin ajomatka läpi valaistun San Franciscon ja saavuimme odotettuina vieraina Piedmontiin, jossa illan pimeydessä lähdettiin pareittain isäntäperheitten matkaan.

Paras lääke jetlagiin oli seuraavan perjantaiaamun herätys heti kahdeksalta ja suuntasimme linja-autolla kiertoajalulle. Piedmont, Oakland ja muut San Franciscon esikaupungit vaihtuvat ilman näkyvää rajaa kunnes San Franciscon lahti erottaa niemelle rakennetun keskuskaupungin. Kymmenen kilometrin pituiselta kaksikerroksiselta Bay Bridge-sillalta saimme ihailla San Franciscon Downtownin pilvenpiirtäjiä. Ajoimme Golden Gate Parkiin ja sen jälkeen useat kastelivat jalkansa - ja jotkut kenkänsä - Tyynen valtameren aalloissa Ocean Beachin rantahietikolla. Merivirrat ovat kylmiä San Franciscon edustalla ja ainoastaan lainelautailijat uskaltautuvat aina tuuliselle merelle. Golden Gate sillan edustalla otettiin pakolliset valokuvat ja käveltiin puoli tuntia sillan ylitse ihaillen usvan takaa piirtyvää kaupungin silhuettia. Pohjoisessa Sausaliton "hienostokaupungissa" sää oli taas melkoisen erilainen ja aurinko paistoi kirkkaana rantakahviloissa istuskeleviin turisteihin.

Iltapäivän loppuessa perheet hakivat eilistä huomattavasti eloisammat vieraansa illaksi syömään, tutustumaan isäntiinsä ja kertomaan tarkemmat kuulumiset itsestään.

Torstai 9.7. Tervetuloa New Yorkiin

Tätä kirjoittaessa lennämme jossain keskilännen yllä ja kello on paikallista tai oikeastaan Lähtöpaikan New Yorkin aikaa 8 pm ja Suomen aikaa jo perjantaiaamua klo 5. Kuoro on matkannut yhtä menoa nyt torstaiaamusta klo 7 lähtien eli väsymys uuvuttaa useamman nuokkumaan hankalissa lentokoneen tuoleissa. Eli eipä ole nyt kuorolaisista tämän blogin päivittäjiksi ...

Matka on sujunut innokkaan odotuksen merkeissä, vaikka se oli jo tyssätä heti alkuunsa liian pieneen bussiin. Finnairin koneen valtaisa tuuletus pyöritteli lähes sukat jaloista ja pakollisiksi määrätyt villasukat ja kaulahuivit olivat tarpeen. Laulamista ei ole voitu harrastaa missään äänten rasittamisen pelossa.

Laskeutuminen New Yorkiin aiheutti nuorisossa melkoista tunteiden paloa – onhan se kuitenkin NEW YORK! Ja siellä sitten todettiin ensimmäinen menetys: Roosan matkalaukkua ei kuulunut. Erinomaisen ystävällisen henkilökunnan tekemien tiedustelujen perusteella matkalaukku löytyi Kiinasta! Tulee lupausten mukaan perille San Franciscoon lauantaina ”kotiosoitteeseen”.

Maahantulo kaikkinensa sujui hyvin ja 2,5 tuntia riitti hyvin vaihtoon, joten New Yorkin lentokentän ”rätti”kaupat nielivätkin sitten ensimmäiset matkarahat.

Viiden tunnin kuluttua saavat isäntäperheemme San Francisossa vastaanottaa huonosti nukkuneita ja rupsahtaneita matkalaisia, joilta tuskin montaa kohteliasta sanaa suusta enää irtoaa. Tosin isännätkin osaavat kyllä varautua väsyneisiin matkalaisiin – sen verran kokeneita nämäkin kuoroperheet ja ystäväperheet kuoromatkoista ovat.

Ja tämän blogin pääsee päivittämään nykytekniikalla jopa lentokoneesta – ”on se jännä toi internet”.

Risto

Keskiviikko 8.7. Salintäysi lähtökonsertti Jyväskylän Kesässä

Salintäysi lähtökonsertti Jyväskylän Kesässä!
Matkakuumeemme nousi huippuunsa lähtökonsertissa. Kuoro soi Lyseon arvokkaassa salissa upeasti ja salintäysi yleisö palkitsi esitykset raikuvin aplodein. Konserttiohjelma oli varsin monipuolinen Voxin peruskamasta Pekka Kostiaisen sävellyksistä suomalaiskansallisten Hannikaisen ja Sibeliuksen kautta Sanna Salmisen kuorolle tuomiin Eurooppalaisiin ja Etelä-Afrikkalaisiin sävellyksiin. Ja kun kyseessä oli Amaerikanmatkan lähtökonsertti niin mukana oli myös spirituaalia ja ikivihreitä.

Konsertissa palkittiin kuoron nyt jättävä monivuotinen äänenmuodostaja Minja Niiranen paneutuneesta ja rakastavasta työstään Voxin hyväksi.

Konsertista porukka lähti silminnähden innostunein matkaodotuksin pakkaamaan laukkujaan ja yrittämään saada unenpäästä kiinni. Aamulla lähtö klo 7.15. Tämän konsertin jälkeen voi sanoa että festivaaliyleisön odotuksiin tullaan hienosti vastaamaan.

Lähtökonsertista http://www.youtube.com/VoxAureaFIN

Risto Rönnberg