Minä eilisaamuna varhain
kuljin metsään läheiseen,
sydän iloa sykkien näin
kevään jo saapuneen.
Pienen puron siellä
näin keväästä riemuitsevan,
ja kulkuni koivikon halki
vei keralla sen solinan.
Koivikon keskellä pysähdyin
ja katseeni kohotin.
Näin taivaan sinisen, avaran
ylläni kaareutuvan.
Puron viereen polvistuin
ja vuokon hennon löysin.
Sen lehdet taivasta kuvastivat
ja silmät kultaa päivän.
Oi, Jumala, rakkautes’ ääretön
on vuokossa pienimmässä!
Sinun kasvosi nähdä voin
luonnon hymyssä herkimmässä.
Mitään muuta en toivoa voi
mitään rikkautta maailmassa,
sain lahjan, jonka Luojani soi
mulle keväässä kauneimmassa.
- Riitta Sarin, Turku –
|
