Herzhausen 2010

Huomenna sitten pitäisi lähteä pois täältä :/ Aika on mennyt todella nopeesti ja tekisi mieli olla vielä pidempään täällä, mutta kyllä sinne Suomeenkin on kiva välillä tulla.. Huomenna klo 7 pitäisi lähteä ajelemaan frankfurttia kohti joten täältä tullaan :)

-Arttu

It was really nice to have this finnish guests :) I hope all was okay and the finnish studends have a gread time in germany . I think many german studends wants to meet finland again . We are really great friends .

-Darwin

Tänään oltiin sitten siellä kunnanjohtajan luona. Itse kunnanjohtaja oli lääkärissä niin emme häntä sitten nähneet mutta joku alaisista tuli pitämään meille seuraa :D syötiin voileipiä ja juteltiin suomen koulusysteemistä. Viimenen koulupäiväkin oli tänään, ihan hauskaahan tuolla on ollut. Tuntuu että täällä on sisällä viileämpi kun ulkona :D munkin huoneessa mittari näyttää kymmentä astetta, olohuone taitaa olla tän talon ainut lämmin huone ..
~Jonne~

Oon pahassa korvatulehuksessa. :s Keskiviikko-torstai välisenä yönä alko yllättäen sattumaan aivan kamalasti korviin. Oli mulla ollu ennestään jo nuhaa ja kurkkukipua, mutta neki oli jo melkein häipyny. Torstai-aamuna sitten mentiin lääkäriin, joka oli aivan tässä lähellä. Ihan normaaliin omakotitaloon oli rakennettu terveyskeskus, jossa vastaanottohuoneita oli ehkä 3 tai 4. Asiakkaita oli aika paljon.
Pienen odottelun jälkeen sitte mut kutsuttiin huoneeseen, joka oli yläkerrassa. Lääkäri oli oikein mukava. Hän tarkasti korvat ihan niinkuin Suomessakin ja määräsi lääkkeitä. Puhui jopa vähän englantiakin! Nopeaa toimintaa. Sitten mentiin apteekkiin hakemaan lääkkeet ja eikun kotiin. Nyt mun pitää ottaa kolmesti päivässä kahta eri lääkettä. On ne vähän onneks auttanu, mutta mun loppureissu meni kyllä pilalle. :(

-Hanna-

Kuten Helmi jo kirjoittikin, pidimme tänään esityksemme Suomesta. Siihen ei ole paljon lisättävää. Ilmeisesti oppilaista esityksemme olivat mielenkiintoisia (ja juuri sopivan mittaisia eli riittävän lyhyitä). Opettajat löysivät niistä huvittaviakin puolia. Esimerkiksi Konstan kalanperkauskuvaa varteenotettavan ilmeen kera he kuvailivat naureskellen "erinomaiseksi opiskelu- tai työpaikan hakukuvaksi". Muut kaksi pidetyistä esitystä olivat englanniksi, ja itse pidin omani saksaksi. Opettajia huvitti, että puhun osittain oppilaita parempaa saksaa. Oppilaat eivät nimittäin ymmärtäneet selviä saksankielisiä termejä obligatorisch (pakollinen) ja fakultativ (valinnainen).
Englanninopettaja pyysi, että saisi säilöä kaikki esitykset tietokoneelleen, ja me toki suostuimme tähän. Muut kaksi esitystä tallennettiin, sattuneesta syystä minun esitystäni ei. Etenkin äitille terveisiä, että mun muistitikulla on kuulemma tietokonevirus. :D Sille pitäisi varmaan tehdä jotain, kun päästään kotiin.

Ulkopuolisena pääsee myös mielenkiintoisiin erotuomarin töihin. Fysiikantunnilla kirjoitettiin muistiinpanoja, ja luokka ei päässyt yksimielisyyteen siitä, kuuluuko lause "suolaton vesi johtaa sähkövirtaa huonommin kuin suolavesi" kirjoittaa "Wasser ohne Salz leitet den elektrischen Strom nicht so gut ALS Wasser mit Salz." vai "Wasser ohne Salz leitet den elektrischen Strom nicht so gut WIE Wasser mit Salz." Yllätyksekseni opettaja siis kysyi minulta mielipidettä asiasta. Pyöritin nopeasti mielessäni läpi saksan kieliopin vertailun osalta, ja päädyin kannattamaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Asia oli sillä selvä.
Kun on ensin kaksi viikkoa hitaasti yrittänyt saada aikaiseksi järkeviä ja oikeakielisiä lauseita joutuen käyttämään sanojen puutteessa välillä jos jonkinlaisia kiertoilmaisuja, on ihan lohduttavaa, etteivät saksalaiset opettajatkaan aina osaa saksaa.

Tänään olin myös liikkatunnilla. Liikunnallisin osio melkein kahteen viikkoon (viime viikolla nimittäin unohdin liikkavaatteet), jo oli aikakin. Teki erittäin hyvää päästä purkamaan vähän energiaa. Ensin oppilailla oli jonkinlainen meidän lihaskuntotestiä vastaava comenius-testi, jossa oli kuusi osaa; pallon pomputus penkillä seisten (montako kertaa tietyssä ajassa), tarkkuusheitto lattiassa olevaan ruudukkoon (pisteitä osumakohdan mukaan), jalkojen ponnistusvoimaa mittaava hyppytesti seinää vasten (mitataan korkeuksien erotus ylös nostetun käden sormenpäistä seisten ja hypystä), tuttu eteentaivutus istualtaan, leuanveto-otteessa puomissa roikkuminen (ei siis vedetä leukoja vaan otetaan aika siitä, kauanko jaksaa roikkua) ja 20 metrin pikajuoksu (ajanotto). Toimitsijoina olivat ilmeisesti ylemmän luokan oppilaat parin opettajan kanssa. Osallistuin itsekin joissain pisteissä. Toimitsijoiden suhtautuminen vaihteli suuresti: osa suorastaan houkutteli kokeilemaan, vaikkei saakaan numeroa, ja osalle juuri siitä syystä mun koko olemassaolo oli ihan yksi ja sama. En siis tehnyt sitä pallon pomputusta enkä hyppytestiä. Sen sijaan kävin näyttämässä, miten sitä oikeen taivutetaan eteenpäin (siinä ja siinä, että asteikko riitti edes) ja roikuin puomissa 36 sekuntia (vähän heikon puoleinen, mutta ihan menettelevä tulos). Muut kaksi tulosta jäivät kai sille välille.
Mutta varsinaisesti liikunnallinen osuus tuli sen jälkeen, kun pelattiin vielä luokan kanssa jotain polttopallon tyylistä peliä. Ensin meni vähän aikaa tunnustellessa, mutta kun mä pääsin vauhtiin, sehän meni ihan loistavasti. Poltin ihan hirveen määrän porukkaa heti peräjälkeen. Ei sillä että sihti olis ollu mikään maailman paras, heittelin mä vähintään yhtä paljon ohikin. Mutta riittävän nopeella tahdilla sitä ehtii napata ne seinistä kimpoilleet pallot takaisin ja heittää uudestaan. Mä voitin vihdoinki kaikki meidän luokan pojat mun puolelle. :D Mutta kai, kun poltin pelistä pois kaikki ne ihmiset, jotka oli aiemmin polttanu muita, jolloin niiden polttamat ihmiset pääs takaisin peliin. Ja mulla oli koko ajan ihan hillittömän hauskaa.
Kahdelle viimeiselle tunnille ei sitten mentykään, kun Louisalla oli hammaslääkäri. Selitys lappusesta opettajalle oli kyllä varsin hyvää tasoa: "Mun täytyy oikeasti lähteä, koska mulla on hammaslääkäri ja mä oon ihan hirveen pahoillani että tää lappu on mun siskon kirjoittama, mut äiti lähti töihin jo ennen kuutta aamulla ja ketään muita ei ollu kotona enkä mä muistanu sitä vasta ennen kun just ennen lähtöä ja oli jo kiire ja..."

Huomenna mennäänki 4. ja 5. tunnilla vierailemaan kunnanjohtajan luona. Mä oon luvannu yrittää suomentaa sen tervehdyksiä. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee... Tosin on siellä opettajiakin mukana, ja ne lupas kääntää englanniks, että ei tässä suuria ongelmia pitäis olla. Ja ainakin sitä kouluks kutsuttua avohärdelliä on siitä syystä enää kaks tuntia jäljellä.

Meeri

Heipähei! Reissu alkaa olla jo aika loppusuoralla, kohta kaksi viikkoa täällä vietetty. Ja olisi voinut olla vielä pidempikin, on ollut nimittäin sen verran mahtava kokemus. Tänään koulussa ensimmäiseksi oli jonkinlainen valinnaisten kaksoistunti. Minun hostillani oli puutöitä. Ja Arttukin oli siellä Darwinin kanssa. Oppilaat rakentelivat jonkinnäköisiä CD-telineitä tai jtn. Olimme kaikki valmistelleet powerpoint-esitykset Suomesta ja tänään oli vuoro esittää ne. Kahdeksas- ja kymmenesluokkalaiset tulivat sankoin joukoin niitä kuulemaan. Viidestä esityksestä oli jäljellä enää kolme sillä epäonnekkaasti Siirin ja Artun esitys oli unohtunut Suomeen ja Ainon, Hannan ja Helmin esitys urheilusta oli Hannan kanssa kotona sairastamassa. Mutta muut pitivät esityksensä menestyksekkäästi. Loppupäivän oleilimme luokan kanssa suunnittelemassa heidän luokkaretkeään (kohteina mm. Lontoo, Espanja, Lissabon, hieman eri luokkaa kuin meidän...), uskonnon tunnilla ja välitunneilla ulkona nauttimassa auringon lämmöstä.

Helmi

Jaahas, oon ollu vähän laiska kirjottaan tänne. :D On ollut tosi mukavaa täällä! Ensin aika meni melko hitaasti, mut nyt menee tosi nopeesti! Ei ole montaa päivää enää jäljellä. Voishan täällä olla enemmänki aikaa, mutta tekee jo mieli kotiinkin. :)

Koulussa oli aika tylsää, Mikko ja Konsta pääsivät kattomaan poikien futsalturnausta, muut joutu olemaan koulussa. Välitunneilla meno oli aika mielenkiintosta...pari poikaa pelas pesäpalloa tauluviivottimella ja karkeilla :o :D.
Se kouluruokasysteemi on muuten aika outo. Sulla pitää olla ruokalippuja mitä on ostettu ennen ruokailua jostain (3e) ja sitten pääset syömään ja ruoka on klo 13 maissa. Yleensä koulu loppuu 13.15 eli vaan sillon mennään syömään jos on koulua klo 15 tai 16 asti. Muuten on aina omat eväät mukana tai ostetaan jotain kioskista.

Tänään oltiin koulun jälkeen Korbachissa, minä, Aino, Konsta, Arttu, Mikko, Max, Siiri ja Jennifer. Kävästiin muutamassa kaupassa ja syömässä. En ostanu mitään erikoisempaa... Oli kivaa!:)

Terkkuja sinne!

-Hanna-

Ja nyt pännii. Ehdin kirjoittaa jo pitkät pätkät tekstiä, ja eikös sitten jokin yhteydessä ollut häikkä sinkauttanut koko tekstin bittiavaruuteen. Joka kerta kirjoittaessa tällä miniläppärillä tulee jotain ongelmia, jos ei väärien nappien tai vahinkopainallusten niin sitten jonkin muun kanssa.

Mutta, eilen siis ensimmäisellä tunnilla olin Jonnen ja 8a-luokan kanssa kahden hammaslääkärin luennolla. En tiedä, miten paljon Jonne sai luennosta irti, mutta itseeni lääkärien taululle piirretyllä kuvalla höystetty suullinen esitys ja pelotteluvideo tekivät toivotun vaikutuksen. Vaikka olin viimeiseksi ennen kouluun lähtöä pessyt hampaat, kaikkien tuplahappohyökkäysten, suun alueen sairauksien ja bakteereja kuhisevien mikroskooppivideoiden jälkeen teki kyllä mieli pestä hampaat välittömästi uudestaan ja käyttää vielä siihen päälle muutama metri hammaslankaa. Sitä harjoiteltiinkin seuraavaksi. Kaikki saivat pätkän hammaslankaa, ja sitten vaiheittaisella ohjeistuksella putsattiin kaikki yhdessä hampaita.

Tänäänkin "ihan tavalliseen koulupäivään" mahtui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kemian tunneilla mentiinkin opetuskeittiöön laittamaan ruokaa. Kotitalouttahan näillä ei varsinaisena oppiaineena ole, mutta sellaisia asioita opetellaan joskus kemian ja opinto-ohjauksen tunneilla. Näin kertoi opettaja. Eikä se nyt niin kaukaa haettua ole. Kokkaaminenhan on mitä käytännönläheisintä kemiaa, ja yhdessä toimiessa kehittyy samalla ryhmätyötaito, työnjakotaito, huolellisuus, suunnittelu... (kyllä, kuuntelin, kun opettaja kyseli näitä luokaltaan). Opetuskeittiö näytti aika samalta kuin meillä päin kotsanluokissa. Kaikki keittiöt vain oli ahdettu vierekkäin ja niiden toisella puolella oli ruokailutila, jossa melkein kaikki mahtuivat istumaan saman pitkulaisen pöydän äärellä. Tänään tehtiin siis kinkku-kasvis-makaronilaatikkoa, johon tuli vähän kermaa ja paljon juustoa. Lopputulos näytti ja tuoksui (sekä mitä ilmeisimmin myös maistui) erittäin herkulliselta. Jokainen oppilas oli tuonut raaka-ainekustannuksia varten euron, ja sai kyllä taatusti rahoilleen vastinetta. Saksalaisten kunniaksi on myös sanottava, että mitään ei laitettu kompostiin. Kaikki syötiin pois, vaikka se tarkoittikin melkein kaikkien kohdalla kahta reilua lautasellista ja joidenkin kohdalla jopa kolmea. Sen jälkeen vaikuttivat kyllä varsin kylläisiltä.

Ja olin minäkin tänään koulun jälkeen Korbachissa. Olin vaan taas oman tieni kulkija. Mentiin sinne yhdessä vaihtariperheen kanssa tarkoittaen Louisaa, äitiä ja isäpuolta sekä Louisan 2,5-vuotiasta sisarentytärtä Shiriliä. On muuten hurmaava lapsi. Sen ikäisen saksan kielestä ei tosin aina juurikaan saa selvää, mutta puhetulvasta päätellen ihastus on molemminpuoleista. Shirilin mukaan hakemisen jälkeen kierreltiin vähän Korbachin keskusta-alueella. Ostin lisää postikortteja ja tuliaisiksi kaikkea hauskaa, mutta ENPÄS KERRO MITÄ, ettei joku utelias asianomainen saa sitä selville täältä ennen aikojaan. Lopuksi käytiin vielä jäätelöbaarissa, josta sai vaikka mitä annoksia (mm. jätskiannoksen, joka näyttää spagettiannokselta kastikkeineen). Meidän pikku rajoitelapsikin sai syötävää, nimittäin ison kulhollisen hedelmiä mansikkakastikkeella. Kulhon reunaan oli vieläpä isketty pystyyn tuoreesta ananaksesta veistelty siivu kuorineen ja tupsuineen, appelsiininviipale ja neljän viinirypäleen miniterttu. Varsin varteenotettavaa.
Ja täällähän on tullut myös todettua fysikaalisen ilmiön resonanssi olemassaolo. Ainahan pienten lasten kiljunta ja parku ottaa korviin ja kuulostaa kamalalta, mutta Shirilin pikkusisko Leylapa osaa itkeä sellaisella taajuudella, että se saa korvassa kaikki mahdolliset osat resonoimaan. On jo varsin mielenkiintoinen kokemus, kun kamalan kiljunnan lisäks korvissa surisee ja tärisee.

Parin päivän päästä tullaan kotiin. Täällä on jo niin ehtinyt alkaa nauttia auringonpaisteesta ja kirkkaan sinisestä taivaasta, että Suomessa kai iskee ensimmäisenä kaamosmasennus... Onneksi se kevät tulee sentään joskus Suomeenkin. Ja näiden mielestä täällä on muka täysi talvi. Toivottavasti ovat sentään jotain oppineet Suomestakin. Esimerkiksi eräs tyttö ei tiennyt, että on olemassa sellainen kieli kuin suomi. Hän arveli meidän puhuvan esim. kotona vanhempiemme kanssa englantia.

Meeri

no tänää on jo keskiviikko! En haluu lähtee täältä, tai toisaalta haluun! :P en tiiä! Mutta tänään oli koulussa Biologiaa, jossa opettaja oli tehnyt kaikille tehtävät enkuksi, käsittelimme hampaita? :DD Ja sitä kautta myös vähän ruoansulatusta. Ja seuraavalla välkällä, oppilaat pelas PESAPALLOA!! sisällä luokassa, mailana toimi tauluviivoitin, pallona juomapullo, ja pesinä oli luokan reunat( :OO ööö! )Ei vähän villi meno niillä! Sitten meillä oli hmmmmm.. katottiin kaks tuntia saksankielistä einstein-filmiä! KIINNOSTI!

Rehtori sanoi meille viime viikolla, että saamme olla aina neljännen tunnin bilishuoneessa, että meidän ei tarvii mennä tunnille, ja tänää oltiin keretty istua viis minuuttia siellä, kunnes meidät tultiin kiskomaan kemian tunnille! Mutta onneks se oli kanssa englannin kielinen, ja saimme osallistua paljonkin opiskeluun! Aiheena oli öö.. elektronit, protonit ja neutronit, atomin rakenne? Yms, jotka me käytiin kai seiskalla? Oli ainakin hyvää kertausta meille, jotka oltiin tyyliin ainoita jotka opiskeli! Saksalaiset oppilaat tavalliseen tapaansa, puuhaili omiaan, jutteli keskenään, nukkui ja kaikkea muuta paitsi ei opiskelua! :S miksei meilläki oo nii rentoo! :D Koulun jälkeen käytiin korbachissa shoppailemassa ja mäkkärissä :)) Ja käytiin myös katsomassa hannan ja konstan kanssa Rebekan futisreenejä, mutta oli kyllä laiskat jos meiltä kysytä, joukkueessa kuulemma oikeesti pelaa yli 20 pelaajaa, nyt reeneissä oli kuus! Kaikki oli tosi "kipeitä" ja kuulemma osa ei jaksa reenata, eli laiskaa porukkaa! Lopussa minä ja hanna päästiin peliin mukaan! Ehkä se jotain tasosta kertoo, että minä tein meidän puolelta ainoan maaliin.. :DD

Terkkuja sinne!

Aino

Morjens! Tänään oli aurinkoinen ja suhteellisen lämmin päivä. Aamut ovat melko viileitä mutta päivällä on jo melkein "hupparikeli".Tänään oli koulujen välinen futsal-turnaus Korbachissa jota minä ja Konsta olimme katsomassa. (Muut suomalaiset koulussa). Herthausenin Ederseeschule voitti 2 peliä mutta hävisi myös kaksi. On ne vaan taitavia pelaamaan tätä futista täällä Saksassa. Ei voi kun ihailla. Illalla olimme Korbachissa shoppailemassa ja syömässä Mäkkärissä. Ei enempää tältä erää.

Mikko

Morjesta vaan täältä saksanmaalta munkin puolesta ! Hemmetin hauskaa on ollu, kaikki on tosi mukavia ja ystävällisiä. Ollaan tällä hetkellä täällä ATK-luokassa valmistelemassa meidän PowerPoint-esityksiä Suomesta huomiselle päivälle. (=
Koulunkäynti on täällä vähän erilaista ku Suomessa. Kaikki reihuu ja elämöi minkä kerkiää ja opettajilla ei ole minkäänlaista auktoriteettia saada oppilaita kuriin. ::::D:D:D Luultavasti sen takia kun ne on niin nuoria, siis ne opet. Mut kai ne jotain oppii, mä en ainakaan oppis ! :D
Tänään vielä mennään viettää iltaa Fischhaupteille, ja huomenna pitäs varmaan Korbachiin mennä porukalla tuliaisostoksille ! c(:
Terkkuja kaikille Suomeen !

Konsta

Eli siis voiton puolella ollaan tässä matkassa. Ensin vähän ruoka-asiaa. Osa ruuasta on hyvinkin samanlaista kuin kotona (tänään meillä jauhelihapihvejä, perunoita ja vihreitä papuja, lisänä ketsuppia), mutta osa on sitten erilaista. Ekana iltana oli ruokana makaronia, johon päälle laitettiin pannulla rasvassa jauhoista paistettu muruseos ja sokeritonta omenasosetta. Se oli aika mielenkiintoista. Ei mitenkään pahaa, mutta ei voi väittää, että siitä olisi heti ensi maistamalta tullut uusi lempiruokakaan. Kouluruokailuhan on ihan oma lukunsa. Se on koululla tarjolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin, ja tosiaan pientä maksua vastaan. Vaikka blogin kuva kouluruuasta on vähän säälittävä, ei kannata yleistää. Viime torstaina maksua vastaan sai ison lautasellisen spagettia ja jotain vaaleaa kinkkukastiketta, joka näytti, tuoksui ja ilmeisesti myös maistui hyvältä, jugurttia ja juomat. Ja samassa ruokalana toimivassa luokkatilassa saa samaan aikaan syödä myös omia eväitä. Yleisesti ottaen koulu on kyllä kuin eväsretki, ja se on hauskaa. Kaikilla on pienissä saranallisissa muovirasioissa mukana leipää ja hedelmiä, joskus vähän keksejä tai karkkia, ja pullossa tai pikkutölkissä jotain juotavaa. Paikallinen suosikki tuntuu olevan apfelschorle, jota kaikki juovat. Se on happaman puoleista (ilmeisen vähäsokerista) omenamehua, jossa on hiilihappoja. Ja juuri siltä se maistuukin. Kyllä se menee, mutta henkilökohtaisesti en siitä pahemmin kyllä välitä. Muutenkin saksalaiset tuntuvat pitävän kaikesta happamasta. Hapankaalihan on Suomessakin saksalainen kuuluisuus, mutta kapean tutkimuksen (käsittää minimaissin ja vihreät pavut) perusteella myös muut kasvissäilykkeet ovat usein etikkaliemessä.
Ja sitten vielä aihetta kansallisen itsetunnon nostoon. Tuliaisiksi tuomani Fazerin sininen ja Fazerin Marianne-suklaalevy saivat kaikilta perheenjäseniltä huippuarvosanat, ja levyjen katoamisajasta päätellen kyseessä ei ollut pelkkä muodollinen kohteliaisuus. Louisa sanoi jopa, että olivat parempia kuin mitkään saksalaiset suklaat. Niin että syksyn vastavierailulta Suomesta Louisa varmaankin rahtaa takaisin Saksaan 25 kiloa suklaata, 15 kiloa ruumassa ja 10 käsimatkatavaroissa.

Tänä aamuna ostin ihan itse uuden bussilipun tälle viikolle. Bussikuski nauroi iloisesti ja totesi vaan "sehr schön!", mutta en kyllä tiedä, tarkoittiko se mun saksan kieltä vai yleisesti kohteliasta käytöstä. Tosi, tosi harvat nimittäin tuntuu täällä ylipäätään tervehtivän bussikuskia tai tekevän yhtään mitään muutakaan vastaavaa. Kaikki vaan tulee sisään ja menee istumaan, ja jostain se kuski vaan tietää kysymättä ja mitään sanomatta, että ne on ilmeisesti joskus maksanut jonkun lipun.

Englannin tunnilla mentiin atk-luokkaan, kun opettaja oli tehnyt pienen tietokilpailun New Yorkista ja sen nähtävyyksistä, mitkä kai liittyy seuraaviin käsiteltäviin kappaleisiin. Tarkoituksena siis oli etsiä internetistä oikeat vastaukset mahdollisimman moneen 22 kysymyksestä (ilmeisesti englanniksi, kun kerran englannintunnista oli kyse). Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa pisteen. Tunnin lopussa opettaja keräsi paperit tarkistettaviksi, ja kuulemma parhaan pistemäärän saanut saa jonkin pienen palkinnon. Oma tulos olisi voinut olla huomattavasti parempikin, jossei se pahuksen tietokone olisi kaikista komennoista huolimatta koko ajan tunkenut väen väkisin lähinnä saksankielisiä sivuja ja googlen käännöspalvelua hakutuloksiin.
Tämän päivän biologian tunnilla käveltiin opettajan johdolla viereisen Ederseen rantaan tutkailemaan käytännössä ja lähietäisyydeltä järveä ekosysteeminä. Tosin en tiedä, mikä oli retken tarkka opetusarvo, kun muutamien kysymyksiin vastaamisten lisäksi homma oli lähinnä maisemien ja lintujen ihailua. Sääli, etten taida täältä käsin saada vielä mitenkään valokuvia ulos kamerasta. Ja sääli, että kamerassa maisemat eivät edes näytä yhtä upeilta kuin täällä omin silmin katsottuina.

Mieliala on selvästi vähän tuulella käyvä asia. Vai pitäisikö sanoa, että aurinkoenergialla käyvä. Eilen paistoi aurinko ja tuntui, että voisi vaikka valloittaa koko maailman. Tänään olikin sitten pilvisempää. Tuntui, ettei olis yhtään jaksanu sitä häsläystä ja riehumista, mikä koulussa oli käynnissä sekä tunneilla että välitunneilla. Ettei olis yhtään jaksanu keskittyä ajatteluun tai vieraaseen kieleen, saati sitten saada suusta ulos jotain järkevää. Onneks kauheeta häsläystä on enää vaan neljä päivää jäljellä. Ja onneks sentään joillain tunneilla on vähän rauhallisempaa. Toivottavasti huomenna paistaa taas aurinko.

Meeri

Toinen kouluviikko alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Lauantaina tullut lumi on jo sulamaan päin ja aurinko aina välillä pilkahtelee pilvien välistä. Ensimmäinen tunti (englantia) vietettiin ATK-luokassa tekemässä esitelmää Australiasta. Luokan tekninen varustus ei ollut kyllä mitään verrattuna meidän kouluun.
Toinen tunti oli historiaa, jossa puhuttiin työn kehityksestä ja muutoksesta.
Liikunnassa pelattiin sählyntapaista sisäjääkiekkoa (??), kuten sitä nimitettiin. Aino sai alkutunnista mailasta päähän, mutta pahemmin ei onneksi käynyt. Otsaan tuli vain pieni kuhmu. Loppu päivänä meidän luokalla oli biologiaa, johon opettaja oli ystävällisesti meitä ajatellen tehnyt kaiken materiaalin englanniksi! Ja saksaa, mutta menimme rinnakkaisluokan matematiikan tunnille näyttämään miten niitä paraabeleja oikein piirretään.

-Helmi-

AAAH kerranki pystyi nukkumaan pitkään! Ja todellaki nukutti, tultiin yhden jälkeen kotiin. Joten heräsin tänä aamuna yhdeltä!
Host-äitini Christine vei minut ja Rebekan tänään vierailulle Schloss Waldeckiin ( eli sellaseen vanhaan linnaan (= ), oli muute aika siistit maisemat! Ajomatka sinne oli koko ajan ylämäkeä, ja matka sinne kesti noin 20 minuuttia, eli aika korkeelle mentiin! Linnan sisään oli rakennettu museo, joten kävimme siellä. Ennen museoon menemistä, meille annettiin sellaset jännät puhelimet, johon piti näppäillä joku tietty numero, ja sitten sieltä sellanen mies puhui mulle ja kertoi jotain. Museossa sisällä oli aina tietyn huoneen tai esinee yms. vieressä kerrottu numero, ja jos halusi tietää siitä, näppäili puhelimeen sen numeron ja sitten sai kuulla mikä se oli. Siellä oli siistiä! Mut ne puhelinselitykset oli liian pitkiä, ja vaikka se oli englantia, silti oli aivan liikaa sanoja joita en ymmärtänyt! Siellä linnassa sisällä ikkunalaudoilla iha hullusti leppäkerttuja.. By the way :D Törmäsimme myös sattumalta Siiriin ja Jenniferiin ! :P
l
Sen jälkeen lähdimme ajamaan sellaiselle IIIISOOOLLLE padolle, johon se joki loppui. On sillä paikalla nimikin, mutta en muista sitä.. ;D Otimme paaljon kuvia ! ! varsinkin maisemista, koska ne oli NIIIIN hienot!
Kaikilla alkoi jo olla kauhea nälkä, joten lähdimme yhdessä Siirin ja Jenniferin ja heidän vanhempiensa kanssa syömään! jeees! Ajoimme Herzhausenin ohi, joen toiselle puolelle paikalliseen iravintolaan, jossa Jennifer oli ollut aikasemmin työharjoittelussa. Söin Kanafetapastaa, mutta sitä oli NIIN paljon, että edes minä en jaksanu syödä sitä lähellekkään kokonaan! Mutta Jenni kyllä söi sen loppuun =))

Äsken katsoimme elokuvaa, ja onneksi se oli enkun kielinen, muuten olis menny ihan ohi koko leffa! Mutta kohta voisi harkita nukkumaan menoa, huomista koulupäivää odotellessa!! ( :o )


Tscüß,

AINO

Näinpä se on siis eka kouluviikko ohi. Jos muut eivät kirjoita, niin eipä se kai haittaa, vaikka kirjoitan taas. Voihan sitä samoistakin asioista kirjoittaa useasta eri näkökulmasta. Opettajia kun näyttää kiinnostavan, niin kerrotaanpa sitten, että tunneilla on ihan kauhea kaaos (poikkeuksena jotkut harvat tunnit, kuten äidinkieli). Yleensä alussa menee kauhean paljon aikaa yleiseen hälinään, sitten opettaja antaa jonkin tehtävän, jota juuri kukaan ei tee. Kaikki siis jatkavat ihan omia puuhiaan. Opettaja ei vähään aikaan edes puutu tilanteeseen, ja oikeastaan tunneilla saadaan loppujenlopuksi tehtyä aika vähän. Saksalaisten kotitehtävien teosta en oikein tiedä. Kyllä niitä tunneilla on annettu, mutta kirjat näyttävät kyllä yleensä jäävän koululle... Omasta näkökulmastani sanoisin, että opiskeltavat asiat ovat kyllä aika samoja, mitä itsekin muistan joskus opetelleeni. Oman hostini Louisan mukana olen ollut lähinnä 8. luokan tunneilla, ja esimerkiksi biologiassa mennään tällä hetkellä ekosysteemejä ja ravintoverkkoja ynnä muuta vastaavaa. (ja työtavoista: edellisellä tunnilla oli noin 5 erilaista monistetta, joista muutaman hengen ryhmissä kaikki saivat valita yhden, josta aloittaa ja joka sitten täydennettiin kirjan avulla, mutta se kai oli hieman normaalista poikkeava menetelmä) Kemiassa oli viime viikolla jokin testi, ja kaikki kertasivat vielä bussipysäkilläkin kauhealla innolla endotermisiä ja eksotermisiä reaktioita. Fysiikantunnilla olen myös ollut kerran, ja aiheena olivat johteet ja eristeet. Johdannoksi aiheeseen opettaja näytti Die Toten Hosen -bändin musiikkivideon, jossa bänditilan märkä lattia johtaakin hyvin sähköä ja lopulta tulee oikosulku. Samantapaisia kokeita tehtiin kuin meillä koto-Suomessakin, virtapiiriin kytkettiin erilaisia esineitä ja katsottiin, syttyykö lamppu. Välineet tosin olivat vähän erilaiset kun oppilaat aluksi kolvasivat itse johdoista sopivat virtapiirit puulevyyn painettuihin nastoihin. Lopuksi käytiin yhdessä tulokset läpi ja kirjoitettiin muutama lause muistiinpanoja.

Eilen vierailtiin 10. luokan kanssa Continentalin rengastehtaalla Korbachissa (omistaa meidän Tikka-tehtaan). Kierros oli ehkä vähän liian pitkä tehtaan lämpimissä ja erittäin kuminhajuisissa tiloissa, joissa ei raittiista ilmasta ollut tietoakaan. Etenkin kun ottaa huomioon, että simultaanitulkkina toimineen englanninopettajan sanavarasto oli hieman yksipuolinen. Tosin parhaansa hän yritti, ja käännöksestä ymmärsi varmasti enemmän kuin saksankielisestä selostuksesta. Ja ihan mielenkiintoinen reissuhan se oli. Iltapäivällä mentiin hostien kanssa ohjatulle kierrokselle Willingenin mäkihyppytornille, joka on kai maailman korkein ei-lentomäki tai jotain. Joku mäkihypystä enemmän ymmärtävä saa halutessaan kirjoittaa siitä tarkemmin. Opasta odotellessa meidän vaihtariporukka halusi tietysti kiivetä jalkaisin mäkeen, ja varsin korkealle pääsivätkin. Saksalaiset vanhemmat alhaalla vitsaili, että "sellaisia ne suomalaiset on: heti kun näkee jäävuoren, sinne on kiivettävä". Mutta oli siellä kyllä saksalaisiakin kiipeämässä. Ja sieltä sitten tultiin alas mitä erilaisimmilla tyyleillä puolihallitusta kierinnästä pyllymäkeen. Opas piti kierroksen erittäin hyvin kahdella kielellä saksaksi ja englanniksi, ja porukan ryhmähenki oli kyllä korkealla ja hauskaa oli, mikä näkyy ryhmäkuvien ilmeistäkin.

Saksan kevät (koska kevät täällä jo Suomen mittapuulla on) on kyllä ihana, vaikkei vielä kasveja kasvakaan vaan on aika karua. Aurinko kuitenkin paistaa ja on valoisaa, ja myös aika lämmintä. Tässä on parin päivän ajan ollut lämpötila nollan pinnassa, ehkä aste pakkasta, ja saksalaiset koululaiset on silti aamuisin ihan kuin olisi tullut jääkausi. Suomalaiset enimmäkseen ei oo millänsäkään. Mäkin oon monta kertaa selittänyt, ettei musta oo ollenkaan kylmä, vaan pikemminkin vain aavistuksen viileää tai jopa lämmintä. Nyt tosin vaikuttaa huomattavasti kotoisemmalta. Viime yönä tuli nimittäin ihan yks kaks suunnilleen 10 senttiä lunta ainakin täällä Marienhagenissa, ja vieläkin näyttää vähän satelevan. On täällä parina aamuna ollut ihan ohuelti lunta, mutta sekin on yleensä parissa tunnissa sulanut pois. Saksalaiset ei tosin yhtään tykkää, kun eivät oo tottuneita lumeen. Kuulemma vaan jouluna pitäis olla. Tänäkin aamuna perheen isäpuoli kävi vähän lapioimassa, ja oli mukamas niin paljon lunta. Tulisi käymään Suomessa, kun joka päivä viikon ajan tulee 10 senttiä päivässä. :D

On muuten hieman ärsyttävää kirjoittaa, kun y on väärässä paikassa näppäimistöä. Koko ajan tulee virheitä, kun kirjoittaa niin kuin on tottunut. Ja jos joku on yhteydessä Miitta Riekkiin, kertokaa toki terveisiä Benedictiltä Saksasta!

Meeri
(ja seuraavaksi täysin Siirin hyvää ideaa lainaten:)


hallo liebe schule von meeri.
hier in deutschland ist es sehr schön mit meeri.: ) und auch sehr lustig. meeri lebt hier bei mir, Louisa (13). bei meiner mama meinem stiefvater und meiner schwester, in einem kleine dorf, ca. 1000 einwohner.gestern haben wir uns zusammen die sprungschanze in willingen
angeschaut es war zwar sehr kalt, aber auch sehr schön. hier in deutschland hat meeri sich auch die continental angucken können.
bei uns ist es immoment für unsere verhältnisse sehr kalt. aber meeri hat mir schon sehr viel über finnland erzählt und jetzt weis ich, dass es in finnland oft viel kälter ist. ich habe auch schon fotos von finnlan,tikkakoski, gesehen . in finnland liegt ja echt sehr viel schnee.: )
ich hoffe meeri und ich werden hier in deutschland noch viel spaß haben und uns nicht langweilen.
lieben gruß, louisa. : )

kukaan ei näköjää oikee jaksa kirjoittaa tänne koska kaikilla on niin kivaa. :D ensimmäinen ja toinen päivä tuntu tosi pitkiltä mutta sen jälkee aika on hurahtanut tosi nopeasti! Noh eilen meillä oli mukava päivä vaikka kävelemistä oli ainakin miljoona kilometriä. Mentiin Continentalin tehtaaseen ja se oli aluks tosi kiinnostavaa koska meille oli myös englannin kielinen tulkkaus joten ei oltu ihan pimennossa. Ongelma oli siinä että se kesti aivan liian kauan ja se tehtaan kumin haju oli niin järkyttävä että pää meinas räjähtää. Mutta selvisimme siitä. :) Mut olihan se ihan kiva tietää miten ne vörkkii ne isot koneet. Mulla tuli ihan jali ja suklaatehdas mielee mut sitte mietin että ei se kyl sittenkää tuu siitä mielee. No mutta... Seuraavaksi oltiin vähän aikaa kotona ja sitten lähdettii Willingenii katsomaan sitä mäkihyppy paikkaa jossa Janskupanskulla on ennätys. Se oli TOSI cool paikka ! se mäki oli paljon isompi mitä olin luullu ja siellä ylhäällä oikeesti vähän pelotti kun se oli niin korkee. Upeet maisemat! Siellä oli enemmän lunta ku täällä muualla. Sielläkin me saatiin englanninkielistä puhetta kuunneella joka oli tosi hyvä asia. Ja se kertoja mies oli tosi mukava ja rento. :) Ja se hissi millä mentiin ylös oli aika hauska, vaikka se kesti tosi kauan kulkea sillä. Sieltä kun päästiin kotiin otettiin (tai minä otin) päiväunet ja chillattiin kunnes oli disco time ;)) Musaa kovalla ja kaikki tanssi juhuuu alles gut !! Yöllä oli satanu paljon lunta, joten ei päästy tänää lähtemään Jenniferin veljen luokse vaikka oli tarkoitus. Näillä on varmaa kesärenkaat ku ei voi lähtee :o en tiiä.

Siiri

Hallo!!

soo, aamulla ensin tietysti herättiin ja sitte mentiin kouluun ja koulussa käytiin sellasessa
natural park paikassa, missä kerrottiin niinkun luonnonerämaasta ja siellä oli sellaisii kivoja
huoneita jossa aina tapahtu jotain jännää. Harmi ku kaikki tieto mitä sieltä ois voinu oppii
oli saksaks niin en tajunnut paljon mitään. lopuks siellä oli sellanen 3D elokuva jossa näyettiin
noista luonnonpuistoista pätkiä. Siinä salissa oli tehosteet niinkun että penkki saatto tärsitä tai
tulla pikkusen vettä päälle tai tuulla. se oli aika hienoo !
Koulussa vikalla tunnilla oli ranksaa ja se oli ihan kamalaa kuunneltavaa koska musta se opettaja
korjas ihan turhia virheitä. tai noo, mikäs mää oon sanomaan. melkein nukahdin kuitenkin:D
Illalla oli Hannan synttäri bileet. Se oli siistiä mut Jennifer voi selittää tähän enemmän niistä,
ja tämä tulee sitten siis saksaksi. :) Säälikää mua, kello on paljon ja mua väsyttää ja siks tää on epäselvää ehkä:DD

Siiri

Es war sehr aufregend, denn heute ist der 16. Geburtstag von Hanna.
Hanna durfte ihr erstes Bier trinken , weil es in Deutschland erlaubt ist, mit 16 Jahren , Bier zu trinken.
Ausserdem kann man jetzt legal ( mit 16 Jahren ) in Diskotheken gehen oder in Kneipen ( Bar's ).
Wir waren also in Patricias Garage und feierten ein wenig.
Es war sehr nett , doch leider mussten wir alle früh gehen , denn am nächsten Tag war Schule.
Das war es soweit von mir . ( : sinä olet perhonen :D

Jennifer

Ensimmäinen päivä tosiaan, ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Aamulla ennen kouluun lähtöä saksan puhuminen tuntui yllättävän helpolta. Olisi luullut huomattavasti vaikeammaksi. Ympäristö on mielenkiintoinen: kaikki talot vaaleita tai ruskean sävyisiä, myös kivipintaa ja puuristikkotaloja. Tie kouluun on jo tosi mielenkiintoinen. Asfalttitie mutkittelee pitkin mäenrinteitä keskellä metsää. Oikeasti mutkittelee. Koko tie ei taida hetkeäkään mennä suoraan. Bussikuskin kanssa tosin meinasi olla ongelmia aamulla. En oikein tiennyt, miten järjestelyt oli sovittu lippujen tai muiden suhteen.

Koulussa palattiin takaisin yläasteelle. 1. tunti oli saksaa. Kirjasta luettiin 2 tekstiä, joissa henkilöt kertoivat näkemyksiään kauneudesta. Lohduttavaa, että saksan lukeminen on huomattavasti kevyempää kuin yrittää seurata puhetta ja vielä itse saada sanottua jotain järkevää. Englannintunnilla oli HIRVEÄ meteli. Ihan oikeasti, Suomessa millään tunnilla ei ikinä koskaan kenenkään opettajankanssa ole sellaista äänenvoimakkuutta. Opettaja oli tosin mukava, ja toivotti vaihto-oppilaatkin tervetulleiksi.
Ohjelmassa oli myös kierros ympäri koulua herra Schuten kanssa ja lisää tunneilla istuskelua. Mieliala uhkasi jonkin verran laskea. On varsin rasittavaa joutua koko ajan keskittymään niin paljon edes ymmärtääkseen puhetta, saati sitten puhuakseen. Tosin itsepä puhun saksaa, tiedä sitten miten hyvin englanti toimisi. Ainakaan oma hostini ei ilmeisesti puhu kovin hyvää englantia. Kahdella viimeisellä tunnilla oli biologiaa, jolloin mieliala taas kohosi. Yritä siinä leikaten ja liimaten koota saksankielisistä olioista ravintoverkkoa, kun puolia otuksista ei edes tiedä suomeksi. Kirjasta ja kuvista oli kuitenkin apua. Opettaja oli todella, todella mukava ja keskusteli mielellään. Saksa-suomi-saksa-sanakirjasta hän tosiaan innostui. Pakkohan toisesta on pitää, jos hän innoissaan opettelee luokan edessä: "Mine olen opethaja."

Tällainen aloitus siis, katsotaan mitä jatkossa seuraa. Ainakin tuntuu vielä rasittavalta keskittyä koko ajan niin paljon saksaan ymmärtääkseen jotain. Ehkä se helpottuu päivien kuluessa. Ainakin tunneilla on paljon aikaa ajatella.

Meeri